Uskallammeko tervehtiä toisiamme huudahtamalla ”Iloni!"?

Venäjän ortodoksisen kirkon ulkoasian johtaja metropoliitta Ilarion esitti tervehdyksen Kirkkojen Maailmanneuvoston yleiskokouksessa viime perjantaina. Puheenvuoro osoittautui linjapuheeksi, jossa peräänkuulutettiin ekumeenista puolustustaistelua maallistumista ja militanttia islamia vastaan.

 

Metropoliitta Ilarionin puhetta kuunnellessani mieleeni tuli pyhittäjä Serafim Sarovilainen, rakastettu venäläinen erämaakilvoittelija ja hengellinen ohjaaja 1800-luvun alussa. Tuhannet ihmiset pyrkivät hänen puheilleen etsien lohdutusta, ohjausta ja esirukousta. Serafim tervehti jokaista tulijaa huudahtaen: ”Iloni!”. Tuo tervehdys loi tilanteen ja tilan, jossa luottamus ja yhteinen rukous olivat mahdolliset.

 

Tärkein Ekumeenisen liikkeen 2000-luvulla tuoma uudistus on konsensus-päätöksentekomenetelmä. Siihen liittyy käsite turvallinen ekumeeninen tila, jolla tarkoitetaan yhteiseen uskoon perustuvaa keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta. Turvallisessa ekumeenisessa tilassa on mahdollista kuulla, suvaita ja kunnioittaa toisen kristityn kokemusta ja ajattelua, jotka ovat erilaisia kuin omani.

 

Konsensus-päätöksentekomenetelmässä pyritään turvalliseen ekumeeniseen tilaan. Se edellyttää, että kuullaan erilaisten, eri taustoja edustavien ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä. Enemmistö ei äänestä vähemmistöä kumoon, vaan kaikkia kuunnellaan ja kaikesta keskustellaan niin kauan, että yhteinen näkemys löytyy. Vaikeissa vaiheissa voidaan vaieta ja pyytää Pyhän Hengen johdatusta. Jos yhteisymmärrystä löydy, sitä ei pakoteta esiin, vaan tyydytään kuvailemaan vallitsevia erilaisia johtopäätöksiä.

 

Mielestäni konsensus-menetelmän käyttöönotto on merkki siitä, että ekumeeninen liike on elossa ja etenee. Ekumenia on olennaisesti toisen kunnioittamista ja kuuntelemista, ei oman näkemyksen toitottamista ja tyrkyttämistä tai äänestyksiä totuudesta.

Avoin ja rehellinen ekumeeninen kohtaaminen merkitsee riskin ottamista. Turvallinen ekumeeninen tila haastaa suostumaan Pyhän Hengen johdettavaksi.  Tilanne ei tällöin ole täysin meidän hallinnassamme, emme tarkkaan tiedä mitä tuleman pitää. Pyhä Henki näyttää millä tavoin kristittyjen eri traditiot ja erilaiset vastaukset ajankohtaisiin tilanteisiin haastavat toisiaan ja millainen tie Hengen johdatuksessa avautuu.

 

Nähdäkseni juuri tätä ekumenia tänään merkitsee – kuuntelemista ja kunnioitusta. Ekumeeninen näkemys tarvitsee kirkkojen ja kristittyjen erilaisia vastauksia kriittisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, kuten maallistumiseen ja militanttiin islamiin.

Avoin kohtaaminen yhteiseen uskoon perustuvassa turvallisessa ekumeenisessa tilassa antaa Pyhälle Hengelle mahdollisuuden toimia. Kysymys on uskallammeko tervehtiä toisiamme huudahtamalla: ”Iloni!”

---

Isä Heikki Huttunen on Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri ja osallistunut Kirkkojen maailmanneuvoston useaan aiempaan yleiskokoukseen. Hän on mukana ortodoksisen delegaation asiantuntijana.