Edellytykset uskoon Korkeimman olemassaoloon annetaan meille jokaiselle ihmiselle syntyessämme tänne maailmaan. Meille jokaiselle annetaan lähimmäisen rakkaus mentaliteetti joka on perusta ” Taivasten valtakunnan ” olemassaoloon. Taivasten valtakunta on hengellinen rakkaus, ei ollenkaan ihminen, mies pippeleineen. Tämä on ollut aina ensimmäisestä ihmisestä, olennosta, alkaen. Uskoon ei tarvita mitään ihmisten kirjoittamia kirjoituksia Raamatusta alkaen. Tosiaan uskon tunne on jo syntymästä alkaen. Jeesus ihminen tulkitsi uskon myös rehellisillä ja mahdollisimman realistisilla lausumilla tältä pohjalta.
Kokonaan toinen asia on ns. pakana uskot, uskonnot, jotka valitsevat keskuudestaan ihmisen jumalaksi ja kertovat sitten tähän päätökseen uskomalla pääsevän ikuiseen taivaan paratiisiin uuden ruumiin kanssa.
Reino, no, kirjoituksestasi päätellen ihmiselle taitaa sitten riittää se kun hän uskoo, että jotain muutakin voi olla kuin tämä näkyvä maailma. Eihän kukaan voi olla täysin varma siitä onko jumala tai jumalia olemassa mutta siitä huolimatta ihmistä taitaa rauhoittaa vaikeissa tilanteissa jos hän voi turvata edes johonkin korkeampaan voimaan.
Miten kukaan voi olla täysin varma siitä, ettei kukaan voi olla täysin varma Jumalan olemassaolosta? Väite, ”ettei kukaan voi tietää”, ei voi perustua mihinkään tieteen keinoin hyväksyttävään tosiasiaan. Meitä on sentään muutama miljardi täällä. Väitteen esittäjästä se kertoo vain sen ettei sen esittäjä usko kenenkään voivan tietää, jotain mitä hän itse ei tiedä.
Pekka: ”Väite, “ettei kukaan voi tietää”, ei voi perustua mihinkään tieteen keinoin hyväksyttävään tosiasiaan.”
Myöskään väite, että joku tietäisi ei perustu minkään sorttiseen tieteelisten kriteerien täyttämään tosiasiaan. Filosofi Bertrand Russell arvosteli uskon käsitettä. Russell kirjoitti sekä kristittyjen että kommunistien pitävän omaa uskoaan hyvänä. Hänen mukaansa usko on kuitenkin aina vahingollista jos se on lujaa uskoa johonkin, josta ei ole todisteita. Russellin mukaan uskosta puhutaan silloin, kun todisteita ei ole. Tällöin todisteet korvataan tunteella.
Tieteellisessä tutkimuksessa yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen mukaan positiivisten väittämien esittäjillä on todistustaakka ja vain positiivisia väittämiä (esim. “tiedän, että Jumala on”) on ylipäätään mahdollista todistaa. Ennen kuin pitäviä tieteellisiä todisteita siitä, että tiedät Jumalan olemassa olosta löytyy, on nollahypoteesia “et tiedä, että Jumala on” siis pidettävä totena. Ellei sinulla ole todisteita Jumalan olemassaolosta – ja tarkoitan nyt ihan oikeita, vertaistarkastelun läpikäyneitä tieteellisiä artikkeleita – esittää, on väitettä: “et tiedä, ettäJumala on” siis pidettävä faktana. Mikä taas tarkoittaa, että se, joka väittää tietävänsäJumalan olevan, esittää pelkkiä uskomuksia ja luuloja.
”Mitä jumalaa sitten kumarratkin, todennäköisesti palvot väärää jumalaa.
Lause on lähes ainoa täysin varma asia, mitä uskonnosta voi sanoa, eikä sekään sisällä mitään syvää totuutta, onpahan vain yksinkertainen matemaattinen toteamus”. – Esko Valtaoja (Kaiken käsikirja 2012)
Maailmassa on uskontoja ja uskomuksia pilvin pimein. Miksi joku niistä olisi toistaan uskottavampi, aidompi, parempi tai todempi? Kuka sen tietää mikä, vai onko mikään – sehän on ihan vain uskon asia?
Se, että kukaan ei tiedä kuolemanjälkeisistä ajoista mitään perustuu yksinkertaisesti kokemusperäisen, kuin myös mitattavan tiedon puutteeseen.
Nähtäväksi jää.
Bror. Tosiaan, kukaan ei voi olla täysin varma että joku Korkein on olemassa. Itse saan tosin elämälleni eliksiiriä uskossani vaikka se olisi katteetonta. Se selviää, jos selviää , poislähdön jälkeen tästä maailmasta.
Pekka. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että maailmassamme on miljoonia ihmisiä, jotka sataprosenttisesti tietävät Jumalan olemassaolon, koska he ovat itse valinneet hänet realistisesti eläneestä ihmisestä. Tiede ei tue tätä käsitystä.
Ns. Pakanauskonnot ovat hyvinkin verrattavissa talouselämässä silloin tällöin esiintyvään ns. pyramidi huijaukseen.
Reino: ”maailmassamme on miljoonia ihmisiä, jotka sataprosenttisesti tietävät Jumalan olemassaolon”
Taitaa olla vain niin, että nuo miljoonat pettävät itseään uskoessaan tietävänsä, tai sitten heidän ”tietonsa” on vain pelkkää perusteetonta uskoa tai luuloa.
Usko muuttuu tiedoksi vasta siinä vaiheessa kun siihen löytyvät tieteellisesti pätevät perusttet. Yhtään pätevää todistetta minkään sorttisen henkimaailman taru- tai jumalolentojen olemassa olosta ei ole koskaan missään esitetty, eikä kukaan ole mitään niihin viittaavaa nähnyt kuin korkeintaan humalassa tai huumehuuruissa. Raamatun ikivanhat kertomukset eivät todellakaan riitä tiedon perusteiksi – korkeintaan uskon.
Kukaan elävä ihminen ei voi TIETÄÄ iankaikkisuuksista enempää kuin jumalistakaan hölkäsen pöläystä. Uskoa voi ja saa jokainen ihan mitä huvittaa, kunhan ei uskollaan vahingoita mitään, eikä ketään muuta.
Viimeinen totuus paljastuu jokaiselle ihmiselle vasta kun silmät on suljettu viimeisen kerran, Telluksen pölyt housujenpersuksista pyyhitty ja nukkumapaikka on nurmen alla. Siihen asti mennään riskillä ja odotetaan josko tiede saisi aikaan vielä tässä maailmassa jotain uutta asian tiimoilta.
kimmo walletin
Kun lainaat lausuntojani, niin ne pitää lainata niin ettei niistä synny väärin ymmärtämistä käsityksistäni.
Voiko tieteellisesti todistaa sen, että tänään on kaunis päivä?
Olen asiasta täysin varma. Silti vähän epäilyttää, kun en tiedä, voiko sen tieteellisesti todistaa. Joten en voi olla varma, jos epäilen. En siis voi luottaa aisteihini, koska vain tiede voi kertoa sen onko tänään kaunis päivä. Joten voin väittää, ettei kukaan muukaan voi tietää, onko tämä päivä kaunis.
Pekka: ”Joten voin väittää, ettei kukaan muukaan voi tietää, onko tämä päivä kaunis.”
Mielipidekysymys, jossa ei voi olla oikeassa tai väärässä ja joka perustuu yleiseen havainnontiin (aistihavaintoihin) ja käsitykseen siitä mikä on kkenenkin mielestä ”kaunis” (semantiikkaa) ja mikä ei. Joillekin kaunis päivä on aurinkoinen ja tyyni, joillekin toisille se voi olla pilvipoutainen ja tuulinen – jopa myrskyinen ukkossää.
Tieteellisiä parametrejä, kauniille tai siis sellaiselle säälle, jota yleisesti pidetään kauniina löytyy meteorologian tieteenalalta (lämpötila, pilvisyys, tuulen nopeus ja suunta, ilman kosteus jne, jne.).
Niistä voi kukin valita itselleen tärkeät kauniin päivän tieteelliset parametrit (muuttujat).
Voisinko pelkän oman valintani perusteella olla varma siitä, että päivä on kaunis?
Kuten jo totesin, on ihan jokaisen ihmisen subjektiivinen näkemys (melipidekysymys tai makuasia) mikä on kaunista tai vähemmän kaunista. Ei mielipidekysymyksissä ole totuutta tai valhetta, oikeaa tai väärää. Ei sellaisista asioista ole eksaktia oikeaa tietoa, eikä niistä voi väitellä. Kuten myös kerroin yleisimmät (kaunista säätä kuvaaviksi hyväksytyt) tieteelliset parametrit kauniista päivästä sään suhteen löytyvät meteorologian aihealueelta.
Toiseksi: kysymys on myös semantiikasta. Jo sanot kiinalaiselle, joka ei osaa sanaakaan suomea, että auringonpaisteinen, tyyni ja lämmin kesäpäivä on kaunis, hän on vastaan väittämättä samaa mieltä kanssasi. Samoin käy, jos sanot että päivä on ruma. Hänellä ei ole merkitystä sanoille ruma tai kaunis.
Jos jonkun mielestä myrskyävä meri valkoharjaisine aaltoineen ja sinimustine ukkosrintamineen on kaunis, niin ei sitä kukaan voi valheeksi väittää, kuten ei sitäkään, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta tyynessä kesämökkimaisemassa.
Tieteeltä odotetaan liikoja, koska tieteen keinoin ei pystytä ratkaisemaan edes sitä miten materiaali on syntynyt olemattomasta, jos väitetään että materiaali on ikuista, niin miten se on mahdollista, ei siihenkään vastausta löydy. Mitä enemmän tiede ratkaisee ongelmia, niin sitä enemmän syntyy uusia kysymyksiä, mihin ei vastausta ole.
Uskomus siihen, että kaikki on sattumien tulosta maailmankaikkeudessa esiintyvien lakien toimiessa, niin kuin kaikki tapahtuu, se vaatiikin suurta uskoa siihen mitä ei voi todistaa millään järjellisin keinoin. Joka ihminen joutuu uskomaan sellaista, mikä on vain uskon varassa, vaikka muuta väittäisi.
Satakiloisessa ihmisessä on noin 70 – 80 litraa vettä, 18 kg hiiltä ja loput muita mineraaleja. Tästä sitten herää kysymys, että onko mitään muuta ihmisessä jatkamassa olemassa oloaan. Siihen vastaa usko, että on kuolematon sielu joka elää ikuisesti, koska se ei ole sidottu aineeseen, jos ei ole ainetta niin ei silloin aikaakaan.
Sielu on kuolematon, joka on tunteiden ja ajatusten hallitsema. Usko vallitsee sen tahon, joka hallitsee sielua.
Kauppinen: ”Tieteeltä odotetaan liikoja, koska tieteen keinoin ei pystytä ratkaisemaan edes sitä miten materiaali on syntynyt olemattomasta…”
Äläs hätäile. Kvanttifysiikan tieteenala on jo aika pitkällä https://fi.wikipedia.org/wiki/CERN Jos vain puoli vuosisataa sitten olisi kerrottu, että vuonna 2019 kaupoissa maksut suoritetaan älypuhelimella tai luottokortilla, jonka siruun on tallennettu kortin omistajan tiedot, tai, että Marsiin on lähetetty tutkimusluotain, joka liikkuu maasta ohjattuna Marsin pinnalla tai jos Jeesuksen aikana olisi puhuttu digitaalitekniikasta, väritelkkareista ja tietokoneista tai, että vuonna 2019 kasvatetaan kantasoluista ihmisille varaosia tai…, niin kertojaa olisi pidetty ilman muuta Kellokosken reissuun kypsänä.
Relativistisen kvanttimekaniikan parissa työskennellyt Paul Dirac oivalsi jo vuonna 1928 , että antimateriaa täytyy olla olemassa. Ensimmäinen havaittu antihiukkanen oli elektronin antihiukkanen, positroni. Sen löysi Carl David Anderson vuonna 1932. Antiprotoni havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1955 ja antimateriaa onnistuttiin valmistamaan vuonna 1995 antivetynä ja antideuteriumina. Vaikka antimateriasta saatiin ensimmäisiä viitteitä 1920-luvulla, oli sen olemassaolosta spekuloitu jo aiemmin. Muun muassa brittifyysikko Arthur Schuster spekuloi kokonaisten antimateriasta koostuvien aurinkokuntien olemassaolosta ja vuonna 1898 hän otti käyttöön termit ”antimateria” ja ”antiatomi”.
Fyysikot ovat arvelleet, että maapallon magneettikenttä vangitsee avaruuden antimateriahiukkasia. Niinpä vuonna 2011 tiedelehti Astrophysical Journal Letters kertoi satelliittimittauksiin perustuen, että maapalloa ympäröivälle ohuelle vyöhykkeelle on kertynyt paljon antimateriahiukkasia. Tämä osoitettiin, kun antimateriaa onnistuttiin löytämään Van Allenin vyöhykkeiltä, varsinkin niin sanotulta Etelä-Atlantin anomalian alueelta. Löytö mahdollistaa ehkä antimaterian hyödyntämisen avaruusmatkailussa.
Ei uskoa, eikä luuloa, vaan tieteelliset kriteerit täyttävää tietoa – hitaasti, mutta varmasti ja itseään jatkuvasti korjaten ja täydentäen.
Niin se tieto vaan lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy.
Kauppinen: ”Satakiloisessa ihmisessä on noin 70 – 80 litraa vettä, 18 kg hiiltä ja loput muita mineraaleja.”
Mistä olet tämän tiedon saanut – onko se tieteellinen tosiasia vai Raamatusta peräisin? Vai oletko peräti omissa tutkimuksissasi päätynyt siihen?
Eikös Raamatussa sanota, että ihminen luotiin maan tomusta? Eikö sinun pitäisi uskovana ihmisenä uskoa siihen?
Tuntemattomassa Lahtinen taas oli sitä mieltä, että: ”Ihminen oli alkuansa kala. Kyllä sen on tunnustanut kapitalistinenkin tiedemies.”
Tiedemiehet ovat tulleet siihen päätelmään, ettei maailmankaikkeutta voi muuten ymmärtää kuin sillä tavoin, että täytyy olla näkymätöntä ainetta. Pimeästä aineesta ei ole mitään todisteita, se on vain yksi selitysoppi muiden selitysoppinen joukossa.
https://tieku.fi/ihminen/elimisto/mitka-ovat-ihmisen-rakennusaineet
Ihmisen tuhkaamisesta jää tuhkaa vain joitakin kiloja, joten Raamatun kertomus on siinäkin oikeassa, koska tuhka usein haudataan maahan.
On myös elämän syntymisestä tiedemiehillä monta tarinaa. Yksi ehkä yleisin selitys on, että alkuliemestä on syntynyt elämän alku, toinen vähemmän käytetty selitys on, että elävä solu on tullut ulkoavaruudesta meteoriitin mukana, ja on vielä muitakin selityksiä.
Kalevi: ”Pimeästä aineesta ei ole mitään todisteita, se on vain yksi selitysoppi muiden selitysoppinen joukossa.”
Kyllä on. Lue enemmän – luulet vähemmän. Ja on ihan sama mitä väität antimaterian olemassa olosta. Tieteelliset kriteerit täyttävä tosiasia on joka tapauksessa se, että ensimmäinen havaittu antihiukkanen oli elektronin antihiukkanen, positroni. Sen löysi Carl David Anderson jo vuonna 1932. Antiprotoni havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1955 ja antimateriaa onnistuttiin valmistamaan vuonna 1995 antivetynä ja antideuteriumina.
Uskovaisena sinun ei kuulukaan uskoa tänä päivänäkin Cernin hiukkaskiihdyttämössä ja laboratorioissa tehtävään hiukkasfysiikkaa koskevaan tutkimustyöhön. Voit minun puolestani ihan rauhassa tulla muinaisella raamattu-uskollasi autuaaksi. Se on sinun valintasi vapaassa maassa.
Kalevi: ”Tiedemiehet ovat tulleet siihen päätelmään, ettei maailmankaikkeutta voi muuten ymmärtää kuin sillä tavoin, että täytyy olla näkymätöntä ainetta.”
Uskovaiset taas ovat tulleet siihen päätelmään ettei maailmankaikkeutta voi muuten ymmärtää kuin sillä tavoin, että täytyy olla joku henkiolento jonka puuhastelua koko homma on.
Kalevi: ”Ihmisen tuhkaamisesta jää tuhkaa vain joitakin kiloja”
Heh, ei nyt sentään kiloja.
Kalevi: ”On myös elämän syntymisestä tiedemiehillä monta tarinaa. Yksi ehkä yleisin selitys on, että alkuliemestä on syntynyt elämän alku, toinen vähemmän käytetty selitys on, että elävä solu on tullut ulkoavaruudesta meteoriitin mukana, ja on vielä muitakin selityksiä.”
Ja kaikki ovat parempia, kuin se, että joku tyhjyyden päällä leijuva henki olisi luonut seitsemässä päivässä koko maailmankaikkeuden.
kimmo wallentin :”Voit minun puolestani ihan rauhassa tulla muinaisella raamattu-uskollasi autuaaksi. Se on sinun valintasi vapaassa maassa.”
Perheemme valinta ”vapaassa maassa” on vapaus iloita, kun yliopistossa solubiologiaa opiskellut lapsemme sanoi, että hän ihmettelee sen viisauden suuruutta, joka on osannut luoda solun. On hyvä ajatella, että maanpäällisellä elämällä on joku muukin luoja ja päämäärä kuin antiikin Kreikan Zeus-jumalan ”mousike-lapsien” [muusien] sfäärien harmonia tai nykyisen spagettimonsterin Higgsin hiukkaset.
Hölttä: ”On hyvä ajatella, että maanpäällisellä elämällä on joku muukin luoja…”
Ainahan sitä voi ajatella kaikenlaista. Ja jos hyvältä tuntuu, niin ihan vapaasti vaan, vapaassa maassa.
”Heh, ei nyt sentään kiloja.”
Kyllä se vain niin on, että tuhkattaessa ihmisen tuhkaa jää noin viisi kiloa, siinä on mukana myös arkun paino.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/pohjois-savo/tietoa/oikeustietoa/krematorio.html
Mitä polttohautauksessa jää jäljelle on pääasiassa tuhkausarkun rakenteista syntynyttä puutuhkaa ja vainajan tukirangan kalsiumtuhkaa. Tuhkan määrä vaihtelee vainajan koosta riippuen 2-3 kg välillä.
https://www.kirjastot.fi/kysy/eras-omaiseni-polttohaudataan-nyt-lahiaikoina
Oli miten oli, turha kai siitä on kiistellä, mutta joka tapauksessa ainakin yli puolet krematoidusta tuhkasta on peräisin arkusta, ei siis ihmisen tuhkaa.
Taidettiin eksyä aika kauas aiheesta.