Usko tuo mukanaan rauhan Thaimaassa

Eräänä päivänä Bangkokin metrossa huomasin edessäni kulkevan naisen paitaan kirjaillun nun-kirjaimen. Hätkähdin! Terroristijärjestö ISISillä oli tapana Mosulin vallattuaan kesäkuussa 2014 kirjoittaa kyseinen kirjain kristittyjen kotien oviin. Nun on ensimmäinen kirjain sanasta nasrani, joka on arabiankielinen ilmaisu kristityistä. Vaikka ISIS käytti kirjainta häpäistäkseen kristittyjä, sitä alettiin käyttää ympäri maailmaa solidaarisuuden ja yhteyden merkkinä.

Hetken päästä vastaan käveli toinen henkilö, joka taas kantoi kaulassaan isoa ristikorua. Taas hätkähdin. Miten nämä kristilliset symbolit, nun-kirjain ja kultainen risti kiinnittivät erityistä huomiotani juuri Bangkokissa? Suomessa risti kaulassa on normaalia, miksi se sitten täällä Thaimaassa vaikutti erityisesti?

Syy lienee siinä, että Thaimaan 70-miljoonaisesta väestöstä kristittyjä on vain yksi prosentti. Kristillisiä symboleja näkee harvoin. Vaikka joulu näkyy maassa värikkäästi, ainakin kauppakeskuksissa, vastasyntynyt Kristus tai Golgatan risti tulevat harvoin vastaan arjessa.

Vaikka Thaimaassa on uskonnonvapaus, vähemmistön asema ei silti ole aina helppo. Perheet voivat hyljätä kristityksi kääntyneen, vaikka varsinaisesta vainosta ei voidakaan puhua.

Oman värinsä Thaimaan kristillisyyteen tuo se, että monet kristityistä ovat ensimmäisen tai toisen polven kristittyjä, ilman juuria kristinuskoon. Keskivertosuomalaiselle kristinuskon asiat ovat jollain tasolla tuttuja jo lapsuudesta lähtien. Vaikka läntisten lähetystyöntekijöiden kulttuurinen vaikutus näkyy Thaimaan kirkoissa laajasti, kirkolla on silti kulttuurillisesti oma viehättävä aasialainen twistinsä.

Thaimaa on erikoinen maa senkin takia, että se antaa työviisumeja lähetystyöntekijöille. Maa sallii evankeliumin julistamisen avoimesti tekemättä siitä sen isompaa numeroa.

Pekka Yrjänä Hiltunen kuvaa thaimaalaista ajatusta kristityksi tulemisesta kirjassaan Vieraassa pöydässä (Suomen Lähetysseura 1999). Hän kertoo jutelleensa kunnioitetun buddhalaisen munkin kanssa kristityksi kääntymisestä. Munkki oli sanonut Pekalle, ettei hän tai hänen kollegansa ole lainkaan huolissaan kristityiksi kääntyvistä thaimaalaisista, koska se joukko on uskonnollisesti koulutettavaksi auttamattomasti kelpaamatonta joukkoa. He kääntyvät vain yhdenlaisten henkiolentojen autettavista toisenlaisten henkiolentojen tuettaviksi.

Kristinuskon armon ja persoonallisen Jumalan ajatus sekä rupusakin statuksen hyväksyminen lienee aika kaukana hengellisen superihmisyyden tavoittelemisesta. Kunniaahan ei kristinuskon Mestari seuraajilleen luvannut.

Aasiassa uskonnosta keskustelu ei herätä kanssaihmisissä vaivautuneisuutta. Ihmiset keskustelevat mielellään hengellisistä asioista. Thaimaalainen buddhalaisuus on pitkälle kansanbuddhalaisuutta, ja siihen sisältyy paljon henkimaailman asioita. Siihen kuuluu oleellisena ennustaminen, okkultismi, parantumisihmeet, amuletit ja ylipäätänsä tuonpuoleisen läsnäolo.

Onko kristinuskolla sitten tarjottavana jotakin voimakkaampaa ratkaisua elämän huoliin ja ongelmiin henkien todellisuudessa eläville thaimaalaisille? Tämä kysymys näyttää kiinnostavan.

Olen tavannut Pohjois-Thaimaan kylissä monia ensimmäisen polven kristittyjä, jotka kertoivat menettäneensä kaikki varansa noitatohtoreille vaivoistaan ja sairauksista päästäkseen. Kun sitten kristityt ovat rukoilleet henkilön puolesta, elämään on tullut rauha ja pelosta vapautuminen.

On kohdattu suurempi voima, kristittyjen Jumala, joka on ollut tullut lähelle ja on läsnä. Usein näihin ensikohtaamisiin Kristuksen kanssa on sisältynyt myös fyysinen parantuminen.

Lähetystyö alkoi Thaimaassa 1500-luvulla. Mikään lähetysjärjestö ei silti voi kehua suurilla saavutuksilla. Kirkot ovat edelleen pieniä ja hitaasti kasvavia. Onko kristinuskon salaisuus kuitenkin yksinkertaisuudessa, pienuudessa ja rupusakin sisäisessä, mutta ovia kaikille avaavassa yhteydessä?

Thaimaan kristittyjä haastatellessa kuulee syvän ihastuksen vapauteen Kristuksessa ja yhteyteen, joka pitää sisällään lähimmäisen kaukana ja lähellä. Kristinuskon perussanoma näyttää tulevan lähelle thaimaalaisen kokemusmaailmaa, kulttuuriseikoista huolimatta. Tähän elämään kuuluu ovien avaamista lähimmäiselle armollisen Jumalan puoleen ja rakkautta, joka parantaa ja tekee meistä yhtä. Siinä kohtaamisessa on uskonnollinen markkinahumu kaukana.

"Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat” Joh. 6:68

Olli Pitkänen

Suomen Lähetysseuran aluejohtaja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa

Kirjoittaja

Missioblogi

Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa.