Olen ollut silloin tällöin kastamassa, vihkimässä tai hautaan siunaamassa.
Tyypillistä on, että omaiset tai asianosaiset pyytävät, ei seurakunta. Nuo ihmiset eivät osaa kuvitellakaan, että pappi tulee tekemään työnsä ilmaiseksi saamatta minkäänlaista korvausta.
Kirkon suositussopimus toimituspalkkioista on niin etevästi laadittu, että suurin osa kutsuttujen pappien työstä jää korvaamatta.
Korvauksen saamiseen kun on kaksi ehtoa. Seurakunnan oman papiston pitää olla estynyt ja pyynnön pitää tulla seurakunnalta (kirkkoherralta), ei yksittäisiltä seurakuntalaisilta. Jos molemmat ehdot eivät täyty, korvausta ei heru.
Matkakorvauksen virallisen taksan mukaan saisi ihmisiltä laskuttaa, mutta harva pappi sitä kehtaa tehdä.
Seurakuntalaiset eivät osaa kuvitellakaan, että kirkko ei maksa palvelijoilleen mitään ja että heillä olisi jokin velvoite korvata kuluja. Se tuttu pappi kutsutaan, vaikka hän olisi naapuriseurakunnassa, eläkkeellä tai muissa tehtävissä.
Voisiko seuraaviin sopimusneuvotteluihin valmistauduttaessa kerrata raamatunkohtaa työmiehestä, joka on palkkansa ansainnut ja ettei pidä sitoa puivan härän suuta?
Se ei olisi ristiriidassa virren 436:4 kanssa . ”Siis valtakunnan lapsena palvelukseesi lähden, en vuoksi palkan, kiitoksen, vaan, Jeesus, armon tähden.”
Itse en nälkään kuole, mutta ajattelen lämmöllä monia nuorempia kollegoja, jotka ovat tiukalla pätkätöidensä kanssa. On moraalitonta teettää heillä ilmaista työtä. Älkääkä viitsikö sanoa, että voihan siitä työstä kieltäytyä.
Uskotko tuon?
Ojala hoitelee kai toimitukset omalla tavallaan. Minä tapaan taas valmistaa puheeni.
Osmo Kauppinen: ”Vesa Ahlforsille. Teidän liikettänne ei ole tunnustettu kristilliseksi liikkeeksi. Siksi sinun on turha puhua Jehovan todistajista kristittyinä ja vedota koko ajan raamattuun…”
Onneksi tuomiovalta ei kuulu sinulle eikä kirkkolaitokselle.
Apostolien tekojen 17. luku (uusi kirkkoraamattu): ”31 Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.”
Matteuksen 25. luku:
”31 ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti..”
46 ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Ei varmasti ainakaan minulle. Puhuin yleisrstä luokittelusta, missä jehovia ei lueta kristillisiin yhteisöihin.
Osmo Kauppinen: ”Puhuin yleisrstä luokittelusta..”
Siis kirkkolaitosten ”luokitteluista”. Raamatun uudessa testamentissa ennakoidun ja varoitetun ”luopumuksen” jälkeisen institutionaalisen ja hierarkisen kirkkolaitoksen luokitteluista, joilla kirkoilla on kammottavan synkkää historiaa takanaan.
Kyllä asia on perin yksinkertainen: Jos Jehovan todistajat ovat kristittyjä, me muut emme ole, ja päinvastoin.
Se, kuinka itse kullekin käy sitten viimeisellä tuomiolla, ei ole sen enempää Jehovan todistajien kuin meidän muidenkaan päätettävissä. Tuomarina on Kristus, ei kukaan meistä.
Mutta olisi kuitenkin reilua, että Jehovan todistajat myöntäisivät tämän lähtökohdan, ettei asioita sotkettaisi. Siis reilusti tunnustus, että Vartiotorni-liike ei ole perinteisessä mielessä kristillinen kirkkokunta / uskonnollinen liike, vaan sijoittuu jonnekin kristikunnan ja muiden uskontojen laitamille.
Moraalitonta sen sijaan on tyrkyttää itseään kristillisenä liikkeenä, jos sellaiseksi ei voi reilun sadan vuoden olemassaolonsa perusteellakaan tunnustautua.
Raamattusitaattien viskely ei tässä suhteessa merkitse mitään, jos niiden pointtina on irrottaa raamatuntulkinta vuosituhantisesta kristillisestä tulkintaperinteestä. Sellainen kertoo lähinnä älyllisestä epärehellisyydestä ja itsekritiikin puutteesta. Etenkin sitä ryyditetään vastenmielisellä kristillisen kirkon mustamaalaamisella ja oman egon pönkittämisellä. Sitä kutsutaan triumfalismiksi. Sellainen ei kutsu dialogiin eikä keskinäiseen kunnioitukseen.
Jouni Turtiainen: ”…..jos niiden pointtina on irrottaa raamatuntulkinta vuosituhantisesta kristillisestä tulkintaperinteestä.”
Rehellistä olisi tunnustaa, että se kirkon perinne ja ”tulkintaperinteet” eroavat hyvin suuresti Raamatun opetuksista.
Siksi mielestäni on varsin röyhkeää ja ylimielistä leimata Raamatun opetuksiin pidättäytyviä kristittyjä ja vilpittömiä Jumalan palvelijoita ja Jumalan palveluksessa ahkeroivia ihmisiä ei-kristillisiksi.
Juutalaisen uskonnon edustajatkin ajattelivat pitkään, jotkut vielä nykyisinkin, että vain he olivat aitoja Jumalan palvelijoita, ja että Jumalan suosiota ja hyväksymystä kansakakuntana ei voisi heiltä ottaa mikään pois. Uuden testamentin tekstit osoittavat kuitenkin niin käyneen. Yksilöinä tietysti siitäkin kansasta on ihmisillä mahdollisuus saada Jumalan hyväksyntä.
Uuden testamentin kirjoissa ennakoidaan ja varoitetaan kristillisyyden piirissä tulevasta ”luopumuksesta” ja ”väärien opettajien” tulemisesta kristillisen seurakunnan piiriin.
Apostolien tekojen 17. luku (uusi kirkkoraamattu):
”29 Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. 30 Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luku:
”Me pyydämme, veljet, 2 ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. 3 Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. 4 Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 5 Muistattehan, että puhuin teille tästä jo silloin kun olin luonanne. 6 Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta kun hänen hetkensä koittaa.”
” 8 silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella. 9 Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. 10 Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. 11 Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, 12 ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.”
Jouni Turtiainen: ”Tuomarina on Kristus, ei kukaan meistä.”
Juuri näin ja siksi ei kannattaisi alkaa julistamaan toisia Jumalan palvelijoita ei-kristillisiksi.
Näyttää teillä siellä Turun puolessakin olevan outoja änkyröitä. Koittakaa kestää.
Kukin valmistautuu tehtäväänsä lahjojensa mukaan.
Pidin tuota monen tunnin siunauspuheen valmistelua papin työn reiluna ylikorostamisena, mutta kai se sitten ihan totta on.
Toinen voi silti pitää hyvän ja kenties paremmankin puheen ex tempore, niin monenlaisia ihmisiä meitä tässä maailmassa ja pulpetin takana on.
Kiva, jos ei kuitenkaan puhuttaisi helppoheikeistä tai ukoista.
Ajattelen, että tuo hengellinen sisältö on papin työssä ja puheessa tärkeämpää kuin mikään kaunopuheisuus.
Kerronpa esimerkin. Kirkkoherra piti saarnan piispantarkastuksessa. Kyseli piispalta, miten meni. Kertoi itse valmistaneensa saarnan huolellisesti puoliväliin asti. Sen jälkeen antoi ”hengelle” puheenvuoron. Piispan kommentti oli, että se veljen itse valmistama osuus oli paljon hengellisempi kuin se ”hengen” osuus. Opetus: valmistamattomuus tahtoo olla laiskuutta.
Kyllä Osmo on tässä oikeassa. Yksilöitä on tietenkin monenlaisia, mutta nyrkkisääntönä pätee, että valmisteltu puhe on keskimäärin parempi kuin valmistelematon. Puheen valmistaminen ei tarkoita mitään ”kaunopuheisuutta”. Itse olen pääasiassa vihkinyt ystäviä, tuttuja tai puolituttuja – aina palkatta. Yksikään puhe ei ole valmistunut alle kahden tunnin, joskus on mennyt jopa kahdeksan. Lisäksi tulevat tietenkin etukäteistapaaminen ja hääjuhla. Kahden päivän työtunnit täyttyvät helposti.
Sitä voisi joku kurillaan kysyä Panu Saarelalta, kauanko on ollut pappina, kun on niin varma neuvomaan oikeaa työtapaa.. :-).
Osmon jutut kuittaan huumorilla, kuten tuon piispavitsinkin.
On olemassa sellainen asia kuin kaunopuheisuuden taito, jota mm. H. G Porthan opetti Turun akatemiassa.
Se on lahja, ja jollei sitä ihmisellä ole eikä ymmärrystä, on varmaan raskasta vääntää yhtä lyhyttä hautajaispuhetta 4-5 tuntia. Ihan myötätuntoisena sen ymmärrän.
Mikäs siinä, kovaa elämää se on, jos on samana päivänä kaksikin siunausta ja kummankin eteen pitää vääntää 5 tuntia puhetta paperille :-).
Hengen ilmoituksia voi olla Pyhän Hengen ja pahan hengen.
Jeesus neuvoi omiaan olemaan huolehtimatta sitä, mitä sanovat,
Pyhä Henki on tuova sanat ja viisauden. Näin ollen, papin olisi hyvä olla uskossa. Muutenhan voi tietysti tuntikaudet miettiä, mitähän sitä taas tänään sanoisi sureville ja rakkaansa menettäneille. .
Jorma Ojala kirjoittaa tyylilleen uskollisena omahyväisesti, ylimielisesti, halveksivasti ja tois(t)en uskon kiistäen; hän kun on lähes ainoana oikean armonjärjestyksen parannuksineen kulkenut.
Toisin kuin Ojala väittää en neuvonut papeille ”oikeaa” työtapaa. Totesin vain että valmisteltu puhe on keskimäärin valmistelematonta parempi. Valmistelemattomuus on – kuten Osmo oikein toteaa – yleensä laiskuutta. Se on epäilemättä totta, että seurakunnassa toimiva pappi, jolla voi olla monta toimitusta saman päivänä, joutuu tyytymään vähempään valmisteluun.
Ojalan kuvitelma, että puheen valmistelemattomuus antaa Hengelle mahdollisuuden toimia, on naiiviudessaan suorastaan liikuttava. Luther kutsui sitä nimenomaan laiskuudeksi. Ojalalle se on suurta Hengen juhlaa.
Kerronpa minäkin, kurillani, esimerkin vuoden takaa. Vihkimisen jälkeisessä hääjuhlassa sain ihmisiltä mm. tällaista palautetta: jos Räsäsen puheiden seurauksena ihmiset eroavat kirkosta, tällaisen tilaisuuden jälkeen siihen liittyy uusia; olin ajatellut erota kirkosta, nyt en voi sitä tehdä; sen puheen aikana rupesin uskomaan Jeesukseen.
Millaista palautetta lie Ojalan kaunopuheiden seurauksena?
Osmo on ollut pappi vuodesta 1986, mutta on toki teologian ylioppilaana saarnannut jo vuodesta 1976.
Samaa mieltä laiskuudesta Panun kanssa. Laiskoille ei toimituspakkioita. Valmistakoot puheensa.
Edelleen ymmärrän ajatuksen siitä, että tehdystä työstä tulee saada palkka. Tässä Marja-Sisko on mielestäni oikeassa ja oikealla asialla.
Ja yhtä lailla olen edelleen sitä mieltä, että kukaan ei voi omatoimisesti tehdä töitä jonkin työnantajan lukuun tämän tietämättä ja sitten jälkikäteen pyytää työnantajaa maksaan palkkaa tästä työstä. Vielä irrationaalisempi tämä ajatus on, jos henkilö ei ole edes työnantajan palveluksessa.
No ei siinä varmaan suoranaisesti ole kysymys toisen tietämättä työn tekemisestä. Kun vihkipari varaa kirkkoa tai omaiset kappelia, he saavat paljon palveluja seurakunnalta, esim. kanttorin ja vahtimestarin, haudan kaivuun ym. Sopiessaan näitä asioita virastossa he ilmoittavat, että heillä on pyydettynä oma pappi. Eli ei kukaan tunkeudu siunauskappeliin salaa eikä hääkirkkoon luvatta.
Blogistin esille nostama ongelma on siinä, että näissä tapauksissa pyytäjät usein luulevat, että pappi saa työstään korvauksen. (Suuri osa K24 lukijoistakin luulee, että kaikki papit saavat kirkolta palkkaa.) Mutta jos vierailevaa pappia ei ole seurakunta pyytänyt oman papiston oltua estynyt, ei seurakunta eikä kukaan muukaan maksa toimituksesta yhtään mitään.
Suuri ongelma ei ole kyseessä, mutta jonkinlaista höllennystä maksamisen ehdoille varmaan tarvittaisiin. Pyynnöstä on vaikea kieltäytyä ja laskua taas on seurakuntaan turha lähettää. Pappi siis maksaa matkansa itse ja tekee töitä ilmaiseksi.
Se toimituspalkkiokin on aika vaatimaton työmäärään nähden. Vihkiharjoituksesta ja vainajan omaisten tapaamisesta palkkiosuosituksessa ei mainita mitään. Ne menevät aina omaan piikkiin.
Itse olen hautajaisten suhteen vetänyt rajan siihen, olisinko muutenkin mennyt niihin. Jos tuttavasta tai sukulaisesta on kysymys, en huoli mitään matkakorvauksia, koska hautajaisiin olisi tullut lähdettyä muutenkin. Palkkiota nyt ei edes saa ottaa, mikä on sinänsä hyvä asia. On sopimatonta, että ihmiset maksaisivat papille rahalla hänen palveluksistaan. Sama koskee vihkimisiä ja hääjuhlia, joihin yleensä pyydetään nuorempia pappeja. Kastamaan ei tuttua yleensä pyydetä, koska niitä tulee perheisiin yleensä useita eivätkä juhlat ole nykyaikana isoja.
Tässä vähän säädöksiä ja suosituspalkkioita:
”Jos toimituksen tai tehtävän suorittaminen on perustunut yksinomaan yksityisen seurakuntalaisen
pyyntöön, seurakunta ei maksa palkkiota eikä toimituksen suorittaja
saa periä sitä myöskään seurakuntalaiselta (KJ 2:26).”
”Toimitusten hinnoittelu kattaa toimituksen valmistelun mahdollisine
etukäteiskeskusteluineen ja harjoituksineen, itse toimituksen sekä
mahdollisen toimituksen jälkeiseen juhlaan osallistumisen.”
LIITE 1. Toimituspalkkiot seurakunnan tai seurakuntayhtymän palveluksessa
oleville. (Huom. Toimituspalkkiota ei voida maksaa seurakunnan
omalle henkilöstölle lukuunottamatta 2 §:n 2 momentissa sanottuja
poikkeuksia; tällöin sovelletaan liitteen 2 mukaisia palkkioita)
Toimituspalkkio papin tehtävistä:
Messu eli ehtoollisjumalanpalvelus ja perhemessu
• jonka toimittaa yksi pappi 120 €
• jonka toimittaa kaksi tai useampia pappeja1
1) kun liturgi saarnaa
• liturgi 91 €
• avustava pappi 40 €
2) kun liturgi ei saarnaa
• liturgia 48 €
• saarna 83 €
Muu jumalanpalvelus2 83 €
Kaste 70 €
Avioliittoon vihkiminen 70 €
Hautaan siunaaminen 70 €
• ja muistotilaisuus 100 €
Rippikoulutunti 50 €
• kaksoistunti 75 €
yhteensä enintään 240 euroa vuorokaudessa.
LIITE 2. Toimituspalkkiot niille, jotka eivät ole seurakunnan tai seurakuntayhtymän
palveluksessa. (Huom. Toimituspalkkiota ei voida maksaa
seurakunnan omalle henkilöstölle lukuunottamatta 2 §:n 2 momentissa
sanottuja poikkeuksia)
Toimituspalkkio papin tehtävistä:
Messu eli ehtoollisjumalanpalvelus ja perhemessu
• jonka toimittaa yksi pappi 180 €
• jonka toimittaa kaksi tai useampia pappeja1
1) kun liturgi saarnaa
• liturgi 137 €
• avustava pappi 60 €
2) kun liturgi ei saarnaa
• liturgia 72 €
• saarna 125 €
Muu jumalanpalvelus2 125 €
Kaste 110 €
Avioliittoon vihkiminen 110 €
Hautaan siunaaminen 110 €
• ja muistotilaisuus 145 €
Rippikoulutunti 75 €
• kaksoistunti 110 €
Ja samat pulmat kanttoreilla. Hinnat vaan ovat vielä halvemmat.
Vesa Ahlfors. Siitä tosiasiasta, että kristillisyyden piirissä on ollut ja on luopumusta ja väärin opettajien esiinmarssia, ei vielä seuraa, että kaikki kristillisyys Suomessa ja maailmalla olisi luopumusta ja väärien opettajien temmellyskenttää. Eikä siitä myöskään seuraa sitä, että jt:ien oppi olisi oikeaa ja heidän opettajansa olsivat oikeita.
Suuri osa kristillistä opetusta Suomessa ja maailmalla on edelleen oikeaa ja raamatulista ja suuri osa kristillisistä opettajista on edelleen Jumalan heidän siihen tehtävään kutsumia, jotka ahkeroitsevat opettaa sanaa oikein. Näin on tilanne Suomessakin, puhutaanpa sitten luterilaisesta kirkosta tai vapaasta kristillisyydestä. Sitä paitsi, näin kristillisesti katsottuna, jt:ien oppi on paitsi ristiriidassa kristillisten kirkkojen tulkintaperinteen, mikä pahempaa täysin ristiriidassa Raamatun kanssa. Se on siis itsessään luopumusta ja väärää opetusta, juuri sitä, mistä Raamattu varoittaa.Tämä kaikki ystävällisesti, mutta totuuteen pohjautuvasti, sanottuna.
Jari Raappana: ”Sitä paitsi, näin kristillisesti katsottuna, jt:ien oppi on paitsi ristiriidassa kristillisten kirkkojen tulkintaperinteen, mikä pahempaa täysin ristiriidassa Raamatun kanssa..”
Voisitko ystävällisesti kertoa missä suhteessa se on ristiriidassa Raamatun kanssa ja missä asiassa ja ennen kaikkea älä esitä pelkkiä väittämiä, vaan myös todistele ja perustele myös ne. Jos se on ristiriidassa ”kirkkojen tulkintaperinteen kanssa”, niin sehän on vain suositus ja puhuu sen puolesta, että he ymmärtävät Raamatun sanoman oikein.
Jari Raappana: ”Vesa Ahlfors. Siitä tosiasiasta, että kristillisyyden piirissä on ollut ja on luopumusta ja väärin opettajien esiinmarssia, ei vielä seuraa, että kaikki kristillisyys Suomessa ja maailmalla olisi luopumusta ja väärien opettajien temmellyskenttää…”
Sitä en ole väittänytkään, mutta koska nyt Raamattu selvästi ilmaisee sellaista esiintyvän, melko paljon sellaista esiintyy. Jeesus sanoi ”hedelmistään puu tunnetaan.” Raamatun kanssa olevia opetuksia esiintyy kuten esim.: kolminaisuusoppi, sielun kuolemattomuus, helvetin tulen rangaistus ja vauvakasterituaali ja perinnäistapa. Katso myöskin Ilmestyskirjan 16. luvun loppuosasta 18. luvun loppuun kuvausta ”Suuresta Babylonista”, ”porttonaisesta”, jolla selvästikin viitataan uskontoihin liittyviin asioihin.
Jeesus ns. vuorisaarnassaan Matteuksen 7. luvussa (uusi kirkkoraamattu): ”21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.7.html#o26
Kolminaisuusoppi, Jeesuksen jumaluus ja täysi ihmisyys, sielun kuolemattomuus, iankaikkinen taivas ja kadotus ovat kaikki, toki monien muidenkin oppien ohella niitä, jotka me itseämme kristityiksi tunnustamme, ja jotka ovat meille luovuttamattomia.
Vesa, ei millään pahalla, mutta jt:ien oppi on Amerikassa syntynyt pseudokristillinen oppi, jola on hyvin vähän tekemistä raamatullisen kristillisyyden kanssa.
Jari Raappana: ”Kolminaisuusoppi, Jeesuksen jumaluus ja täysi ihmisyys, sielun kuolemattomuus, iankaikkinen taivas ja kadotus ovat kaikki, toki monien muidenkin oppien ohella niitä, jotka me itseämme kristityiksi tunnustamme, ja jotka ovat meille luovuttamattomia. ”
Perustele ja todistele mielellään asiat Raamatulla, äläkä esitä vain pelkkiä väittämiä.
Jari Raappana: ”Vesa, ei millään pahalla, mutta jt:ien oppi on Amerikassa syntynyt pseudokristillinen oppi, jola on hyvin vähän tekemistä raamatullisen kristillisyyden kanssa.”
Samat sanat kuin yllä.
Jari Raappana: ”Kolminaisuusoppi,……… toki monien muidenkin oppien ohella niitä, jotka me itseämme kristityiksi tunnustamme, ja jotka ovat meille luovuttamattomia.”
Ns. kolminaisuusoppi, oppi kolmiyhteisestä jumalasta, yhden ja saman jumalan kolmesta eri ilmenemismuodosta on monien itseään kristilliseksi kutsuvien uskontojen perusopetuksia.
Kristinuskon oppikirjana pidetty Raamattu ei mainitse tälläisestä yhtään mitään.
Raamattu osoittaa, että on yksi kaikkivaltias Jumala ja hänen alaisuudessaan on hänen ensimmäinen luomistekonsa, ainoasyntyiseksi Pojaksi kutsuttu Jeesus Kristus, joka kuitenkin on alistettu Isänsä alaisuuteen ja hänen osoitetaan olevan eri persoona kuin Kaikkivaltias Jumala ja Luoja.
Kristikunnan kolminaisuusopin ”kolmannen jumalan” ilmentymää pyhä henkeä, ei taas missään kuvata olevan laisinkaan mikään persoona. Se kuvataan voimaksi, jota Jumala voi antaa ihmisten tueksi ja vahvistamiseksi tietyissä tilanteissa.
Kolminaisuusopetus otettiin kristinuskon muodostuviin institutionaalisiin ja maallistuneihin kirkkoihin kauan Jeesuksen päivien ja Raamatun valmistumisen jälkeen. Sen sanotaan perustuvan ns. Athanasiuksen uskontunnustukseen.
Tästä mainitsee tunnettu hakuteos The New Encyclopedia Britannica seuraavaa:
”Tuo uskontunnustus oli idän kirkolle tuntematon aina 1100-luvulle saakka. Oppineet ovat 1600-luvulta lähtien olleet yleensä samaa mieltä siitä, että Athanasius (kuoli v. 373) ei kirjoittanut Athanasiuksen uskontunnustusta, vaan se laadittiin luultavasti Etelä-Ranskassa 400-luvulla.”
”…..Tällä uskontunnustuksella näyttää olleen vaikutusta pääasiassa Etelä-Ranskassa ja Espanjassa 500-600 luvulla. Sitä käytettiin kirkon liturgiassa Saksassa 800-luvulla ja Roomassa hieman myöhemmin.”
Tunnettu historioitsija Willy Durant kirjoittaa kolminaisuusopin alkuperästä:
”Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta, se omaksui sen……Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.”
Rooman valtakunnan ja myös kristinuskon historiasta laajoja tutkimuksia aikoinaan tehnyt historioitsija Edward Gibbon mainitsee asiasta kirjassaan ”Kristillisyyden historia”:
”Jos kristillisyys voitti pakanuuden, on yhtä lailla totta, että pakanuus turmeli kristillisyyden. Ensimmäinen kristittyjen deismi….muuttui Rooman kirkon toimesta käsittämättömäksi kolminaisuusopiksi. Monia egyptiläisten keksimiä ja Platonin ihannoimia pakanallisia opinkappaleita pidettiin uskomisen arvoisina.”
Otavan suuri ensyklopdia (1977 painos, 3. osa, sivu 2435):
”Kolminaisuusopilla ei ole välitöntä perustaa Raamatussa.”
Katolinen tietosanakirja (The New Catholic Encyclopedia) tunnustaa myöskin asian:
”Sanamuotoa ”yksi Jumala kolmessa persoonassa” ei lopullisesti vakiinnetettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskontunnustukseen ennen 300-luvun loppua (siis kauan Raamatun valmistumisen jälkeen).”
”Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten isien (tarkoittaa tällä Jeesuksen apostoleita ja alkukristittyjä) ei ollut mitään etäisestikään tälläistä ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.”
Kolmiyhteinen jumala opetus ei ole siis Raamattuun perustuva, eikä kuulunut alkuperäiseen kristinuskoon, vaan on myöhemmin tehtyä lisäystä ajoilta jolloin ns. pakanallisuus alkoi vaikuttamaan ”luopumuksen” jälkeisessä luopiokristillisyydessä.
Jostain syystä tämä käsittämätön oppisekasotku on pitänyt pintansa esim. Suomen ev.lut. kirkossa (opetetaan esim. rippikoulun opetuksessa) ja monissa muissa pienemmissä uskonnollisissa suuntauksissa.
Johannes 20:17:
”Minä (Jeesus) menen ylös, minun Isäni tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”
Johannes 17:3:
”Tämä merkitsee ikuista elämää sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka hän on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Johannes 14:28:
”…..Jos rakastatte minua, niin iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.”
1. Korinttolaisille 11:3:
”………..Jumala on Kristuksen pää.”
1. Timoteukselle 2:5:
”Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Jeesus Kristus.”
Jari Raappana: “ sielun kuolemattomuus, iankaikkinen taivas ja kadotus ovat kaikki, toki monien muidenkin oppien ohella niitä, jotka me itseämme kristityiksi tunnustamme, ja jotka ovat meille luovuttamattomia. ”
Sielun kuolemattomuusoppiin on kuulunut vanhan tarun muunnoksia pahojen ihmisten kiduttamisesta kuoleman jälkeen jossain ”helvetin tulessa”, ja että ihmisellä olisi jokin sielu niminen osa, joka jäisi eloon ihmisen kuoltua.
Siirtyisi kuulemma sitten johonkin epämääräiseen henkimaailmaan, päästen joko sinne vähän ”paremmalle puolelle” nautiskelemaan, tai sitten siihen vähän ”epämukavaan ja kuumaan helvettiin rangaistavaksi.”
Raamattu ei tälläistä opeta.
Alla siteerauksia ei-uskonnollisten tekstin tutkijoiden lausunnoista:
Professori Heikki Palva teoksessaan Raamatun tietosanasto:
”Kuolemattoman sielun käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä uuteen testamenttiin.”
Professori Jussi Aro teoksessa Psalmit nykysuomeksi:
”Heprean nefes (sieluksi käännetty sana) ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, itseä.”
New Catholic Encyclopedia (Katolinen tietosanakirja):
”Se käsitys, että sielu jää eloon kuoleman jälkeen, ei ole helposti havaittavissa Raamatusta……Vanhassa testamentissa sielu ei tarkoita jotain osaa ihmisestä, vaan koko ihmistä – ihmistä elävänä olentona. Samoin Uudessa testamentissa se merkitsee ihmiselämää, elämää yksilönä.”
The Jewish Encyclopedia (Juutalainen tietosanakirja):
”Usko, että sielu jatkaa olemassaoloaan ruumiin hajaannuttua, on pikemminkin filosofisen tai teologisen pohdiskelun tulos kuin yksinkertaisen uskon asia, eikä sitä niin ollen nimenomaan opeteta missään kohdassa Pyhässä Raamatussa.”
The Concise Jewish Encyclopedia:
”Raamattu ei esitä sielun kuolemattomuusoppia, eikä se tule selvästi esiin varhaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa.”
Raamatun antama todistus:
1. Mooseksen kirja 2:7:
”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin hänestä tuli elävä sielu.”
1. Mooseksen kirja 3:19:
”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”
Hesekiel 18:4
”…..Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.”
Roomalaisille 5:12 :
”Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.”
Saarnaajan kirja 9:5,10
”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unohdettu……..ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.”
Psalmit 146:3,4
”Älkää luottako…ihmislapseen……Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.”
Roomalaisille 6:23
”……synnin palkka on kuolema.
Roomalaisille 6:7
”Sillä se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään.”
Raamatun opetusten mukaan siis kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoista olotilaa, tai jotain erillistä ”henkeä”, joka siirtyisi johonkin epämääräiseen henkimaailmaan, paremmalle puolelle, tai vähän epämukavammalle ”kuumalle osastolle.”
Kuoleman sanotaan olevan rangaistus, kuoleman ilman ylösnousemustoivoa.
Sen sijaan alkuperäinen kristinusko ja Raamattu puhuvat ylösnousemustoivosta, joka tulisi tapahtumaan Kristuksen läsnäolon ja lopulta hänen tuhatvuotishallituksen alaisuudessa. Tällöin viimeksimainitun aikana maan päälle.
Käsitykset jostain helvetin tulesta ja ihmisen kuoltua tästä henkiin jäävästä jostain osasta ovat siis peräisin muinaisesta kreikkalaisesta filosofiasta ja muinaisten Egyptin ja Babylonian pakanauskonnoista. Kirkolle sen kuvauksessa antoi inspiraatiota muun muassa Danten teos: ”Jumalainen näytelmä.”
Vesa hyvä. Minä olen aikoinani väitellyt paljonkin jt:ien kanssa, kunnes huomasin, ettei väittelyllä teidän kanssanne voita yhtään mitään.
Nuorena kristittynä, aikoja sitten, kerran jopa kirjoitin ovellani käyneille todistajille monikymmensivuisen kirjoituksenkin, jossa toin esille paitsi sitä prosessia, jossa teidän oppinnne on Amerikassa syntynyt ja muuttunut ajan saatossa, myös niitä lukuisia kohtia, jossa se poikkeaa Raamatusta ja klassisesta kristinuskosta.
Minä olen nimittäin aikonani perehtynyt varsin paljonkin jt:ien oppiin, ja tiedän sen, kuinka se oppi on varsin paljon muuttunut historian varrella, ja kuinka se muutosprosessi on lähtenyt, paitsi siitä, että jt:ien ennustukset yksi toisensa jälkeen ovat osoittautuneet paikkansapitämättömiksi, myös tiettyjen jt:ien johtohenkilöiden näkemysten muuttumisesta. Yksi esimerkki opin muutoksesta, joita olisi minulla esittää lukuisia, on se, että jt:ien julkaisussa on alkuaikoina esiintynyt jopa risti, ennen kuin se korvattiin paalulla. Tarvittaessa voin esittää siitä jopa kuvan.
Väittelemään en siis enää ryhdy. Sen sijaan toivon ja rukoilen, että Sinä ja mahdollisimman moni jt voisi löytää sen todellisen Raamatun Jeesuksen, joka on Vapahtaja, samaan aikaan tosi Jumala ja tosi ihminen, syntisten ystävä.
Jari Raappana väität vain eri asioita, etkä pysty niitä perustelemaan. Mitä joskus mahdollisesti olet jollekin todistajalle kirjoittanut on tässä ei ole mikään argumentti, koska et pysty tarkentamaan mitä kirjoitit. Minullekin sanoi kerran eräs mies, että hänen kaverinsa oli nähnyt ufon. En oikein jaksanut uskoa häntä.
Jari Raappana: ”Yksi esimerkki opin muutoksesta, joita olisi minulla esittää lukuisia, on se, että jt:ien julkaisussa on alkuaikoina esiintynyt jopa risti, ennen kuin se korvattiin paalulla. Tarvittaessa voin esittää siitä jopa kuvan…”
Todistajien toiminnan alku oli varsin pienimuotoista. Heidän tietonsa ja ymmärryksensä lisääntyi pikkuhiljaa. Jos arvoisa Jari kaikessa viisaudessasi vaivaudut joskus lukemaan Raamattua, huomaat esim., että Jeesuksen apostolit luulivat aluksi, että Jeesuksesta tulisi lihallisen Israelin kuningas. Hänen kuolemansa ja taivaaseen nousunsa jälkeen he ymmärsivät, että hänen kuninkuutensa olisi taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen valtaa.
Samoin Jehovan todistajien ymmärrys asioista on lisääntynyt. Muun muassa heti kun he havaitsivat mistä ristiväärennöksessä oli kyse, luopuivat he sen käytöstä. Parempi sekin on, että korjaa virheitään, eikä niin kuin kirkkolaitokset tarraudu jääräpäisesti vääriin käsityksiin ja kieltäytyvät tunnustamasta asian olevan eri asioissa tietyillä tavoin, vaikka selvät todisteet sellaista osoittavat.
Danielin kirjan 12. luku (vanha kirkkoraamattu): ”4. Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.”
”9. Niin hän sanoi: ”Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.
10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Dan.12.html