Toinen maailmansota syttyi aikanaan ja runsaan romutuksen jälkeen voittajat kohtasivat Berliinissä ja tervehtivät toisiaan ystävinä. Romua oli tullut kylliksi yhden sukupolven osalle ja niinpä muodostettiin slogan: Ei koskaan enää! Saatiin aikaan YK ja siitä piti tulla sellainen rauhan Sampo, joka ratkaisee asiat oikeudenmukaisesti. Kirkasotsaisesti ajateltiin, että voittajavaltiot ovat kärsimyksillään ja uhrauksillaan käynet läpi sellaisen puhdistuksen, että he yhdessä hoitavat asiat parhain päin. Muodostettiin Turvallisuusneuvosto, jossa on voittajavaltioilla pysyvät jakkarat ja ylivertainen voima, joka on veto-oikeus. Kukin voi yksin torjua epäoikeudenmukaisuuden, jota toiset eivät asiassa näe.
Kaikki se, mitä Kansallissosialismi tai Fasismi edusti,Päätettiin kitkeä pois ja julistaa laittomaksi jopa ihan kaikkia tunnuksia ja tervehdyksiä myöten. Onnistuiko operaatio? Ilmeisesti ei ihan. Kun uutta järjestystä Eurooppaan alettiin rakentaa niin siinä tapahtui paljon hyvää, mutta siimeksessä näennäinen hyvä teko olikin suunnitelmissa paria askelta pitemmälle, jonne länsimainen ajattelu ei yltänyt. Berliinin jako vyöhykkeisiin on surullinen sivu rauhan historiassa.
Ilmeisesti ei kukaan Kansainliiton seuraajaksi perustetussa YK:sa osannut ajatella, että Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet eivät muistaisikaan sanaa: Ei koskaan enää! On siis erikoista, että rauhan rakentajat muuttuvat itse rauhan rikkojiksi ja oikeuttavat tekonsa nostamalla käden veto-oikeuden merkiksi.Monet hyvät aikeet ja toiveet ovat sikäli vajavaisia, että paratiisin käärme löytää tiensä aina jostakin raosta paikalle.
Kun olen katsellut taltiointeja suurten sotilamahtien paraatijuhlista, niin olen ajatellut, että mahtaa siinä tulla kaikkivaltiaas olo. Sadat ja tuhannet ihmiset ovat valmiit paraatipuvun sijasta pukeutumaan sotisopaan ja lähtee käskystä mitä merkilliempiin hommiin. Hommiin, joka on tuhoisaa lajitoverille ihan lähellä ehä vain hakattu metsä aukio erottaa mutta on niin kaukana ja kuitenkin niin lähellä.
Kun kristillisissäkin piireissä paljon puhutaan, ettei nyt enää tarvita vanhanaikaista ajttelua, koska uusi uljan maailma on kuoriutunut ja omaa niin valtavasti tietoa. Onko niin, että olemme sivistyneet ja tulleet esi-isiämme paremmiksi naapuria rakastaviksi. Eikö ole tunnustettava, että syntiinkankeemus ei ole lieventynyt eikä sivistynyt yhtään sen alun jälkeen Ihminen kykenee kaikenlaiseen, jonka luulimme jo olevan mahdotonta. Kun kaikki olemme kiinnittäneet Ukrainaan huomiomme, onko kukaan tarkkaillut muuta maastoa, jota voidaan nyt muokata suuren tragedian siimeksessä ihan huomaamatta.
Kerrankin hyviä uutisia. Näitä on on ilo lukea kaiken puuron keskellä.
Iloinen uutinen. On syytä iloita siitä, että ihmiset näkevät evankeliumin julistamisen merkityksen ja antavat rahaa evankeliumin levittämistyöhän.
”Kun Herra on meidän kanssamme, niin kuka voi olla meitä vastaan” voivat sansalaiset nyt todeta ja kiittää Jumalaa.
Rukoukset kuultu, siinäpä mietittävää kaikenmaailman leikkaajille!
Toivottavasti sama trendi on nähtävissä muidenkin kaltoin kohdeltujen lähetysjärjestöjen kohdalla
Noin siinä arvelin käyvänkin. Itse mieluimmin tuen niitä tahoja, jotka ei saa kirkolta mitään.
Kansan kärttyisä käsi on puhunut: kun suurten seurakuntayhtymien päättäjät haluavat tehdä kirkkopolitiikkaa, lähetysväki haluaa jonkun hoitavan myös kirkon perustehtävää.
Sansa rules!
Tästä uutisesta ei ole mahdollista päätellä sitä, olisiko Sansa saanut yhtä paljon, enemmän vai vähemmän rahaa, jos suuret seurakunnat eivät olisi vähentäneet sen rahoitusta.
Toki on Sansaa sympatiseeraavien tahojen intressissä selittää tämä kansan reaktiona ja vastaiskuna seurakuntien päätöksiin. Täysin rehellistä tällaisen selityksen esittäminen totuutena ei kuitenkaan ole.
Sen voi kuitenkin päätellä että monet ihmiset olivat valmiita tukemaan Sansan työtä, seurakuntayhtymien leikkauksista huolimatta.
Mikä tekee selityksen epärehelliseksi? Ovatko pihlajanmarjat kitkeria ketulle?
Noin yleisellä tasolla ajattelen, että on epärehellistä esittää totena sellaista tietoa, jonka todenperäisyydestä ei ole varma.
Sansan keräämä summa on komea, ei minun siitä tarvitse olla hapan. Se on noin yksi euro joka viidenneltätoista suomalaiselta.
Iloitkaa iloitsevien kanssa, kehottaa Sana. Siispä iloitsemme yhdessä Sansan kanssa.
Rehellistä? Totuutena?
Vahvoja sanoja. Varsinkin kun tiedetään, että pääkaupunkiseudun seurakuntien jakaman lähetystuen vähentämisen (mm. Sansalta) taustalla on toteen näyttämätön väite mm. näiden järjestöjen harjoittamasta sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä.
Vai onko joku näistä järjestöistä tuomittu jossain oikeusasteessa esim. työsyrjinnästä tai vähemmistöjen oikeuksia polkevista kannanotoista?
Tietääkseni ei. Jos on, lupaan vetää myös Espoonlahden seurakunnan tuen kaikilta tällaisilta syrjiviltä järjestöiltä.
Mutta ainahan jotkut pääkaupunkiseudun seurakuntien päättäjät ovat tienneet asiat paremmin. Jopa paremmin kuin po. järjestöt itse. Siitäkin huolimatta, että ne ovat Sansan tavoin solmineet kirkon kanssa lähetyssopimuksen, jonka mukaan ne sitoutuvat kaikkiin kirkon tekemiin päätöksiin.
Mutta eihän niillä toki kaikkien päättäjien ennakkoluuloja voiteta. Päätöksissä tukien jakamisesta pisimmän korren vetää se, joka perustelee ennakkoluulonsa näitä lähetysjärjestöjä kohtaan vakuuttavimmin.
Niitä, jotka yrittävät rakentaa siltoja teologisesti eri tavalla ajattelevien välille ja jotka eivät suostu tekemään johtopäätöksiään pelkkien ennakkoluulojensa varassa, nimitellään ”valkopyykkääjiksi”. Siis yhtä rikollisiksi kuin varsinaiset rikosten tekijät – joista rikoksista siis ei kuitenkaan ole mitään oikeaa näyttöä.
Vai riittääkö näytöksi päättäjien omat ennakkoluulot ja kyvyttömyys rakentavaan dialogiin?
Nimim. ”Omin korvin kirkkovaltuustossa kaikki argumentit kuullut.”
P.S. Niin, ja ainahan voi suhteuttaa muutaman kymmenen tuhannen seurakunta-aktiivien jakaman oman lähetystuen koko Suomen kansan jakamaan tukeen per capita. Siis niiltäkin, joita koko asia ei pahemmin kiinnosta. Kaikki on todellakin suhteellista. Tällainen peli on tosi rehellistä ja totuudelliseen dialogiin kannustavaa?
t. sama
Minäkin uskon, että Sansa on toiminut ja toimii täysin rehellisesti, läpinäkyvästi ja totuudellisesti. Toisenalaista näyttöä ei ole tuotu esiin. (muuta kuin mutuennakkoluuloissa).
En taida haluta aloittaa uudestaan tätä keskustelua lähetysjärjestöjen tuista. Tyydyn toteamaan, että missään seurakunnassa tuen saamisen ehdoksi ei ole asetettu sitä, onko jokin järjestö saanut oikeudelta tuomion syrjinnästä. Tässä mielessä minua hämmentää tästä asiasta jankuttaminen.
Tukipäätökset on minun käsitykseni mukaan tehty sillä perusteella, miten järjestöt omien vastaustensa perusteella suhtautuvat naispappeuteen tai parisuhteensa rekisteröineisiin työntekijöihin. Tukiperusteena on ollut järjestöjen kirjallisesti antamat vastaukset, ei oikeuden langettamat tuomiot.
”Tukiperusteena on ollut järjestöjen kirjallisesti antamat vastaukset, ei oikeuden langettamat tuomiot.” Jusu
Näin on. Lähetysjärjestöt ovat hyväksyneet ja sitoutuneet yhteisiin päätöksiin. Oikeuden langettamat tuomiot eivät voisikaan olla perusteena hyväksymiseen tai hylkäämiseen yksninkertaisesti siksi, että ei ole olemassa mitään oikeuden langettamia tuomioita.
Seurakuntaneuvostojen päätöksista valitettiin hallinto-oikeuteen, joka katsoi että seurakunnat eivät rikkoneet lakia lakkauttaessaan näiden lähetysjärjestöjen tukia.
Toki tästä asiasta voi jankata loputtomiin, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että tällä hetkellä on voimassa tällaiset päätökset. Seuraavat seurakuntien päättäjät voivat tehdä toisenlaisia arvovalintoja, jos niin haluavat. Eikös tässä ole kohta vaalit tulossa.
Jusu Vihervaara: ”Tukiperusteena on ollut järjestöjen kirjallisesti antamat vastaukset, ei oikeuden langettamat tuomiot.”
Näinhän se ei ole mennyt. Kaikki järjestöt vastasivat esim. Espoon seurakuntien lähettämään kyselyyn yhdenmukaisesti: sitoudutaan kirkon päätöksiin.
Sillä ei ollut merkitystä. Tukea ei tullut, koska järjestöjen vastauksia ei uskottu. Niitä siis pidettiin valehtelijoina. Omia ennakkoluuloja ei missään vaiheessa kyseenalaistettu.
Kun Espoon seurakuntien luottamushenkilöitä varten järjestettiin kohtaamisen mahdollisuus viime syksynä lähetysjärjestöjen johtajien kanssa, harva luottamushenkilö käytti tätä hyväkseen. Ei ilmeisesti ollut kohtaamisen tarvetta. Ennakkoluuloissa on mukavampi elellä.
Se siitä moraalista.
Tuo on sinun näkemyksesi asiasta. En minä jaksa tästä lopettomiin jankuttaa, koska minun mielipiteelläni ei ole tässä asiassa mitään merkitystä eikä tässä myöskään jaeta minun rahojani.
Kannattaa äänestää seuraavissa vaaleissa paremmat päättäjät, jotka tekevät fiksumpia ratkaisuja.
Älkää hitto vie pilatko asiallista uutista noiden jatkuvien oksennuksen kurkkuun tuovien valtuustojen toimista. Uskotaan sitä vähemmälläkin, ettei ne mihinkään yhteistyöhön kykene.
Jotkut ovat todenneet pessimistisesti: ”Historia opettaa, että historiasta ei opita.”
Se tuntuu valitettavan todelliselta. Kun sukupolvi tai kaksi kuluu, tuntuvat samat virheet (uskaltaisiko sanoa: samat synnit?) toistuvan. Tekniikan alalla kerrotaan, että vanhat ”mokat” tehdään uudestaan – hiukan eri muodossa” kun insinöörisukupolvi vaihtuu. Näinhän tuntuu olevan etnisissä konflikteissakin – ehkä parin sukupolven jälkeen aletaan ”muistella” aiemmin kettuja vääryyksiä, jotka on ”sovitettava” – voimaa käyttäen.
YK:ssa taitaa nyt olla ”itse pukit” kaalimaan vartijoina. On helpohkoa tuomita ”pikkutekijät” ja katsoa sormien läpi (omia) isompia rötöksiä. Israel on tuomittu ties kuinka monta kertaa (ei ole tässä kannanotto puolesta eikä vastaan), mutta eipä ole kovin suurta ääntä pidetty Pohjois-Koreasta, Kiinasta, Neuvostoliitosta/Venäjästä eikä USA:stakaan, joka ei sekään aina ole ihan mallikelpoisesti toiminut (vaikkakin siellä on sentään ollut ja sallittu sisäistä kritiikkiä – Vietmanin sota oli käypä esimerkki). Ihmisoikeuksia rikkovia maitahan kyllä riittää. Onhan täällä EUroopassakin esim. pornoteollisuus synnyttänyt uudenlaista (?) ihmiskauppaa ja suoranaista orjuutta. Se ei ole poistunut edes ”yleisen pornoistumisen” muodossa ymmärretyn vapautumisen (?) myötä. Sen vuoksi ei jakseta mennä barrikaadeille. Ehkä se on liian lähellä meitä jokaista.
Toimisiko joku ”maailmanhallitus”? En jaksa uskoa. Kun organisaatio kasvaa siihen tulee yhä suurempi vallankeskittymä ja vallantoa kyllä löytyy. Valistunut itsevaltius ei ole oikein pitkäaikaiseksi osoittautunut. Meillä on tasa-arvo mutta se ei koske kaikkia; meillä on vapaus mutta se ei koske kaikkia; meillä on hyvinvointi mutta sekää ei koske kaikkia.
Kommenttikentän harmaana näkyvän tekstin vuoksi kirjoitusvirheitä (”kettuja”) näkyy pulpahtavan helposti:
Oikea tekstinpätkä tietysti kuuluisi olla:
…”Näinhän tuntuu olevan etnisissä konflikteissakin – ehkä parin sukupolven jälkeen aletaan ”muistella” aiemmin koettuja vääryyksiä, jotka on ”sovitettava” – voimaa käyttäen.”
(Ei siis ei ”kettuja” kuten virheellisesti kirjoitin – vaikka kyllähän ”niitä pieniä kettuja” näihin voi vertauskuvainnollisesti tietysti ajatelle liittyvän…)