Kärpäsestä kärpänen
Helatorstai siirtyi toukokuusta elokuulle, kun kirkossa kohua herättäneen kirkon ja työmarkkinaosapuolten välisen arkipyhäselvityksen ensimmäinen osamietintö valmistui luvatun helatorstain 29.5. asemesta torstaiksi 14.8.
Laadittu muistio on sinänsä informatiivinen ja aihepiirin yleissivistävänä dokumentointina varmaan tarpeellinenkin. En kuitenkaan vieläkään osaa olla hämmästelemättä tämän asian ympärillä kirkossa tekemällä tehtyä kuohaa. Mikäkö minua kyselyttää? Miksi muiden osapuolten erityisavustajatasolla valmistelemaa teknistä asiakirjaa kirkossa valmisteltiin ylimmän virkamiestason voimin? Mitä hyötyä arvioidaan saatavan siitä, että pitkin matkaa toistuvasti tiedotetaan, että kirkko ei hyväksy kirkkolain muutoksella tehtävää arkipyhien aseman muuttamista, kun asia on ilman muutakin ollut koko ajan ja yhdellä sanomisella ihan selvää? Miksi ankkuroidutaan jankuttamaan kirkkolain muutoksesta, kun jokaiselle on selvää, että seuraavassa vaiheessa tämä vaihtoehto mahdollisten ongelmien – kuviteltujen tai todellisten - hoitamiseksi ei tule olemaan enää agendalla?
Olen tämän prosessin aikana ihmetellyt, että kirkon puolelta on korostettu työn ja vapaa-ajan vuorottelun, työn ja levon vaihtelun ja vastaavien ”yhteiskunnallisten” argumenttien merkitystä. Toki sillä tavoin saadaan kansalaisten ja palkansaajajärjestöjen tuki. Mutta kuinka paljon kirkolle on loppupeleissä iloa siitä, että sen omat uskontoon perustuvat argumentit ovat sivuroolissa? Kirkko tavallaan myöntää, että työntekijöiden vapaa-aika, perheiden pidennetyt mökkiviikonloput ja muut profaanin elämän nautinnot kiinnostavat ihmisiä enemmän, kuin uskontoon perustuvat syyt. Sillä tiellä voi välttää karhun, mutta päätyä suden suuhun.
Olin maanantaina 9.6.2014 Hollannissa meren rannalla. Suomea ja Hollantia yhdisti tuona päivänä tyhjillään seisovat kirkkorakennukset. Tavattoman kauniina kesäisenä maanantaipäivänä Hollannin kanaalit ja rantaseudut olivat tupaten täynnä veneitä ja kesästä nauttivaa venekansaa ja pyörätiet täynnä pyöräilijöitä perhekunnittain. Hollannissa oli 9.6. toinen helluntaipäivä, arkipyhä, ja ihmisillä vapaapäivä. Suomessa oli 9.6. ihmisillä työpäivä, ja kirkot työajan jälkeenkin tyhjinä, koska Suomen kirkko itse luopui viettämästä toista helluntaipäivää sen jälkeen, kun siitä osana työmarkkinoiden kanssa tehtyä ratkaisua tuli tavallinen työpäivä.
20 kommenttia
Kyllä minä tässä olen entisenä työnantajapuolen edustajana työnantajan kannalla. Kaikki pyhäpäivät työpäiviksi, jos eivät satu viikonlopulle. Eikä mitään korvaavia vapaapäiviä.
Olkoon kirkko kirkko – ja pitäköön juhlansa oman kalenterinsa eli oman kirkkovuoden mukaan – jumalanpalvelukset olkoon sitten vaikka iltaisin, jos päivä ei olisi työelämässä oleville kristityille vapaapäivä. Valtio siirtäköön ensin vapun ja itsenäisyyspäivän lauantaille jos niin halutaan. Ne päivät kuuluvat sen päätäntävaltaan, eivätkä kirkon juhlat. Kun maamme on muodostumassa entistä monikulttuurisemmaksi, niin aikooko valtiovalta ja työmarkkinajärjestöt ryhtyä siiretelemään myös muiden uskontokuntien juhlapäiviä. Vähimmäisvaatimus olisi ilmeisesti, että juutalaisten sapatti ja samoin muslimien perjantai siirrettäisiin sunnuntaille. Tämän logiikann mukaan näin ei pyhätyökorvausta tarvisisi maksaa kuin yhdeltä päivältä viikossa. Ja sehän riittää työmarkkinajärjestöille. Eikö päättäjillä tosiaan ole yhtään sivistystä tai edes järkeä näissä asioissa?
Ahlfors pistelee noita raamatunlauseita joka asiaan. Mutta ei Raamattu kiellä työntekoa. Päin vastoin. Kuusi päivää viikossa töitä ja yksi lepoa. Niinhän siellä asia esitetään. Sillä olisi Suomenkin tilanne ihan toinen kuin nykyään. Tosin taidan olla jo pikkasen jäävi, kun eläkeläinen olen. Kyllä minä silti töitä vielä tekisin, jos joku ottaisi töihin. Mutta se ikärasismi…
Osmo Kauppinen :”Mutta ei Raamattu kiellä työntekoa. Päin vastoin. Kuusi päivää viikossa töitä ja yksi lepoa.”
No hyvä, jos edes ”yksi”. Oma havaintoni on, että papit sen paremmin kuin johtajatkaan eivät kuulu ”maallisen regimentin” palkkatyöntekijöitä koskevan työaikalainsäädännön piiriin, joten he kantavat tunnollisesti töitä kotiin ja tekevät niitä ”vapaa-aikanaan” monien muiden työhön liittyvien osallistumis- ja vastuuvelvoitteidensa lisäksi ilman mitään korvauksia.
muiden uskontokuntien pyhäpäivistä ei saa vapaata.uskontokunnat saavat kyllä itse vapaasti päättää pyhäpäivänsä.niitä ei kukaan ole siirtämässä.mutta niistä ei kuulu saada vapaata.itse en toki pane pahakseni paria ylimääräistä vapaapäivää.vaikka en tunne henk.koht. ketään viettäisi niitä uskonnollisena juhlapäivänä.edes uskovaiset tutut.
lisäisin vielä että olisin valmis luopumaan näistä parista vapaapäivästä.toisin kuin esim.vuosilomasta,työajan lyhennyksestä tms asioista joista on väännetty kättä.
Maallistuminen etenee. Maailma ja jehovantodistajat vetävät yhtä köyttä. Kumpikin omasta tarpeestaan. Eihän se toisin voisi ollakaan, kun kirkko on kantona kaskessa…..
Näin me paljastamme arvojemme perustan. Rahaa, tuottavuutta, kulutusta sen sijaan, että hiljennytään – edes osa kansasta – hetkeksi Pyhän edessä.
Maailman henki ajaa maailman arvoja. Minä kunnioitan kirkon aloitetta, en tätä Eesaun uskoa, jossa kaikki on myynnissä ja halvalla. …. 🙂 Se jolla ei ole krist uskoa, ei tietenkään ole pyhääkään
Minulla on Herramme kyvyistä hiukan laajemmat käsitykset kuin Osmo Kauppisella. Jumalan ei tarvitse mennä penkkiin kuuntelemaan saarnaa, vaan hän tuntee sydämen ajatukset, nekin jotka täällä puhkeavat teoiksi ja rumiksi sanoiksi niistä kristityistä, jotka sanasta luopumatta koettavat edelleenkin hänen lapsenaan kilvoitella.
Valtionkirkkojärjestelmä tulisi poistaa. Kirkkolaki veke ja 160 muuta lakia tai asetusta jossa valtionkirkolle annetaan erityisiä etuoikeuksia, kaikki pois.
Yhdistyslainsäädäntö ja muut vastaavat riittäisivät hoitamaan asian.
Kirjoittaja
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.
Täälä Japanissa kristityt (alle 1 % väestöstä) viettävät kaikki kirkolliset pyhäpäivät järjestämällä iltajumalanpalveluksia. Muuten he eävät kuten muutkin japanilaiset juhlien Uutta vuotta (o Shogatsu) viikon, toukokuun alun Kultaisen viikon (Gorudenwiikku) viisi päivää, elokuun vainajien viikon (O-bon), kevätpäivän ja syyspäivän tasauksen sekä sen lisäksi hallituksen joka kuukauden keskivaiheille järjestämän lomamaanantain, jolloin saadaan kolmen päivän vapaa (renkyu). Japanilaisilla on siis palkallista lomaa työstä yhteensä noin 40 päivää vuodessa sekä kahden kuukauden palkkaa vastaavat bonukset (kesäkuu ja joulukuu). Pätkätyöläiset tosin menettävät vuodessa 40 päivän palkan, mutta saavat levätä.
Suomessa voitaisiin ottaa mallia ”pakanamaailmasta” ja luopua ylipitkistä (enimmillään kaksi kuukautta) lomista. Kun on työtä saanut, sitä pitää tehdä. Hyvitykseksi parin kuukauden palkkaa vastaava bonus, jos työnantajan yritys tuottaa voittoa. Jos kirkolliset juhlapäivät eivät kelpaa lisälomaksi, järjestäköön valtio joka kuukaudeksi yhden vapaapäivän.Toisaalta kun työttömyys lisääntyy ja pätkätyöt yleistyvät, kuten muuallakin kapitalistisessa maailmassa, ihmisillä on pakkolomaa, jolloin voi käydä kirkossa arkipyhinäkin.
Ilmoita asiaton kommentti