Työhaastattelu
Työhaastattelussa oli viisi matkasaarnaajan paikkaa hakenutta.
Ensimmäinen oli pieni, tummakulmainen vanhapoika. Papereista näkyi, että hänellä oli sosiaalinen media hallinnassa ja kirjuriapua löytyi. Toisaalta taustaselvitys kertoi, että hän oli riidoissa eräiden seurakuntien kanssa, jopa itse perustamiensa. Hänestä liikkui juttuja, että kirjeissä hän on polleaa poikaa, mutta heikko tosi paikan tullen kansan edessä. Aika tiukka oli opistaan ja taustasta löytyy jopa oikeusmurhassa avustaminen. Fariseus-kokemusta.
Toinen oli avioitunut mies, joka tahtoi matkaedut myös vaimolleen. Myönsi itsekin, että oli tullut myös pelkurin lailla toimittua. Opillinen sivistys vähän niin ja näin, enemmän kalamiehiä. Näkyjä on nähnyt ja niistä kertoo. Kuulunut sisäpiiriläisten hyvä veli –verkostoon.
Kolmas vakuutteli musiikillisia kykyjään. Laulaa heläytti Jumalan kunniaksi jotakin Jumalan suuruudesta, joka ilmeni vihollisen mereen heittämisenä.
Neljäs oli selvä haihattelija. Käski turvautumaan Jumalaan eikä ihmisiin, kehotteli uskomaan, koska muuten ei kestetä. Ei selvästi ollut realisti ihmissuhteissa, koska kielsi kaikki sopimukset ja liittoumat.
Viides oli kyllä innokas, mutta mitenhän tuon opin kanssa oikein on, kun tekoja painottaa? Pitäisi tehdä hyvää ja väittää vielä, että usko ilman tekoja on kuollut.
Haastatteluryhmä ei kauan vateloinut päätöksessään. Ei valittu näistä ketään, pantiin paikka uuteen hakuun.
Ja hups heijaa: Paavali, Pietari, Mirjam, Jesaja ja Jaakob jäivät muita töitä kyselemään.
4 kommenttia
Ryhmäytymisessä ei ole ongelmaa, jos ymmärrämme tieteitä niinkuin tulee ymmärtää. Seurakunta on Kristus-ruumis., Siis ihmisruumiin kaltainen. Yksi ihminen on yksi solu. Solun pitää olla joka puolelta yhteydessä toisiin soluihin, että se voi elää. Irtain solu opn hilsettä, joka tippuu lattialle ja imuroidaan pois.
Nyt pitäisi vain oivaltaa, ettei aivosolulla ole paljonkaan tietoutta vasemman jalan pikkuvarpaassa olevasta solusta, mutta saavat elämänsä samasta verenkierrosta.
Lauri. Juuri noin. Kirjoitin kerran (tietyssä tiukassa kansainvälisessä yhteistyökuviossa) runon kahdesta varpaasta . Molemmat varpaat saivat ravintonsa samasta lähteestä, minne toinen meni, meni toinenkin, molemmissa tuntui toisen kipu jne. Runo loppui jotenkin näin: Just hope You stay there in the other foot…
Ja hups heijaa: Paavali, Pietari, Mirjam, Jesaja ja Jaakob jäivät muita töitä kyselemään.
Mahtoiko se ihan noinkaan käydä? Minun käsitykseni mukaan useimmilla heistä on arvovaltainen asiantuntijan asema eräässä maailman suurimmista mielenterveysorganisaatiossa. Heidän sanaansa ei saa kyseenalaistaa. Organisaation vanhoillisesta jäykkyydestä johtuu että Mirjam on jäänyt noiden miehisten auktoriteettien varjoon. Hänenkin kohdallaan on käynistymässä rehabilitointiprosessi.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Tämä sopi erinomaisesti tähän aamuun. Kiitos.
Tuli vain mieleen, että oli se sentään hyvä, että Jeesus itse haki työtoverinsa ja koulutti (ja kouluttaa) heidät oppisopimuksella työpaikkakoulutuksessa. Heikompikin taitaa tuolla koulutuksella jotenkin pärjätä – ainakin valvottuna. Ryhmäytymisessä taitaa edelleen olla oppimisen heikoin lenkki.
Ilmoita asiaton kommentti