Työttömyys on ennen kaikkea henkilökohtainen tragedia

Nimimerkki Syrjäytynyt kertoi (HS Mielipide 18. 8.) vaikeuksistaan löytää Suomessa töitä korkeakoulutuksestaan huolimatta. Kirjoittaja ei ole ongelmansa kanssa yksin, vaikka siltä saattaa tuntua. Kesäkuun lopussa työvoimatoimistoihin oli kirjautuneena yli 47 000 työtöntä korkeakoulututkinnon suorittanutta. Vuodessa määrä oli kasvanut yli kuudellatuhannella.

Jos mielipidekirjoittajan tavoin lähettää 500 työhakemusta saamatta useampaan edes vastausta, ihminen ei ole mielestäni silloin vapaaehtoisesti syrjäytynyt. Hän on tehnyt parhaansa ja jäänyt siitä huolimatta vaille työtä. On ymmärrettävää, että meidän työkeskeisessä yhteiskunnassamme yksilö tuntee tällöin itsensä ulkopuoliseksi ja voi masentua.

Työttömyyttä tarkastellaan meillä usein ensisijaisesti sen kansantaloudelle aiheuttaman kuorman kautta, vaikka se on ensi sijassa yksilöiden ja perheiden tragedia. Työttömyyden henkiseen kuormaan tulisi kiinnittää yhteiskunnassamme paljon enemmän huomiota esimerkiksi työvoimapalveluissa, jotta niin yksilöt kuin koko maamme selviävät nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 19.8.2014.

4 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kun 90-luvun lamassa lopetin työni pankissa, kun pankkien toiminta alkoi vaikuttaa epäinhimilliseltä ja siirryin mikroyrittäjäksi ensisijaisena tavoitteena tukea silloisia nuoria, jotka eivät halunneet jäädä työttömiksi, vaan työllistää itsensä verkostoitumalla business-to-business –periaatteen mukaisesti tarjoamalla palvelujaan toisille yrityksille, Uudenmaan uusyrityskeskus analysoi liikeideani, jonka tavoitteena ei ollut voiton maksimointi, vaan se, että me kaikki pärjäisimme. Analyysissä liikeideaani pidettiin hyvänä, joskin hyvin harvinaisena eettisyytensä vuoksi.

    Kukaan ei kiellä ketään tekemästä työtä, ja pidän tämän ”sossu-yhteiskunnan” valitettavana asenteena sitä, että työnä pidetään vain palkkatyötä ja yhteiskunta on osaoptimoitu vain palkkatyöläisten ”hyvinvointiyhteiskunnaksi”, jossa jatkuvasti vain vaaditaan, mutta ei itse tehdä mitään asioiden parantamiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Työttömyyden henkiseen kuormaan tulisi kiinnittää yhteiskunnassamme paljon enemmän huomiota esimerkiksi työvoimapalveluissa, jotta niin yksilöt kuin koko maamme selviävät nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta.

    Kuulostaa hyvältä ja järkevältä, mutta toteamuksen tasolla tämä on ollut tiedossa jo vuosikymmenien ajan. Miten ”huomion kiinnittäminen” voisi näkyä käytännössä? Miten yhteiskunnan päättäjät saataisiin ymmärtämään sen hyödyt ja tukemaan sitä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Tosi harmillista tuommoinen 🙁

    Olen havainnut itseni ja omien lasteni kohdalla, että mitä varhaisemmassa vaiheessa on se ”ensimmäinen” työpaikka, on aina helpompi työllistyä myöhemminkin. Niin itseni kuin omien lasteni kohdalla kun on aina ollut tilanne, ettei vanhemmat ole voineet rahaa nuorelle paljoakaan antaa, työpaikka on ollut yksinkertasesti pakko saada.

    Tiedä sitten onko niin, että jos sitä eka työpaikkaa ei ole ollut vielä ollenkaan ja ikää alkaa olla jo rapiat parikymmentä, katsooko työnantaja tilanteen tästä syystä epäedulliseksi…..?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Muistan, kun olin Lahden kaupunginsuunnitteluvirastossa ”virastotyöntekijänä” valkoisena neekerinä tekemässä hanttihommia noin 4 kuukautta. Minulla ei ollut edes omaa työpöytää. Kun sattumalta istuin kopiokoneen lähellä, yhdisti muuankin nuori poliitikko omat puhelunsa minun pöydälläni olevaan koneeseen, olisihan omalle pöydälle kopioidessa ollut 10 metrin matka. Mitään sosiaalisia suhteita ei ollut, tuskin suunnitteluviraston koppava päällikkö suostui edes tervehtimään Kun en hetikohta rientänyt erään kunnallisfinanssien gurun hanslankariksi sain kovan tuomion: Älkää odottako tuolta mitään…. No, pääsin yksityiselle sektorille, menestyin. sitten perustin oman yrityksen ja menestyin siinäkin. Kun kyllästyin bisnesmaailmaan, menin takaisin yliopistoon ja sain nykyisen hommani. Työtöntä pitää tukea. Kaikille työttömille sanoisin: Älkää masentuko, elämä antaa uusia mahdollisuuksia. On oltava rohkea, muutosherkkä ja vaihdettava kokonaan uudelle alalle. Se on monta kertaa ratkaisu.

    Ilmoita asiaton kommentti