Tynkävirka ei kelpaa
Parin viimepäivän keskustelunaiheena Kotimaa24:ssa on ollut lehtorinvirka. Toiset näkevät sen edelleen tarpeellisena, toiset eivät kaipaa tynkävirkaa kirkkoon. Tästä aiheesta tehdään nyt pieni sivupolku toisaalle.
Parhaillaan koolla oleva kirkolliskokous ottaa jossain vaiheessa käsittelyyn esityksen diakonivirasta. Edellisessä istunnossa esitys sai takapakkia ja esityksen laatijoille meni herne nenään. Nyt yritetään uudelleen ja on mielenkiintoista nähdä mitä on tulossa.
Asian tiimoilta on esitetty yhtä jos toista. Tässä on oma (ja vain oma) ehdotukseni eri esitysten pohjalta.
1. Kirkossa on yksi virka ja diakonivirka on osa tätä virkaa. Tämän voisi viimein todeta niin selvästi ettei sitä tarvitse jälkikäteen arvuutella.
2. Diakonivirkaan voidaan vihkiä piispainkokouksen hyväksymien kelpoisuuksien mukaan diakonia- ja nuorisotyöntekijöitä, joilla on kutsu työhön seurakuntaan, kirkon hallintoon tai kristilliseen järjestöön. Vihkimys on edellytys virkaan.
3. Seurakunnissa ei ole diakonivirkoja, vaan edelleen diakonian virkoja ja nuorisotyönohjaajan virkoja. Eihän seurakunnissa ole pappisvirkojakaan, vaan kappalaisen tai seurakuntapapin virkoja tai muita tehtäviä, joihin pappisvirkaan vihityt hakeutuvat töihin.
4. Kun nyt kymmenien vuosien jahkaamisen jälkeen uudistetaan, niin ei tehdä tästä tynkävirkaa, jollaiseksi lehtorinvirka koetaan. Diakonivirkaan vihityt voivat aivan hyvin kastaa, vihkiä avioliittoon, siunata vainajan tai toimittaa kotiehtoollisen. Tässä olisi sitä uudistusta muuttuvan kirkon työntekijätarpeisiin. Ja koulutuksella tästä selvitään, osaamista pitäisi löytyä joka paikallisseurakunnasta vähintään yhden kirkkoherran verran.
Jos näillä lähdettäisiin...
11 kommenttia
Marko Pasma ehdottaa, että diakonivirkaan vihityt voisivat kastaa, vihkiä avioliittoon, siunata vainajan tai toimittaa kotiehtoollisen.
Toisaalta hän kuitenkin ehdottaan, ettei seurakunnissa ole diakonivirkoja, vaan edelleen diakonian virkoja ja nuorisotyönohjaajan virkoja.
Miksi esimerkiksi vainajan siunaamiseen tarvittaisiin DIAKn monopoliasemassaan antama sosiaalityöntekijän tai nuoriso-ohjaajan AMK koulutus? Eikö esimerkisi yliopistossa välitutkinnon suorittanut teologian kandidaatti soveltuisi tehtävään vallan mainiosti?
En pidä hyvänä, että diakoniksi vihitty saisi oikeuden kastaa ja toimittaa ehtoollisen. Se on pappisviran tehtävä. Hautaan siunaaminen ja avioliiton siunaaminen on asia erikseen.
Toisaalta en lähtisi tekemään diakonian virasta toimitusautomaatin virkaa.
Jos diakonivirka on osa kirkon virkaa ei liene mitään estettä sille, että tehtävänkuva laajenee ja siinä olisi uudistus joka palvelee myös pieniä seurakuntia, joilla on vaikeuksia palkata työntekijöitä. Mitä tulee perinteen muuttamiseen, niin en näkisi tätä kovin dramaattisena, kaikkea tuota jo aika pitkälle tehdään (sairaan ehtoollisen vieminen, muistohetki tuhkauurnan laskemisessa, avioliittoon vihkimisen muistopäivän rukoushetken johtaminen jne.). En myöskään näe todellisena uhkana, että diakonian virka muuttuisi toimitusautomaatiksi, varsinkin kun elämme aikaa, jolloin toimitusten määrä kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä.
Tässä on toisaalta uutta näköalaa, mutta käytännössä tässä mallissa taitaisivat mennä entistä enemmän ”puurot ja vellit sekaisin”. Perinteiden muuttaminen näin radikaalisti voi tuoda uusia identiteettivaikeuksia työntekijöille ja hämmennystä seurakuntalaisille. En usko myöskään, että kaikki diakonian virkaa edustavat haluavat ottaa muutenkin haasteellisen työnsä lisäksi toimituksia kalenteriinsa ja menettää viikonloppuvapaataan.
Ilmoita asiaton kommentti