Ukraina ihmiskunnan ansaitsema kohtalo

Vuosikymmenten takaa mielessäni on aika ajoin pyörinyt ajatus, jonka mukaan ”sisäeritysjärjestelmä, niin paljon tuntematonta kun siinä vielä onkin, muuntaa tunteet hormoneiksi ja lähettää ne verenkierron mukana kohde-elimiinsä aiheuttaen siellä käyttäytymistä ja toimintaa”. Näin ajatellen elämä kaikkineen on äärettömän yksinkertaista jopa ennustettavaa jo senkin takia, että kaikki maapallolla ja avaruudessa olevat kappaleet – myös ihminen – ovat koostuneet vähemmästä kuin sadasta alkuaineesta. Ne paitsi muistuttavat toisiaan myös käyttäytyvät rakenteensa määräämällä tavalla. Eikö tiedekin perustu tosiasialle, ettei maailmankaikkeus, luonto tunne oikkuja? Olemme osana kokonaisuutta riippuvaisia toisistamme.

Tänään tuntuu siltä, ettei pelolla, rakkaudella tai vihalla – siis tunteilla ylipäänsä – ole merkitystä, vaan ainoastaan voimalla, panssareilla ja ydinräjähteillä. Voimakkaampi voittaa Ukrainassakin. Voittaako? Tarkatkaamme maailmaa niin luomiskertomuksen kuin evoluutioteoriankin valossa. Kumpaankin liittyy katastrofi: edelliseen vedenpaisumus (koska maa oli täynnä väkivaltaa) ja pienemmässä mittakaavassa Sodoma ja Gomorra (asukkaiden paheellisuuden takia) sekä jälkimmäiseen liitukaudella harvinaisen suuri asteroidin törmäys Maahan, joka aiheutti dinosaurusten ja lukuisten eläinten sukupuuton. Tarua vai tiedettä, valhetta vai totta jää jokaisen itsensä ratkaistavaksi, mutta tarina Sodoman ja Gomorran tulikivestä ja tulesta, jotka historian kuvauksen mukaan ”tuhosivat kaupungit, kaupunkilaiset, kaiken ympäristön ja kasvillisuuden” saa meidät kauhulla muistamaan myös historiallista tosiasiaa, Hiroshimaa. Onnellisia heistä olivat ne, jotka kuolivat pommin vaikutusalueella välittömästi. Onnettomia puolestaan ne, jotka kituivat ja kirjaimellisesti hitaasti mätänivät vammoihinsa. Eli seisommeko jälleen samojen raamatullisten, kosmologisten ja historiallisten tapahtumien kynnyksellä?

On suhteemme taruun tai tieteeseen, joillekin myös Raamattuun, mikä hyvänsä, muuttaa sisäeritysjärjestelmä tunteemme kuten pelon a) joutua työttömäksi, b) omien lasten menettämisestä huostaanotossa, c) avioerosta rakkauden hiipuessa, d) talouden luhistumisesta, e) vakavasta sairaudesta, f) omaisuuden arvon menetyksestä, g) masennuksesta, h) kouluepäonnistumisesta eli oman ikäluokan karkaamisesta jne., hormoneiksi, jotka verenkierron myötä välittyvät kohde-elimiin vaikuttaen käyttäytymiseemme ja toimintaamme.

Siirtämällä huomio yksilöllisistä tunteista ja ympäröivistä rakenteista yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten kasvavaan nuorisoväkivaltaan ja huumeiden käyttöön, tyhjenevän maaseudun kiinteistöjen arvon haihtumiseen, vanhusten ja huostaanotettujen lasten ahdinkoon, lisääntyviin maksuhäiriötapauksiin, mielenterveyspalveluiden yleistymiseen ja niiden hoitamattomuuteen, mielenilmauksiin, sodan uhkaan, luonnon riistämiseen jne. saattaisimme ehkä havaita, että syyt eivät välttämättä olekaan pelkästään taloudellisia, vaan ennen kaikkea moraalisia. Sillä se pääoma, minkä sanotaan taloudellisena puutteena aiheuttavan yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien ongelmat, onkin kasaantunut muualle, vain omaa etuaan ajaville monikansallisille yrityksille, ay-liikkeelle, sijoittajille, poliitikoille ja virkamiehille. Tunteemme eivät näin ollen olekaan vain yksilöön, vaan koko ympäröivään yhteisöön liittyviä ongelmia.

Jos vakavasti uskomme joko taruihin tai tieteeseen meillä ei olisi vaikeutta määritellä suhdettamme Ukrainaan. Pahuus on molemmissa tapauksissa saanut palkkansa elämän – kristuksenkaltaisen kopiointivirheen sisältämän perussolun kuitenkin säilyessä – tuhoutuessa. Näin sivilisaatiomme tuho Ukrainaan mahdollisen liittyvän ydinsodan muodossa antaisi kaitselmukselle tilaisuuden, ties kuinka monennen kerran, tehdä vielä uusi yritys luomakunnan uudistamiseksi vuorisaarnan eli ihmiseksi tulleen Jumalan osoittamalla tavalla. Sen mukaan meidän tulisi alun pitäen etsiä ensin oikeudenmukaisuutta ja oikeamielisyyttä, rakkautta ja toistemme kunnioitusta, totuutta ja erilaisuuden hyväksymistä, jotka muuttaisivat tunteemme hormoneiksi tietyin, vuorisaarnan mukaisin seurauksin.

Koska yksittäinen ihminen maailmankaikkeuden osana on elinkelpoinen ainoastaan osana ympäristöään eli yhteiskuntaansa, tulee uudistuksen koskea myös yksilöiden yhdessä muodostamaa yhteisöä. Silloin kaiken mittapuuna ei voi, kuten nykyään, olla pelkkä talous, vaan moraali, josta talouskin on riippuvainen. Eikö juuri moraalin sanota liittyvän kykyyn valita vaihtoehdoista ne näkökohdat, jotka edustavat hyvää ja samalla vapauta harjoittajansa itsekkyydestä ja ilkeydestä, jotka seurauksineen puolestaan herättävät hänessä joko myönteisiä tai kielteisiä tunteita? Tätä uskonnoista vapaata vaihtoehtoa kutsutaan Jumalan tahdon eli hänen valtakuntansa toteutumiseksi maan päällä.

Lopuksi herää aina kysymys, mitä minä, me voisimme tehdä? Voisimme ainakin leikisti ajatella niin Sodoman, Gomorran, Hiroshiman kuin miljoonia vuosia sitten tapahtuneen asteroidin törmäyksenkin olleen muistutus väärille jengoille menneestä kokeilusta, joka, voidakseen tehdä korjaukset, tuli ensin kelvottomana tuhota. Siinä vuorisaarnan välittämä sanoma Jumalan ihmiseksi tulemisesta saattaisi monelle olla avuksi, ehkä jopa ainoaksi. Siinä tunne oikeasta ja väärästä ei ole kaukana moraalista.

    • On vastenmielistä sekoittaa uskonto politiikkaan. Joku vallanhimoinen diktaattori sotafantasioineen olisi Jumalan sallima ?

    • Jumala tietää jokaisen ihmisen kaikki ajatukset ennalta ja hallitsee sekä itää, että länttä täysin suvereenisti. Jumala tietää kaiken ja mitä Hän on päättänyt se tapahtuu eikä kukaan voi sitä estää eikä muuksi muuttaa. Sota syttyy, mikäli Jumala sen sallii ja toisinpäin.

    • Niin, ”Sä perkele, sä alkusyy ja juuri Tään kaiken kurjuuden, nyt vinkuu miekkain..!” Viisinäytöksinen murhenäytelmä Karkurit (1867 Aleksis Kivi). Tuo alkusyy unohdetaan varsin sujuvasti. Mikäli Jumala ei olisi rajoittanut tuon persoonan valtaa, maailma olisi jo kauan sitten tuhoutunut tulessa ja veressä. Nyt tuo Jumalan ja ihmisten vihollinen yrittää villitä ja nostaa sodan idän ja lännen välille. Uskokoon ken tahtoo, mutta asia ei muuksi muutu. Jumala hallitsee kaikkea jokatapauksessa, Saatana mukaanlukien.

    • Kosti, jos Jumala oikeasti rakastaisi luomiaan olentoja Hän Kaikkivaltiaana olisi ottanut siltä Saatanalta nirrin pois jo aikaa…

    • Seppo, mitäs menit syömään tuon hedelmän kielletystä puusta. Vai ajatteleko, ettei siitä mitään rangaistusta seuraisi? Kristus kuitenkin kiskoi tuon kaksinaamaisen Perkeleen kallosta syömähampaat irti, että me saisimme säilyttää omat hampaamme. Louskuttaen leukojaan Perkele yrittää edelleen viimeisillä voimillaan villitä ihmisiä. Myönnän, että tekstini on jokseenkin vulgääri tulkinta, mutta voin perustella sen myös teologisesti viisaammin tukeutumalla alkutekstiin, mikäli edellinen ei tyydytä.

    • Eihän se Saatana siitä puusta syönyt. Kaikkivaltias kaiken ennalta näkevä olisi voinut nitistää Satanaan välittömästi tämän alettua jo taivaassa hillua…
      Onko muuten kohtuullinen ja oikeudenmukainen rangaistus, että yhdensyyntakeetoman ihmisen virheen takia joutuvat miljardit ihmiset kidutuksi miljardeja ja taas miljardeja vuosia helvetin tulessa?

    • No jaa, olemme käsitelleet tätä ylpistyneen Kerubin lankeemusta aika monessa blogissa. Kuten (Hes15) kirjoittaa: ”Vaelluksessasi sinä olit nuhteeton luomisesi päivästä siihen asti, kunnes sinussa havaittiin vääryys. Hänessä, joka oli puhdas havaittiin siis – vääryys. Ja tässä alkavat miksi- ja miksi- ja miksi-kysymykset nousta. Asia ei toisinsanoen mene järkeen. Tässä se looginen ongelma piilee, jonka järjen on mahdoton ylittää. Perkele kuitenkin itse paljastaa oman syntinsä noissa sanoissaan Aadamille ja Eevalle. Onko Jumala todella sanonut ja – te tulette niinkuin Jumala – tietämään hyvän ja pahan.

      Edellinen paljastaa sen, että hän itse halusi tulla Jumalan kaltaiseksi (Jes14). Tuohon paholaisen ylpistymiseen viittaa myös (1Tim3:6). Se, että Saatana on persoona, jolla on kansanomaisesti sanottuna pää, etu- ja takapuoli, siitä todistaa mm. Jeesuksen keskustelu hänen kanssaan erämaassa. Toiseksi tuo keskustelu myös todistaa sen, että Saatana on paitsi äärimmäisen paha ja helvetillinen kiusaaja. Ensimmäinen ja viimeinen. Kysyt, onko muuten kohtuullinen ja oikeudenmukainen rangaistus….” Olenko minä muka Jumala, joka antaa hänelle ohjeita oikeudenmukaisuudesta? Oliko Kristuksen kuolema ristillä mielestäsi oikeudenmukainen?

  1. Blogisti kirjoittaa hyvin.

    Miksi reaalipolitiikka ei voisi olla Evankeliumiin verrattava asia.

    EU.ssa ja Suomessa uskotaan ystävyyssopimuksiin ja Natojäsenyyteen joiden vastapuolella on ylivoimaisen kova vastus lähialueilleen, ja pitkänmatkan harjoitteissa massiivista tuhoa aiheuttavat ohjukset.

    Nyt jos koskaan on nuorten poliitikkojemme aika katsoa Yrjö Kallisen kirjoituksia ja jättää intohimonsa taakse.

    Ukrainan tilanne on haastava mutta saa muistaa siellä olevan tietoteknisen asian merkitys. Rauhaa haluamme kaikki ja tarvitseeko sitä Nato jäsenyydellä häiritä.

    Asian käsittely näyttää samalta kuin Ministerimme esitys missä kai tulisi lukea, ” ilman selvänä suostumista”.

  2. Ukrainan alueella ja sen lähistöllä tapettiin vuosina 1933-1945 noin 14 miljoonaa siviiliä, sotilaat pl. Enemmän kuin missään muualla maailmassa koskaan ennen.

    Neuvostovalta aloitti hirmutyöt Ukrainan nälänhädällä ja jatkoi vuosien 1937–1938 suurella terrorilla, mutta natsit nousivat maailmansodan aikana surmattujen lukumäärällä mitaten vielä selvästi ohitse.

    Alueen lähihistoria on siis hirmuinen. Timothy Snyder on kirjoittanut aiheesta kirjankin: Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä.

    • Harri,

      Usein olen maininnut, kuinka olen olosuhteitten pakosta joutunut perehtymään lähinnä Venäjän, Kiinan ja Iranin hengellisiin herätyksiin. Niitä ei ole aiheuttanut vapaus vaan vainot. Kaava on toiminut heti ensimmäisen uustestamentallisen Seurakunnan perustautumisesta lähtien. Tästä mainitsee Paavali, 2. Tim.3:

      12 Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.

      Huomioitava on, että ”jumalisesti Kristuksessa” on maanalaista toimintaa näissä kolmessa maassa. Muotojumalisuudet kaikissa kolmessa maassa ovat tehneet diilin valtaapitävien kanssa, eivätkä kohtaa syrjintää, edes.

  3. Yle Areenassa on julkaistu sarja ”Saarnaajat”. Se kertoo amerikkalaisista kulttisaarnaajista, jotka sekoittavat politiikan ja uskonnon (kulttisaarnaajien vääristelemän) toisiinsa. Ääriuskovaisten lisäksi he halajavat Trumpin uudelleen valtaan. Jo edellisissä vaaleissa tämä mies oli heille messsias, joka valloittaa koko maailman. Trump, joka ei itse ole sukonnollinen, käytti heitä hyväkseen. Saarnaajat ovat keränneet miljardiomaisuuden. Eräs saarnaaja saalistaa lapsia ja nuoria, houkutellen heitä mm. rock-musiikilla. Heidät eristetään kaikista ihmisistä, he eivät saa käydä koulua ja heidän tehtävänsä on kerätä rahaa kulttijohtajalle. He joutuvat seksuaalisen riiston kohteeksi. Heille sanotaan, että jos he eivät tottele, aikuiset temmataan ja he jäävät yksin maailmaan.

    Pahuus on ihmisessä itsessään. Sodat ovat psykopaattien aikaansaanoksia, ne ovat rikoksia ihmiskuntaa kohtaan. Ihmisten tappaminen on yksiselitteisesti kielletty. Sodat ovat myös äärimmäisen tyhmiä, banaaleja ja brutaaleja. Ei uskoisi, että vielä tässä maailmanajassa yksi pikkumies hyppyyttää koko maailmaa. Oikeasti naurattaa se pelle.

    • Charlotta,

      ”Saarnaajat” on lyhyt ilmiö, sillä kohdistuksella kuin esität.

      Puhun ilmiöstä, josta johon Paavali viittaa 1.Tim. 6: .. ” jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.”

      Sensijaan pitkä ja dokumentoitu ilmiö onkatolisuuksien toimet. RKK on ”kunnostautunut” tässä kielteisessä toiminnassa eniten. Rahan keruu ja nk. harhaoppisten omaisuuden ryöstö on kummankin katolisuuden tunnusmerkki. RKK:n satojen vuosien toiminta lapsiin sekaantumisissa on toimintana käsittämätön, mutta suurempaa hämmästystä herättää korkeimman johdon, paavia myöten, molestointien kieltäminen, mikä kohdistui lähinnä poikalapsiin.

      Tämän viittauksen tarkoitus on yrittää muistuttaa mittasuhteista ja kirkollisesta pahan suojelemisesta. Ei olla huomioitu Raamattua mitenkään, koska itseymmärrys opin muodossa kumoaa Kirjoitukset.

Kirjoittaja

Ahti Hannu
Ahti Hannu
Hannu Ahti, varatuomari ja pastori Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut usei-ta syrjäytettyjen nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä ja sosiaalisina yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.