Unelma vapaasta tahdosta

Uskoon tultuani minua alkoi askarruttaa kysymys ihmisen vapaasta tahdosta ja uskosta. Onko kyse uskon ratkaisusta, valittavasta asiasta? Vierastin ajatusta vapaasta tahdonratkaisusta. Kuinka kukaan voi itse valita Jumalan Poikaan uskomista?

Seuraavassa käsittelen kysymystä omin sanoin mutta myös tukeutumalla Raamattuun ja Olav Valen-Sendstadin kirjaan ”Unelma vapaasta tahdosta”. Valen-Sendstad kirjoittaa vastaansanomattomasta vakuuttumisesta. Hän puhuu ”ensimmäisestä”, ”toisesta” ja ”viimeisestä” vakuuttumisesta. Näillä hän tarkoittaa ihmisen vakuuttumista omassatunnossaan tilastaan Jumalan lain edessä.

Ensimmäinen vakuuttuminen on sitä, kun uudestisyntymätön ihminen kuulee omassatunnossaan Jumalan lait ja käskyt, pitää niitä hyvinä ja uskoo voivansa täyttää ne. Ihminen luulee tällöin olevansa jo kääntynyt ja uskoon tullut. Toinen vakuuttuminen on sitä, että ihminen on Jumalan Hengen herättämänä kuullut omassatunnossaan myös lain ”toisen sanan”. Hän on kohdannut Jumalan tuomion ja syytöksen teoistaan ja ajatuksistaan ja ymmärtänyt olevansa mahdoton ja turmeltunut.

Lain ”viimeisen” ja ratkaisevan sanan kuulevat vain kääntymisen ahtaalla portilla olevan todelliset Jumalan lapset. Viimeisen sanan ihmisestä lähettää itse Jumala, sillä me itse emme voi omalla ymmärryksellämme sitä tajuta. Jumala saa Pyhän Henkensä välityksellä ihmisen vastaansanomattomasti vakuuttuneeksi siitä, että ihmisen tila Jumalan lain ja pyhyyden edessä on täysin mahdoton. Jumala käyttää tässä hyväksi elämänkokemuksia, Raamatun sanaa ja julistusta tai vaikkapa pieniä hiljaisia tuokioita, joissa ihmiselle palautuu mieleen jotain kuulemaansa tai lukemaansa ja joiden kautta hän saa käsityksen itsestään ja elämästään. Jumala riisuu tällöin ihmisen kaikista luuloista ihmisen omiin mahdollisuuksiin ja voimiin, niin että ihmiselle ei jää mitään mihin vedota Jumalan edessä. ”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Room. 7:21-23.

 Tahto hyvään siis on, mutta voimaa hyvän tekemiseen ei. Paha (synti) riippuu ihmisessä kiinni, ja hän ei tee sitä mitä tahtoo, vaan sitä mitä vihaa. Room. 7:18-21.

Jumalan Hengen valaisemana ihminen tajuaa, ettei voi vedota mihinkään hänessä itsessään olevaan, ei omiin tekoihin, ei omaan uskoon, ei kokemuksiin, ei Jumalan armonvaikutuksiin eli Hengen hedelmiin. Paavalin tavoin on huudettava: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Room. 7:24. Ihminen kokee olevansa vain tomua ja tuhkaa Jumalan edessä. Hän kokee Jumalan olevan kaukana pyhyydessään ja että taivas on suljettu.

Tämä on ”lain kautta kuolemista” (Room. 6:7) tai ”Kristuksen kanssa ristiinnaulituksi tulemista” (Gal. 2:19-20). Lain on saatava ensin tuomita ja kuolettaa, sen on saatava sanoa ensin viimeinen sana, jotta myös evankeliumi voisi vapauttaa ja antaa uuden elämän ja hengen.

Olemmeko ehkä panneet toivomme ja uskomme Jumalan meissä herättämään tahtoon, ymmärrykseen, hyviin tekoihin, omaan uskoon, uskoontuloon, kokemuksiin, hyviin päätöksiin, Jumalan meissä vaikuttamiin tekoihin eli Hengen hedelmiin? Tämä kaikki kadottaa merkityksensä ja hajoaa, kun huomaamme, että tuo kaikki ei kestäkään Jumalan kirkkautta ja sitä kun hän ottaa meidät, tekomme ja elämämme tarkasteluunsa. Jumala haluaa murskata omavanhurskautemme ja kaikki kuvitelmamme omavoimaisuudestamme.

Kun laki on saanut sanoa viimeisen sanan ja ihminen on saanut kuoliniskun omavanhurskaudelleen (tosin se aina uudestaan pyrkii nostamaan päätään), hän ymmärtää, että ei hän ole voinut valita uskoa vapaasta tahdostaan, vaan että tässä on kyse myöntymisestä Jumalan lain edessä. Paavali kirjoittaakin: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä”. Room. 3:19 Ihminen, jonka suu tukitaan, ei valitse mitään vapaasta tahdosta, vaan hän on pakon edessä. Ihminen ei luonnostaan halua, että joku tukkii hänen suunsa, vaan hän haluaa sanoa viimeisen sanan. Tahtomme haraa tässä vastaan. Mutta jos suu tukitaan, joudumme joko myöntymään tai kieltäydymme myöntymästä. Joko vakuutun syyllisyydestäni ja kelvottomuudestani Jumalan lain edessä tai kiellän sen. Kieltäminen johtaa paatumukseen ja kadotukseen, myöntyminen johtaa Jumalan lapseksi pääsemiseen ja ikuiseen elämään.

Paavali sanoo ”Minä olen lain kautta kuollut pois laista” Gal. 2:19. Voiko ihminen tahdon voimallaan välttää kuoleman? Entä valita elämän ja saada siksi elää? ”Kun Jumalan aika täyttyy ja hän sanoo: ’Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois’, silloin ei kukaan enää voi paeta eikä piiloutua. Samoin on myös silloin, kun Jumala ’osuu’ omaantuntoomme ja sanoo: ’Sinä ole mahdoton – olet kadotettu.’ Kuka voi silloin paeta Herraa Jumalaa? Silloin olemme vastaansanomattoman voiman vallassa, joka sanoo: ’Nyt sinun on oltava Jumalan silmien edessä – mutta sitä sinä et kestä.’ Apostoli itse sanoo siis, että kun laki vakuuttaa heränneen ihmisen omantunnon, se on yhtä vastustamatonta kuin kuolema” (Olav Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta).

Voiko ihminen kuitenkin vastustaa tätä tietoa, vaikka sitä sanotaan vastaansanomattomaksi? Kyllä voi, se kyky hänellä on. Jos hän näin tekee, hän loukkaa syvällisesti totuutta itsestään ja omaatuntoaan. Jumala on ensin lain sanalla ja Hengellään herkistänyt ihmisen omaatuntoa, jotta se voisi ilman oman tahdon vaikutusta, myöntää Jumalan puheen oikeaksi ja hyväksi. Mutta jos ihminen silti kieltäytyy myöntymästä seuraten tässä turmeltunutta järkeään ja lihallista tahtoaan, hän paatuu.

Valen-Sendstad kirjoittaa että ne, jotka ylistävät ihmisen vapaata tahtoa, palvovat luotua enemmän kuin Luojaa ja vastustavat ankarasti sanaa vastustamattomasta vakuuttumisesta. Tuomiopäivänä kukaan ei enää voi vastustaa tätä sanaa, vaan jokaisen Jumalan luoman ihmisen on kumarruttava polvilleen Herran eteen. ”Kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra”. Fil. 2:10-11

”Täällä maailmassa on tosin tunteissaan vaikeaa tulla kadotetuksi syntiseksi, mutta se on Jeesuksessa ollen kuitenkin myös autuasta, sillä Pyhä Henki lahjoittaa meille myös uskon. Mutta on kauheaa kerran langeta elävän Jumalan käsiin suurena tuomion ja tilinteon päivänä ja silloin sisäisestä pakosta tiedostaa syntinsä ja toivoton tilanteensa sekä se, että polvistuminen Jeesuksen eteen, Jeesuksen avuksi huutaminen ja Jeesuksen puoleen huokaileminen onkin kaikki turhaa, sillä hän ei enää pelasta vaan vie ikuiseen kuolemaan.” (O. Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta

Paavali kirjoittaa: Tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi (pelastu) lain teoista eli omilla teoillaan. Gal. 2:16 Paavali ei sano, että hän on valinnut tai päättänyt olla tätä mieltä, vaan että hänellä on tieto tästä eli hän on vakuuttunut tästä asiasta. Aiemminhan Paavali nimenomaan uskoi vanhurskautuvansa lain teoista! Tämä uusi ja käänteentekevä, koko Paavalin elämän uusiksi pistänyt ja tajunnan räjäyttänyt tieto oli Paavalille nyt selvä, ilmeinen, kieltämätön, vastustamaton. ”Tietoa ei voi valita eikä päättää, eikä se perustu arviointiin, vaan se nousee esiin tiedossa itsessään olevasta pakosta”. (O. Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta).

Vastustamaton vakuuttuminen on siis tietoon suostumista eikä ole ihmisen omaa valintaa eikä perustu vapaaseen tahtoon. Ihminen antaa myöntävän vastauksen Jumalalle olemalla samaa mieltä Jumalan kanssa. Tieto ei tule pohdiskelujen kautta, vaan se on välitön ja seurausta siitä, että Jumalan sana on sattunut ihmiseen. ”Jumalan lain sana sulautuu yhteen omantuntomme kanssa.” (Valen-Sendstad). Herran puoleen tosissaan kääntyminen on siis tietoa ja vakuuttumista toivottomasta tilanteesta ja on vastustamatonta sen tähden, että se syntyy sisäisestä pakosta. Jumalan hyvyys ja totuuden Henki vakuuttaa omatuntomme synnistä ja ajaa meidät kääntymään ja Kristuksen luo. Joh. 16:8-9, Room. 2:4

Kukaan ei siis vapaasta tahdosta valitse itselleen Jumalan ankaraa tuomiota ja kuolemaa. Mutta jos me huudamme hädässämme avuksi Herraa, joka on sijaisenamme kuollut Golgatan ristillä syntiemme tähden, on jo siinä huudossa läsnä heikko usko, jolla tarraudumme ja turvaudumme Jeesukseen. Usko, jonka Jumala lahjoittaa ja vahvistaa, auttaa meitä vakuuttumaan Jumalan armosta Kristuksessa ja estää meitä näin joutumasta epätoivoon. Saamme uuden hengen ja mielen, Hengen, joka huutaa ”Abba!, Isä!”. ”Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 8:16 ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.” Room. 8:1-4

Jokapäiväisessä vaelluksessaan Jumalan lapsi joutuu usein kiusaukseen luisua pois Jumalan armosta Kristuksessa ja alkaa etsiä itsestään todisteita Jumalalle kelpaavuudestaan. Sen sijaan, että hän luottaisi Jumalan armoon Kristuksessa ja hänen lupauksiinsa, hän alkaa etsiä pelastuksen perustaa omasta uskostaan, kokemuksistaan, palvelualttiudestaan ja armonvaikutuksista. Valen-Sendstad kirjoittaa, että kun Jumala poistaa peitteen, joka saa meidät näkemään oikean todellisen tilamme Jumalan edessä, Hän siirtääkin tämän peitteen silmiemme eteen, jotta emme näkisi armonvaikutuksia ja Hengen hedelmiä itsessämme. Hengen hedelmien on pysyttävä meiltä salassa. Hengen hedelmät eivät ole meitä itseämme varten niitä ihailleksemme, siksi että tällöin perustaisimme uskomme ja pelastusvarmuutemme niihin emmekä Kristukseen. Paavalillekin oli annettu pistin lihaan. Meilläkin on omat pistimemme ja ristimme. Näin täytyy olla, sillä Jumala haluaa kuljettaa meidät kärsimysten ja uskonkoetusten kautta lopulta Taivaaseen.

”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:38-39

 

96 kommenttia

  • Riitta Sistonen sanoo:

    Ari Pasanen, Jeesus sanoo noin siksi, että laki ei ole tie pelastukseen. Jeesus täytti lain. Emme siis enää täytä lakia. Laista ei silti katoa pieninkään piirto, vaikka kaikki muu katoaisu.

    Lain kautta tulee synnintunto. Siis sitä tulee julistaa. Ainakin itse tarvitsen lakia, koska se näyttää minulle edelleen todeksi synnin ja sen että en ole edelleenkään täydellinen vaan tarvitsen sijaistani lain täyttäjää Jeesusta Kristusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta, tasan tarkkaan sinä täytät lakia ja pyrit näin elämään. Mikä tässä on niin vaikeata. Edustatko jotakin salaista kristinuskon muotoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, lain kautta tulee synnintunto, mutta eihän se tee eläväksi. Kristus, joka on lain täyttänyt tekee eläväksi yksin uskosta. Täydelliseksi emme tule, vaan olemme vanhurskaita ja syntisiä yhtäaikaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, laki on Jumalan sanaa, siinä missä evankeliumikin. Laki on Raamatussa aina hyvä, ongelma ei ole laissa, vaan siinä, että tahdomme muuta, suuntaamme tahtomme lakia vastaan. Laki ei tee eläväksi, kuten ei mikään asia ilman Jeesusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami olen samaa mieltä, paitsi en ihan tuosta että laki tekee eläväksi Jeesuksen yhteydessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Tässä vähän pohdintaani…

    Tämän päivän ”sivistysmaissa” ongelma on pääasiassa nähdäkseni se, ettei enää uskota edes Jumalan olemassaoloon. Olemme vain sattuman tuotosta ja apinoista kehittyneitä, kuitenkin valtavan sivistyneitä otuksia. Näinhän tiede vakuuttaa. Siis tiede, joka ei lähtökohtaisesti voi edes ottaa Jumalaa huomioon, koska se ei olisi enää tiedettä, jos siinä puhuttaisiin Jumalasta. Se muuttuisi silloin uskonnoksi. Mitä tällainen ihminen välittää Jumalan laista tai evankeliumista, jos ei kerran Jumalaa ole olemassakaan? Sivistynyt apina, joka ottaa elämästä irti sen minkä saa ja maatuu kuoltuaan, lakkaa olemasta. Mutta kuitenkin Jeesukseen Kristukseen kastettuja nämä tiedeuskovaiset ovat vielä suurimmaksi osaksi. Mitä se merkitsee vai merkitseekö mitään?

    Oliko tällaisia ihmisiä Jeesuksen aikana? Ei ollut juurikaan tiedettä päätä sekoittamassa, mutta oli kaikenlaisia (epä)jumalia. Silloin myös sillä maantieteellisellä alueella se suurin juttu oli juutalainen usko ja Jumalan valittu kansa, jonka miehet olivat ympärileikattuja. Heihin kuului myös Jeesus ihmisenä. Paavali taas joutui olemaan ”kahden tulen välissä” juutalaisten ja pakanoiden kanssa. Toiset olivat Jumalan lain ympärileikattuja puolustajia, toiset vaikkapa kreikkalaisiin jumaliin uskovia. Näille molemmille piti selittää, mitä merkitsee Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus. Mitä tarkoittaa evankeliumi? Meillä Suomessa tänään ei ole paljoakaan juutalaisia eikä kreikkalaisia. Meillä on pääasiassa suomalaisia kastettuja kristittyjä, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon. Tilanne on täysin toisenlainen. Me tarvitsemme uudenlaisia paavaleita kertomaan Jeesuksen merkityksestä tässä tilanteessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari, sinä saat uskoa uudenlaisiin paavaleihisi ihan vapaasti. Minä uskon Raamatun sanaan, joka on Jumalan muuttumaton ilmoitus.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Kerrotko, mitä vikaa tuossa pohdinnassani oli? En puhunut mistään ”uudenlaisiin paavaleihin” uskomisesta. Taisit taas kerran ymmärtää ihan väärin… Puhuin tämän hetken tilanteesta täällä Suomessa, eikä siinä ollut mitään lib-kons näkemyksiin viittaavaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Olet kai huomannut, että emme enää elä ajanlaskumme alun Välimeren alueella? Maailma on olennaisesti muuttunut. Totta kai Jumala ja Jeesus on sama, mutta aika vaatii hieman erilaisia näkemyksiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, arvasin jo etukäteen ketkä täällä ovat liikkeellä toisenlaisin ajatuksin kuin minä ja ketkä ovat kanssani samaa mieltä.

    Jännä juttu muuten se, että kun Kari Roos puhuu tavantakaa lib.teologisin jargonein ”sanoitamme vain toisella tavoin asioita”, niin tämä minun sanoittamiseni ei mitenkään kelpaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari, lue viimeinen lauseesi: Ne uudenlaiset paavalit sanoittavat siis Jeesuksen merkityksen tässä tilanteessa. Niinhän sinä kirjoitat. Merkitys on sanoitettu uudelleen.

    Minulle on Raamatussa kerrottu miten pelastun. Voin sen sieltä lukea. Näin Jumala on parhaaksi nähnyt. Siinä on riittävä sanoitus eli ilmoitus. Myös hyvät hengelliset kirjat voivat antaa opastusta, mutta ne pitää arvioida Raamatun sanalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      ”Me tarvitsemme uudenlaisia paavaleita kertomaan Jeesuksen merkityksestä tässä tilanteessa.”

      Näin kirjoitin, vaikka sinä vähän väänsitkin sanomaani. Tarkoitin, että tämän päivän saarnaajien ja Jumalasta kertovien ”paavaleiden” pitäisi ottaa huomioon tämän päivän tilanne, eikä puhua enää juutalaisten ja kreikkalaisten välisistä kysymyksistä. Tämän päivän kysymykset ovat erilaisia vaikka Jeesus onkin sama ja Hän on yhtäläisesti kuollut tämän päivän ihmisten puolesta. Uskoisin, että ymmärrät mitä tarkoitan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari, Jokaisella ihmisellä on syntymästään lähtien luonnollinen laki omassatunnossaan, kts. Roo.2.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari, olen koko ajan ymmärtänyt mitä tarkoitat. Mutta en ole samaa mieltä. Evankeliumi on sama tänään kuin silloin. Ei ole Välimeren maissa eri evankeliumi kuin meillä. Tai jokaiselle maalle sille tilanteeseensa sopiva?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Et vain ymmärrä. Totta kai Jeesus on sama ja evankeliumi Hänestä on sama, en ole väittänytkään ettei olisi. Aikamme kysymykset ovat vain erilaisia. Jos puhut Jumalan laista ihmiselle, joka väittää, että Jumalaa ei ole olemassakaan, mitä se hyödyttää?

      Otin esille mainitsemasi roomalaiskirjeen alun. Keille ja keistä Paavali mielestäsi siinä puhuu? Aluksi hän tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita pyhiä ja haluaisi puolin ja toisin rohkaistua yhteisestä uskosta. Sitten hän alkaa puhua jakeesta 18 alkaen HEISTÄ. Kenestä heistä? Jae 21: Vaikka HE ovat tunteneet Jumalan … Jae 32: Vaikka HE tietävät Jumalan säätäneen… Luvussa 2 puhe vaihtuu SINÄ-muotoon. Jae 2:17: SINÄ sanot itseäsi juutalaiseksi… Luvussa 3 puhutaan taas MEISTÄ… jne. Keitä me suomalaiset kastetut kristityt tässä puhuttelussa edustamme?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Tästä ole Riitta kansssi samaa mieltä. Voimme kuitenkin harjoitella kuuntelemista ja vastauksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Ismo otti esille tärkeän kysymyksen, jota kannattaisi pohtia: miksi tietyt kristilliset kirjat (ja niiden opilliset näkemykset) tuntuvat toisista hienoilta ja vapauttavilta, mutta toisista kauheilta ja ahdistavilta? On myös syytä huomata, että Olav Valen-Sendstadin näkemykset jakoivat aikanaan mielipiteitä eikä hän kaikilta osin edustanut myöskään kristillisen kirkon vanhaa uskonoppia. Tämä käy ilmi mm. Wikipediasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Marko, varmasti on näin. Ainahan kaikki jakaa mielipiteitä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Myös tuosta että jotain on mikä ei ole vanhan kirkon uskonoppia. Ainakin kirjassa ”Ihminen kohtaa Jumalan” on alaviitteenä huomatus, että hän myöhemmin muutti käsitystään kasteesta tutkittuaan Lutherin kastekäsitystä tarkemmin.

      En ole blogillani tarkoittanutkaan että hänen kirjansa ovat niin ja amen. Tuskin hän itsekään. Mielestäni kuitenkin vastustamaton vakuuttuminen on loistava ilmaus siitä kun Jumala tukkii ihmisen suun.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Itse en erottele niin että jotain inhoan ja jotain en. Ihmisiähän nuo teologit ovat kuten mekin. Kyllä me kaikki erehdymme. Yritän vain Raamatun valossa ymmärtää ja tutkia mitä sanotaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Ja olen lukenut ahdistavia kirjoja. Esim. yksi oli Vihreä kirja. Vie ihmisen lain alle. En muista kirjoittajaa. Heitin sen pois.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Selväähän se on, että me luemme erilaisia kirjoja ja kaikki jakaa kaikkia. Lähdin viikonlopuksi maalle ja otin lukemiseksi Laestadiuksen Hulluinhuonelaisen. Kielellisesti virkistävä kirja, ainakin omasta mielestäni.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Itse olen heittänyt suuren määrän kirjoja roskiin, 20 pahvilaatikollista. Monia lutherin kirjoja, laajasti protestanttista kirjallisuutta. Aikaa on rajoitetusti joten kannattaa keskittyä hyviin kirjoihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari, minä kyllä tiedän keille Paavali puhuu Room. kirjeessä puhuu. Room. 1 pakanoille, Room. 2 juutalaisille, Room. 3 kaikille ihmisille yhdessä. Mikä tässä Room.kirjeessä ja Paavalissa oikein närästää? Minua ei mikään. Enkä tarvitse uusia sanoituksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Lisään vielä että silti koko Room.kirje on tarkoitettu kaikille. Myös meidän ajan ihmisille.

      Vaikka ihminen tuolloin eli erilaisennäköisessä ympäristössä ja kulttuurissa, niin Jumala on tarkoittanut sanansa kaikkina aikoina kaikille ihmisille. Ovathan Raamatun kirjatkin eri aikakausilta. Ei ihminen ja hänen perusongelmansa Jumalan edessä eli synti miksikään ole muuttunut. Ja epäjumalia on nykyihmiselläkin ihan riittämiin.

      Kun ajattelen tuota jonkun ideaa, että Jeesuksen merkitys tulisi uudelleen sanoittaa nykyihmiselle, niin täysin älytöntä! Nykyihmisen mielestä on kai Jumala ollut kovin epäreilu kun ei ottanut huomioon, että tulee olemsan v. 2021 tällainen maa kuin Suomi ja suomalaiset, joille pitää sanoittaa kaikki toisin kuin välimerellisessä ympäristössä muinoin eläneille. Anna mun kaikki kestää?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari, tässä on se ongelma että sinusta on niin, etten ymmärrä sinua kun olen eri mieltä kanssasi. Siis ymmärrän mitä kirjoitat ja tahdot sanoa. En ole jotenkin vajaaälyinen. Joten Välimerijuttusi oli vähän ala-arvoinen. Anteeksi.

    Mutta asia on nyt vain niinvettä en ole samaa mieltä kanssasi. Tätä sinä et vain tahdo hyväksyä. Tämä on se ongelma meidän välisessä keskustelussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Sinä saat ihan vapaasti olla ihan mitä mieltä haluat, ei se minua häiritse. Hyväksyn sen täysin. Kai keskustelu on silti sallittua? Enemmän häiritsee se, ettet halua edes ajatella, mitä yritän sanoa vaan tyrmäät kaiken. Et siis ymmärrä vaikka väität ymmärtäväsi.

      Ei kirjeessä mikään ”närästä”. Mistähän sen keksit? Mietin vain, että kenelle ja keistä siinä puhutaan, kun minulle asia ei ole niin selvä kuin sinulle näemmä. Olisi kiva saada muidenkin näkemyksiä siitä. Sitä paitsi ne eivät ole suoranaisesti Jumalan vaan Paavalin sanoja.

      Ilmoita asiaton kommentti