Olen ollut silloin tällöin kastamassa, vihkimässä tai hautaan siunaamassa.
Tyypillistä on, että omaiset tai asianosaiset pyytävät, ei seurakunta. Nuo ihmiset eivät osaa kuvitellakaan, että pappi tulee tekemään työnsä ilmaiseksi saamatta minkäänlaista korvausta.
Kirkon suositussopimus toimituspalkkioista on niin etevästi laadittu, että suurin osa kutsuttujen pappien työstä jää korvaamatta.
Korvauksen saamiseen kun on kaksi ehtoa. Seurakunnan oman papiston pitää olla estynyt ja pyynnön pitää tulla seurakunnalta (kirkkoherralta), ei yksittäisiltä seurakuntalaisilta. Jos molemmat ehdot eivät täyty, korvausta ei heru.
Matkakorvauksen virallisen taksan mukaan saisi ihmisiltä laskuttaa, mutta harva pappi sitä kehtaa tehdä.
Seurakuntalaiset eivät osaa kuvitellakaan, että kirkko ei maksa palvelijoilleen mitään ja että heillä olisi jokin velvoite korvata kuluja. Se tuttu pappi kutsutaan, vaikka hän olisi naapuriseurakunnassa, eläkkeellä tai muissa tehtävissä.
Voisiko seuraaviin sopimusneuvotteluihin valmistauduttaessa kerrata raamatunkohtaa työmiehestä, joka on palkkansa ansainnut ja ettei pidä sitoa puivan härän suuta?
Se ei olisi ristiriidassa virren 436:4 kanssa . ”Siis valtakunnan lapsena palvelukseesi lähden, en vuoksi palkan, kiitoksen, vaan, Jeesus, armon tähden.”
Itse en nälkään kuole, mutta ajattelen lämmöllä monia nuorempia kollegoja, jotka ovat tiukalla pätkätöidensä kanssa. On moraalitonta teettää heillä ilmaista työtä. Älkääkä viitsikö sanoa, että voihan siitä työstä kieltäytyä.
Blogisti ja pappismiehet tarkastelevat varsin kapeasti toimituspalkkiokysymystä. On sijoitettava kysymys laajempaan taustaan ja mietittävä ehdotuksen toteutumisen seurauksia. Seurakuntapapit ovat seurakunnan, eivät kokonaiskirkon palkkalistoilla. Jälkimmäisessä tapauksessa rovasti Aallon ehdotus olisikin paremmin miellettävissä. Nykyisessä tilanteessa kutsumus riittää.
Pienelle seurakunnalle tuottaisi merkittäviä lisäkuluja, jos se joutuisi – sen lisäksi että se maksaa (ainoan pappinsa) kirkkoherransa palkan – vielä maksamaan pidetyn, pikaäikaisen eläkerovastin ja /tai -kanttorin toimituspalkkiot. Helposti voisi käydä niinkin että suosittu sivullinen hoitaisi toimituksista suurimman osan – ja varsinaisesti tehtävästä palkkansa saava jäisi syrjään. Suositut julkkispapit voisivat kai hankkia toimeentulonsa pelkillä toimituspalkkioilla.
Tuomiokapitulit voisivat myös näyttää jonkinlaista moraalista ryhtiä itse. Tämän tästä saa lukea lehdestä, kuinka joku on määrätty hoitamaan papinvirkaa seurakuntaan toimituspalkkiotaksalla! Mikäli papin on oltava seurakuntalaisten tavoitettavissa jatkuvasti, on kohtuullista maksaa siitä viranmukainen palkka. Nuoria pappeja kapitulit voisivat muistaa myös silloin kun määräävät eläkerovasteja kuukausien ajaksi hoitamaan kirkkoherranvirkoja. Mutta kokonaisuuden ajatteleminenhan ei kirkonmiesten hyveitä taida olla.
”Kirkon työmarkkinalaitoksen tilaston mukaan seurakuntapastorin palkka on keskimäärin 3 102 euroa kuukaudessa. Diakoniatyöntekijälle maksetaan 2 518 euroa ja nuorisotyönohjaajalle 2 435 euroa. Kirkon suurin ammattiryhmä, lastenohjaajat, ansaitsee 2 051 euroa. Kirkkoherran keskimääräinen palkka on 4 411 euroa.
Lukuja verratessa on hyvä muistaa, että palkat ovat keskimääräisiä ja niihin on laskettu mukaan työkokemuksen tuoma henkilökohtainen lisä. Esimerkiksi nuori seurakuntapappi, jolla työkokemusta ei vielä ole, saa 2 596 euroa. Diakoniatyöntekijällä ja nuorisotyönohjaajalla vastaava palkka on 2 136 euroa, lastenohjaajalla noin 1 900 euroa.
Lukuja verratessa on hyvä muistaa, että palkat ovat keskimääräisiä ja niihin on laskettu mukaan työkokemuksen tuoma henkilökohtainen lisä. Esimerkiksi nuori seurakuntapappi, jolla työkokemusta ei vielä ole, saa 2 596 euroa. Diakoniatyöntekijällä ja nuorisotyönohjaajalla vastaava palkka on 2 136 euroa, lastenohjaajalla noin 1 900 euroa. (Kirkko ja Kaupunki maaliskuu 2013)
Suomalaisista oli kirkon jäseniä vuoden 2013 lopussa n. 75%, mutta puolueiden jäseniä vain n. 6-7%.
Alla vertailun vuoksi tietoa maallisen regimentin puolueiden edustajille Eduskunnassa v. 2014 verovaroista maksamista palkkioista:
”Kansanedustajan palkkio on 1.3.2014 lukien 6355 euroa kuukaudessa ja yli 12 vuotta palvelleella kansanedustajalla 6 831 euroa kuukaudessa. Puhemiehen palkkio on 11 695 euroa kuukaudessa ja varapuhemiesten 9 749 euroa kuukaudessa.
– –
Edustajan kotipaikasta riippuen hän saa kulukorvausta 30 prosentin (986,81 euroa), 40 prosentin (1 315,75 euron) tai 55 prosentin (1 809,15 euron) mukaan. Edustajalle, joka on valittu muusta kuin Helsingin tai Uudenmaan vaalipiiristä, suoritetaan kulukorvaus 40 prosentin mukaan laskettuna. Jos edustajalla on muussa kuin Helsingin tai Uudenmaan vaalipiirissä olevan asunnon lisäksi edustajantoimen hoitamista varten omistus- tai vuokra-asunto Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa tai Vantaalla, suoritetaan kulukorvaus 55 prosentin mukaan laskettuna. Uudenmaan vaalipiiristä valitun kansanedustajankulukorvaus lasketaan 40 prosentin mukaan, jos hänen asuntonsa on yleistä kulkutietä käyttäen kauempana kuin 30 kilometrin päässä Eduskuntatalosta. Pääkaupunkiseudulla vakinaisesti asuvien kansanedustajien kulukorvaus lasketaan 30 prosentin mukaan.”
On tietysti mielipidekysymys mitä työtä pitää tärkeänä, mutta ainakin henk. koht. pidän srk:n työntekijöiden tekemää työtä kansanedustajien puoluekuria noudattavaa työtä tärkeämpänä.
Jotenkin odotettua kritiikkiä tullut.
– On uskon puutetta, kun ei tee ilmaista työtä tai oikeammin maksa itse siitä ilosta, että tekee ammattityötä
– Väärin kirjoittaa tällaisesta asiasta ainakaan täällä
– Julkkispappi kalastelee toimituspalkkioita (milloinkohan olen palkkion saanut?)
– Rovasti haalii etuja itselleen (vaikka kirjoitin ajattelevani nuoria kirkon pätkätyöläisiä)
– Seurakunnilla ei ole rahaa (siitä kuudesta kympistä brutto siis talous kaatuu?)
– Omat papit saisivat palkkansa tekemättä toimituksia
– Astutaan oman papiston varpaille (No on arat varpaat)
– Syyllistetään
– Pitäisi sanoa EI
jne.
Mutta voisiko pohtia itse asiaa, toimituspalkkiosopimuksen pois sulkevia ehtoja oman papiston estyneisyydestä ja seurakunnan pyynnöstä? Ne vievät leivän virattoman papin suusta.
Tiedä uskon puutteesta, mutta reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista on ilman työtä, kun mukaan lasketaan pakkokoulutuksessa ja harjoitteluissa olevat. Kansan tilanteen ollessa tämä tuntuu kohtuuttomalta, että hengellisessä ammatissa oleva nurisee ilmaisesta työstä.
Tällaiseen ajatteluun liittyy vahvasti pohjavire, että niillä, joilla jo edes jotain on, pitäisi saada yhä lisää samaan aikaan, kun yhä useampi jää vain kaikkein välttämättömimmän varaan.
Jos kirkko johonkin tahtoo rahaa lisää laittaa, niin laittakoon köyhille, ei palkkaa jo saaville ammatinharjoittajille.
Vesa Mäen kommenttiin:
Ei asia taida ihan noin yksioikoinen olla, kun kirjoitat.
Mietin asiaa pienen paikkakunnan kannalta, jossa asuu suosittu ja monet tunteva eläkepappi. Jumalan sanaa voi toki julistaa ilmaiseksi ja valmistella/toteuttaa toimituksia kristillisen rakkauden pohjalta. Mutta ei tunnu oikeudenmukaiselta, että hän maksaa matkakulunsa omasta pussistaan. Matkojen aiheuttamat bensakulut saattavat kuukausitasolla jo tehdä lovea eläkepalkkaan.
Mielestäni on hyvä, että Marja-Sisko otti asian esille blogissaan. Näin me palveluiden tarvitsijatkin voimme ottaa tilanteen paremmin huomioon. Itsekin jään miettimään tilaisuutta, jonne tuttu eläkepappi tulee parin viikon päästä- ajomatka edestakaisin 500 km. ( siis kyseinen pappi on ko. erikoistilaisuuteen juuri se oikea henkilö- ei niinkään oman seurakunnan papit)
Tuire. Kysymys ei ole vain bensakuluista. Esimerkiksi hautaan siunaamisessa tulee ensin tavata omaiset, sitten valmistaa yleensä kaksi puhetta (toinen siunauspuhe ja toinen muistotilaisuuspuhe). Olen ehkä ollut liian tunnollinen,mutta minulta on mennyt niiden puheiden valmistamiseen tuntikausia, kun niissä on vainajan vaiheitakin hienotunteisesti sivuttava evankeliumin julistamiseen soveltaen. Sen lisäksi siunaus ja muistotilaisuus vievät keskimäärin aikaa 5-6 tuntia. Sitten vielä matkat (kahdet), tapaaminen ja itse tilaisuus. Valmistelutyö ja mukanaolo omaisten surussa ovat kuluttavia myös papille, jopa vanhallekin papille. Ja ehkä sellaiselle vielä enemmän, kun omakin poismeno lähestyy. Kyllä siinä on oikeus pari kertaa harkita, ryhtyykö siihen. Ja eläkeläiselläkin on omia menoja (mm. lapsenlapsia jne.).
Minusta Vesa Mäki kirjoitti julmasti ja epäoidenmukaisesti..
Maassa oleva työttömyys ei velvoita pappia tekemään ilmaista työtä.
En tosin ymmärrä Aallon valitteluakaan. Ei kukaan pakota
lähtemään näitä pyyntöjä täyttämään.
Vesa Mäki kirjoitti työttömistä, kuten pitääkin, muttei huomannut vaativansa työttömiä pappeja tekemään ilmaiseksi työtä. Tai jos papilla jokin työ on, sen lisäksi omalla ajallaan ilmaiseksi samaa työtä.
Vesa Mäki :” reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista on ilman työtä, kun mukaan lasketaan pakkokoulutuksessa ja harjoitteluissa olevat. Kansan tilanteen ollessa tämä tuntuu kohtuuttomalta, että hengellisessä ammatissa oleva nurisee ilmaisesta työstä.”
Poliittisten virheratkaisujen seurauksena Suomeen saatiin massiivinen pitkäaikaistyöttömyys 90-luvullakin. Henk.koht. olen monta kertaa näissä Information Society -keskusteluissa esittänyt, että pitkäaikaistyöttömille maksettaisiin riittävää kansalaispalkkaa negatiivisine tuloveroineen, jolloin he voisivat omatoimisesti etsiä toimeentulonsa ja kustannuksia vähennettäisiin työttömillä itseään työllistävistä verovaroilla ylläpidetyistä järjestelmistä. Eniten asiaa vastustaa kuitenkin puoluepoliittinen ay-liike.
Myös hengellisen työn tekijät ovat ansainneet jokapäiväisen leipänsä, eikä kirkko saa muuttua pelkäksi ”osapäiväsossuksi” elättämään työttömiä, koska ”vaikka se jakelisi kaiken omaisuutensa köyhäin ravinnoksi, mutta siltä puuttuisi Rakkaus, ei se mitään olisi.”
Kun eN ole suosittu julkkispappi tai arvostettu ex-kirkkoherra, vaan ihan vähäinen seurakuntapastorieläkeläinen, olen tullut sellaiseen johtopäätelmään edellä esitetyistä kommenteista, että teen toimituksia vain lähisukulaisille ja hyville ystäville, ja muille, vain jos SEURAKUNTA työvoimapulan takia pyytää. Viimemainitussa tapauksessakin vain, jos minulle sattuu sopimaan ja harrastuksilta ehdin.
Käsittääkseni pappeja on muuten työttöminä hyvin vähän muihin ammatteihin verrattuna. Eikä se työtön pappi aina asu samalla paikkakunnalla, mihin keikkalaista tarvittaisiin, vaan enimmäkseen Helsingin seudulla. Pitääkö hänet tilata sieltä keikkaa tekemään vaikkapa Lappiin, vaikka paikkakunnalla olisi eläkepappi?
Osmo Kauppinen: ”. Pitääkö hänet tilata sieltä keikkaa tekemään vaikkapa Lappiin, vaikka paikkakunnalla olisi eläkepappi?”
Tarvitaanko niissä ”toimituksissa” pappia oikeastaan lainkaan? Naimisiin tai hautaan pääsee ilman pappiakin. Raamatun lupaamasta ylösnousemustoivosta päättävät Jumala JHWH/Jahve/Jehova ja Jeesus Kristus. Maallisten pappien suositukset tuskin niihin päätöksiin vaikuttavat.
Kasteelle pääsee myöskin sitten kun henkilö on omaksunut uskon ja itse haluaa sitä. Näinhän Raamattu kertoo tapahtuneen alkukristillisyyden aikoihin.
Vesa Ahlfors :”Naimisiin tai hautaan pääsee ilman pappiakin.”
Tuosta asiasta olen valitettavasti ortodoksisesta kulttuuriperimästäni johtuen eri mieltä. Opin jo lapsena, että avioliitto on koko elämän pituinen sitoumus eteen tulevista vaikeuksista huolimatta. Ortodoksikirkossa myös avioliitto on yksi sakramenteista, eikä tuon sakramentin noudattaminen tarkoita sitä, että kenties kuudennen kerran vihityttää kirkossa itsensä ja julistaa ylpeänä ”löytäneensä vihdoinkin sen oikean:”
Pelkkään seksuaalisten intohimojen mukaiseen ”avioliittoon” pääsee kyllä ilman pappiakin, mutta mitään ainakaan ortodoksikirkon opetuksen mukaista sakramentaalisuutta ei noissa avioliitoissa välttämättä ole.
Tuula Hölttä: Pelkkään seksuaalisten intohimojen mukaiseen “avioliittoon” pääsee kyllä ilman pappiakin, mutta mitään ainakaan ortodoksikirkon opetuksen mukaista sakramentaalisuutta ei noissa avioliitoissa välttämättä ole”
Vilpitön kristitty ottaa tietysti huomioon kaikki Jumalan henkeytetyn sanan Pyhän Raamatun ohjeet avioliittoon liittyen ja tekee kaikkensa noudattaakseen niitä. Ottaa myös huomioon periaatteet koskien avioeron ja uudelleen avioitumisen oikeutuksesta.
Asiassa ei Jumalan edessä ja suhteessa Häneen varmaankaan ole ratkaisevaa se, onko avioliittoon vihkimisen suorittanut siviilitaho vai jonkun uskonnollisen yhteisön edustaja, jolla on siihen oikeus.
Jos joku pari on vihitty siviilitahon kautta avioliittoon ennen uskoon tuloaan, pätee se vihkiminen Jumalan edessä, eikä heidän tarvitse mennä uudelleen vihille.
Joo Vesa. Vapaa-ajattelijoiden liitto toimittaa mielellään puhujan paikalle pientä korvausta vastaan. Ei jehovat varmaan pappia edes ottaisi.
Osmo Kauppinen: ”Ei jehovat varmaan pappia edes ottaisi.”
On olemassa vain yksi Jehova, Kaikkivaltias Jumala ja Luoja Jehova. Eräänlaista Jumalanpilkkaa vääntää pilkallisesti Hänen pyhää nimeään.
Voisi tietysti kysyä tarvitseeko Kaikkivaltias Jehova pappeja. Edistävätkö he esim. hänen tahtonsa tunnetuksi tekemistä ihmisten keskuudessa, vai ovatko mahdollisesti enemmänkin kiinnostuneita vähän muista asioista? Hyviä kysymyksiä joita sietää pohtia.
Jeesus aloitti ns. Isä meidän rukouksensa sanoilla: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Matteus 6:9
Luukkaan 1:49 (uusi kirkkoraamattu): ”49 sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,..”
Psalmit 148:13 (UM-käännös, joka käyttää alkukielen teksteissä olevaa Jumalan nimeä): ”13 Ylistäkööt he Jehovan nimeä,
sillä yksin hänen nimensä on saavuttamattoman korkea.
Hänen arvokkuutensa on maan ja taivaan yläpuolella.”
Psalmit 8:1: ”8 Oi Jehova, meidän Herramme, kuinka majesteettinen onkaan sinun nimesi kaikessa maassa,
sinun, jonka arvokkuudesta kerrotaan yli taivaiden!”
Vesa Ahlforsille. Teidän liikettänne ei ole tunnustettu kristilliseksi liikkeeksi. Siksi sinun on turha puhua jehovan todistajista kristittyinä ja vedota koko ajan raamattuun. Ehkä mormonikirkko on lähinnä samankaltainen. Vapaa-ajattelijat ovat sopivia hautaan saattelijoita teille.
Itse olen ollut havaitsevinani, ettei panostus Jumalan valtakunnan asioihin ole köyhdyttänyt. Jos asia on tärkeä esimerkiksi sielujen voittaminen tai avun tarpeessa olevan auttaminen.
Joskus olen korvauksesta kysyttäessä vastannut: Isokello maksaa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että se on työnantajan kannalta kaoottinen tilanne, jos työnantajan palveluksessa on pappeja, jotka olisivat vapaana ja sitten joku keikkapastori lupaa kysymättä käy vetäisemässä jonkin toimituksen ja kuvittelee, että seurakunnan pitäisi maksaa siitä.
Se on vähän sama kuin minä tarjoaisin asiakkaalle ilmaiseksi liikkeenjohdon konsultointia ja sitten kuvittelisin, että voin lähettää työstäni laskun johonkin satunnaiseen konsulttiyritykseen, joka tarjoaa samanlaisia palveluksia.
Lähtökohtaisesti lähden siitä, että voi olettaa saavani työstäni palkkaa vain jos olen etukäteen sopinut siitä palkanmaksajan kanssa ja hän haluaa käyttää minun palveluksiani.
Ei se ihan näin mene. Tilanne on kyllä hieman kaksijakoinen. Pappi on pappi koko kirkossa, olipa eläkkeellä tai ei. Vertaisin tilannetta lääkäreihin. Lääkäri voi harjoittaa ammattiaan myös eläkkeellä. Moni haluaa oman perhelääkärin palveluksia, vaikka lääkärinlasku ei menekään paikalliseen terveyskeskukseen. Perhelääkäri voi laskuttaa itselleen tai olla laskuttamatta. Niin pappikin – kunhan maksaa palkkioista veronsa eikä tee rätyjä ja kierrätä niitä ulkomaille rekisteröidyn holding-yhtiön kautta.
Seurakuntalaisilla on myös subjektiivinen oikeus valita pappinsa eikä siihen paikallisseurakunta voi sanoa mitään. Seurakunnalla on puoleltaan subjektiivinen oikeus maksaa palkkaa vain palkkalistoillaan oleville ja palkkioita niille, joilta srk on pyytänyt palveluksia. Tähän dilemmaan pitäisi löytyä ratkaisu, joka on reilu ja tasapuolinen sekä srk:n budjettiin sopiva.
Rovasti Aalto on oikeassa puolustaessaan nuorten pappien mahdollisuuksia pieniin lisätienesteihin, jos seurakuntalaiset pitävät po. pappia perhepappinaan. Sellaiseen antaa nykyinen kirkon virkaehtosopimus myös mahdollisuuden. Paikallisseurakunnan kirkkoherra voi päättää toimituspalkkiosta näissä tapauksissa.. Se ei ole pois omilta papeilta, joille palkka juoksee, vaikka keikkapappi hoitaisikin perhepapin hommia srk:ssa.
Itse neuvottelisin näissä tapauksissa avoimesti po. papin kanssa palkkion maksamisen perusteista, jos srk ei ole pyytänyt palveluksia, mutta seurakuntalaiset ovat.
Asiassa voisi olla käytännöllistä kierrättää kutsu seurakunnan kirkkoherran kautta. Tarkoitan sitä, että seurakuntalainen itse pyytää seurakunnalta kyseisen luottopapin käyttöä toimituspappina.
Kirkollisia toimituksia on siksi runsaasti, että arvelisin pyyntöön ylensä suostuttavan siten että seurakunta maksaa toimituspalkkion. Kriittiset tilanteet pienessä seurakunnassa ovat sitten asia erikseen.
Kriitinen syy voi olla puhtaasti taloudellinen, mutta toki se voi olla vaikkapa kiusallinen asetelma , ettei seurakuntalaiselle kelpaa kukaan kirkon yhteisiä päätöksiä ja piispan/kirkkoherran ohjeita noudattava pappi ja siksi toimituspapiksi pyydetään seurakunnan ulkopuolelta joku liberaalimpi/konservatiivisempi pappi.
>>minulta on mennyt niiden puheiden valmistamiseen tuntikausia, kun niissä on vainajan vaiheitakin >>>>>
Uskoisiko?
Siunauspuhe on helppo tehä, jos puhelee juttuja omadta päästään eikä puhu vainajasta mitään. Näinhän me helpoheikit toimivatkin. Tunnen kyllä sellaisiakin pappeja. Siitä mistä aita on matalin heillä tunnus. Vahingoksi sekä omaisille että seurakunnalle.
Ne helppoheikit. Minä olen vaikea Heikki.