Useimmiten ja joskus - asiaa ja ajatuksia avioliitosta

Eräässä hiljattain olleessa some-keskustelussa tuli esille kysymys avioliiton määrittelystä. Joku osallistujista taisi esittää ajatuksen, että tuo määrittely on vaikeaa. Itse kommentoin asiaa toteamalla, että avioliiton määrittely empiiriseltä pohjalta on melko helppoa. Näin ainakin, jos pidämme rajauksena oman eurooppalaisen ympäristömme ja sen käytännöt.

Avioliitto on yksinkertaisesti empiiristen havaintojen pohjalta useimmiten kahden täysi-ikäisen aikuisen eli naisen ja miehen vapaaehtoinen, yhteiskunnassa rekisteröity liitto ja elämisen muoto. Ja avioliitto on myös joskus kahden täysi-ikäisen aikuisen, miehen ja miehen tai naisen ja naisen vapaaehtoinen, yhteiskunnassa rekisteröity liitto ja elämisen muoto.

Edellisen avioliiton määrittelyn voisi kirjoittaa kielellisesti vielä täsmällisemmin, mutta noin se on määriteltävissä melko helposti meidän omassa kulttuuripiirissä. Tuossa määrittelyssä termit "useimmiten" ja "joskus" on kirjattu kuvaamaan asian ilmenemistä yhteiskunnissa. Suuri osa aviopareista on  pareja, joissa on nainen ja mies ja osa taas pareja, joissa on mies-mies tai nainen-nainen.

Tuollainen avioliitto myös meillä Suomessa on juridisesti ja asiallisesti. Kirkossamme asia on hyväskytty siten, että on todettu tämä asiantila. Lisäksi kirkossamme asia on hyväksytty siten, että samaa sukupuolta olevan parin toinen pariskunnan jäsen tai molemmat voivat olla sekä täysivaltaisia kirkon jäseniä että kirkon virassa.

Ajankohtaisessa ja pitkittyvässä ns. avioliittokiistassa asiaa voisi mielestäni lähestyä tästä näkökulmasta eli siitä, mikä avioliitto meillä on. Kun tunnustamme samaa sukupuolta olevien parien avioliiton niin se ei ole pois naisen ja miehen liitoista eikä niin ymmärrettävältä avioliitolta. Se on jotakin lisää siihen tai sen rinnalle.

Samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa ei voi kuvata teologisesti kaikilta osin samoin kuin naisen ja miehen avioliittoa. Monilta osin myös "perinteinen" teologinen avioliiton ymmärrys ja kuvaaminen sopivat myös samaa sukupuolta olevien parien liittoihin. Niitä piirteitä ovat vaikkapa keskinäinen rakkaus ja kunnioitus, elämän jakaminen yhdessä, toisen palveleminen, toiseen sitotuminen, uskollisuus ja muut vastaavat.

Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton ongelma ja kipukohta lienee homoseksuaalisuus ja sen ymmärrys Raamatun ja kirkon tradition valossa. Nyt siinäkin olemme kirkossamme ajatelleet asian toisin kuin joskus aikaisemmin. Toki asian on edelleen kiistanalainen, mutta kirkkomme yleisen opetuksen ja ymmärryksen mukaan homoseksuaalisuus ei ole synti eikä ihmisen valitsema, elämää tuhoava käyttäytyminen. Se on osa joidenkin ihmisten ihmisenä olemista.

Jos ajattelemme homoseksuaalisuuden edellisellä tavalla, pitäisi miettiä, mitä asiasta seuraa ihmisten yhteiselämän ja myös avioliiton solmimisen kannalta. Toki näitä kirkkomme avioliittoasian työstämisessä on työstetty, mutta itse havaitsen kaiken kiikastavan tästä. Toinen kipukohta tähän liittyen on ajatus, että hyväksymällä myös nuo "joskus" avioliitot täydesti, romuttuisi se perinteinen avioliitto. Olisiko todella näin? Monien mielestä ei, joidenkin mielestä kyllä.

Toivo Loikkanen. (PS. Kommentoijilta pyydän malttia ja ihmisten kunnioittamista. Tätä rikkovat kommentit joudun poistamaan.)

 

 

 

 

83 kommenttia

  • Siunatuksi lopuksi: Kirjoitin hienovaraisesti siitä, mistä arvelen samaa sukupuolta olevien parien yhteiselämän ja avioliiton solmisen kiikastavan ihmisten mielissä. Jätin kirjoittamatta yhden mielestäni tärkeän asian: Luulen, että monien asiaa huonona tai mahdottomana tai ei-toivottavana tai jopa Jumalan tahdon vastaisena pitävien mielikuvissa yksi asiaan vahvasti vaikuttava asia on seksi. Itse en halua mennä näissä pohdinnoissa tämän pitemmälle vaan jätän jokaisen seksielämän heidän asiakseen. Tärkeintä on, että toista ihmistä kohdellaan hyvin ja että osapuolten tarpeet tulevat jotenkin tyydytetyiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.