Uskon käsittämättömän suuri salaisuus

Ystävältäni oli tivattu sitä; “uskoiko hän”. Kummallista, uskosta yritettiin tehdä teko, josta riippuu kaikki. Jos uskot, olet oikea kristitty, jollet, niin, huonompi juttu.

Joudun pohtimaan tuota uskon salaisuutta ja juuri tuon ystäväni näkökulmasta. Sillä hän lupautui saarnaani kuuntelemaan ja tuli myös. Olikin hienoa, kun sain valmistaa sanani, juuri hänen korvilleen sopiviksi.Valmistusprosessin aikana sain sydämelleni sanat: ” älä yritä olla pappi”.

Niinpä jätin pois kaikki viittaukset, siihen ja siihen kohtaan. Samoin kaiken teologian ja pyrin niin yksinkertaiseen sanoitukseen kuin mahdollista. Oivalsin miten vaikeaa on evankeliumin julistaminen yksinkertaisin ja selkein sanoin. Sillä Jumalan tiet ovat suoria, mutta me teemme niihin paljon mutkia.

Jumalan evankeliumi on niin yksikertainen, että sen julistaminen sellaisena, kuin se oikeasti on, lienee meille madotonta. Haluaisimme niin kovasti tehdä jotakin, sen eteen että voisimme hyväksyä Jumalan hyväksyvän meidät. Saarnoihimme, pyrkii tuo ajatus mukaan, että jokin oma osuus olisi kuitenkin. Pikkuhiljaa alan tajuta sitä mitä Erkki Leminen sanoi: “meidän tehtävämme on vastaan hangottelu.”

Jumalan työn vastustaminen on ainoa mihin me kykenemme. Jotkut jopa sitten siihenkin, että lopettaa Jumalan työn vastustamisen ja ottaa evankeliumin sanoman vastaan. Saarnatessamme ristiin naulittua Kristusta ja pelastusta ainoastaan Hänessä, me joudumme kuolemaan aina itsellemme.
Vain silloin evankeliumi voi tulla oikeasti ilosanomaksi kuulijalle, Jos vapahtajamme saa tulla hänelle kaikeksi, kaikessa.

Pohdintani lähti tuosta ystäväni kertomasta ja siitä mitä se usko oikein on, jonka Jumala yksin vaikuttaa ? Sanan ja sakramenttien kautta. Onko se sitä, että kun vastaan hangottelun lopettaa, niin silloin juuri Jumala voi antaa uskon?

56 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka onko toisen rakastaminen lakia siis kun rakastaa lähimmäistä niin ei tee mitään pahaa hänelle, onko tämä lakia?

    Onko rakkaus lakia?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Tottakai se on lakia jos käsketään rakastamaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Siitä kaikki tunnistavat meidät Jumalan lapsiksi, että meillä on keskinäinen rakkaus. Jostain syystä en tunnista rakkaudellisuutta sinun tavassasi kommentoida. Enneminkin hylkäämistä ja jopa vihaa. Hedelmistään puu tunnetaan. Miksiköhän ne hedelmät, joita jatkuvasti tarjoat, ei näytä kenellekään maistuvan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka siis mielestäsi että tuo esille Jeesuksen Sanoja ei ole rakkautta?

    Me emme voi kokea keskinäistä rakkautta kun en ole sinun kanssasi samaa mieltä, näinkö on?

    Minulla ei mitään estettä rakastaa sinua. Jumalan tahto on rakastaa kaikkia ihmisiä.

    Mietippä miksi fariseukset eivät ”rakastaneet” Jeesusta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ei minullakaan sinua, mutta miksi vainoat minua? Jumalan kieltäjät ja muut harhaoppiset jätät rauhaan. Heti kun kirjoitan jotain siitä vanhurskaudesta mikä tulee uskon kautta, niin sinä pistät aina vastaan. Miksi se on sinulle, niin paha asia että sitä vastaan on taisteltava?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka ei ole tarkoitus ”vainota”, mitä sitten sillä tarkoitatkin.

    Pidän tätä yleisenä keskustelupalstana ja tuon esille puhdasta evankeliumia eli Jeesuksen Sanaa.

    Miksi sitten luterilaisuus on ”hampaissani”, no itse olen sen kasvatti ja päässyt sieltä pimeydestä valoon eli valheesta tuntemaan Totuuden ja siitä ilosta tuon esille Jeesuksen iankaikkisia Sanoja.

    Mitä minulle tulee mieleen ev.lut kirkosta, se on kuin hengellinen super marketti, tarjoaa kaikille sitä mitä nämä haluavat, ei mitään rajoja tai ehtoja (näin siis nykyisin). Miten oli ennen kun esivalta suojeli ja antoi valtaa kirkolle, uskontopakko, kirkko käytti valtaansa määrittelemällä rangaisuksia monesta asiasta, jopa kuolemaan asti, kastamattomilta lapsilta vietiin kansalaisoikudet jne….

    Onko kirkon perusta kallio vai oikein vetelä suo?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Et kai vainota tarkoita, mutta teet sitä kuitenkin. Aina kun kirjoitan siitä vanhurskaudesta joka tulee uskosta, niin se ei sinulle käy. Sinun on väkisinkin lisättävä siihen jotain. Jolloin käy juuri se mitä Galatalaiskirjeen toisen luvun 18 jakeessa sanotaan: ”Jos rakennan uudelleen sen minkä olen hajottanut, niin osoitan olevani lain rikkoja.” Jos vanhurskaus tulee uskosta, niin se ei voi perustua mihinkään muuhun. jos lisäämme siihen hitusenkin jotain muuta, niin se ei enää perustu pelkästään uskoon. Me silloin mitätöimme Herramme sovitustyön, väittämällä että se ei riitä mitä Hän on puolestamme tehnyt. Gal:2: 18 sanotaan : ”Jos minä uudelleen rakennan sen” eli alan saamani vanhurskauden lisäksi tekemään parannusta ym. Niin osoitan että en ole täydellisesti vanhurskautettu uskosta, koska silloin pitää itse tehdä sen eteen jotain.

    Ymmärrän hyvin nyt että tämä on sinulle punainen vaate. Sillä se on ihmisen oman luonnon vastaista. Jokainen kristitty joutuu jossain vaiheessa taistelemaan tuon saman asian kanssa. Monet jopa suuttuvat, kun tuodaan esiin se, että ihminen tulee Jumalalle täysin kelpaavaksi. siitäkin huolimatta , että hänessä on yhä paljon vikaa. Jota synniksi nimitetään.

    On niin vastenmielistä pysyä syntisenä ja aina apua tarvitsevana. Haluaisi vihdoinkin päästä syntisyydestä eroon ja elää pyhää elämää. Tämä onnistuu vain siten että sulkee silmänsä totuudelta itsestään ja itsessään. Alkaa hyväksyä sen mitä tekee, eikä pidä syntejään enää synteinä. Silloin antaa itselleen luvan tehdä toisille, jotain sellaista mitä ei haluaisi kenenkään tekevän itselle. Tämä on se toinen evankeliumi jota vastaa Paavali kovasti taisteli.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka kerroppa kuinka usko tulee ihmiseen, siis kuinka voi uskoa jos sen eteen ei voi ”tehdä” mitään? (ei voi päättää että alkaa uskomaan yms.?)

    Jos kerran kaikki on ainoastaan uskosta niin miten liität kasteen uskoon? Eikö maailman kaikki ihmiset ole sovitettu Jeesuksen kautta eli kuinka esim muslimi tulee uskoon, ei kai vaan itse päätä kääntyä tai mennä kasteelle?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka yhtenä motiivinani on kun puhut niin paljon nuorten saattamisesta uskoon, niin jokin selkeä johtoajatus sulla täytyy olla kuinka se tapahtuu eli kuinka nuori tulee uskoon, voitko opettaa nuoren uskoon?

    Nuoret ovat kovin vaikutus herkkiä ja omaksuvat helposti jos heitä johdatellaan mihin hyvänsä. Omasta elämästä on esimerkkejä niin omia kuin toisten.

    Sanoppa miksi nuori, joka evankelioi kadulla ja oli ”palavasti” uskoaan tunnustava seurakunta nuori, rakastui ”renttuun”, niin että kertoi tietävänsä että se mitä teki oli Jumalan tahdon vastaista ja jos joutuisi valitsemaan ”rentun” ja Jumalan välillä valitsisi ”rentun”?

    Voiko ”uskovan” teoista nähdä ketä seuraa eli onko oikeassa uskossa? (tämä kysymys kumpuaa toteamuksestasi:”” Tämä onnistuu vain siten että sulkee silmänsä totuudelta itsestään ja itsessään. Alkaa hyväksyä sen mitä tekee, eikä pidä syntejään enää synteinä. Silloin antaa itselleen luvan tehdä toisille, jotain sellaista mitä ei haluaisi kenenkään tekevän itselle. Tämä on se toinen evankeliumi jota vastaa Paavali kovasti taisteli.””

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Nyt on paha flunssa ja ajatus juoksee huonosti. Hankala kysymys sulla Ari.

    Uskoon johdattimessa pätee kaksi sääntöä’. Sitä ei saa yrittää tehdä liian aikaisin, eikä liian myöhään. Jumala kun on jonkun valmistanut ottamaan uskon vastaan, ni sitten vain johtaa toisen uskoon sisälle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.