Tunteeko liitto Journalistin ohjeita?

Tampereen yliopiston journalistiikan vierailuprofessori Renny Jokelin moitti hiljattain Tampereen yliopiston Aikalainen-lehdessä alansa ammattijärjestöä Journalistiliittoa uusista jäsenehdoista. Journalistiliitto hyväksyi ne keväällä. Mielenkiintoinen, kriittinen ja keskusteluun herättelevä haastattelu.

"Journalistin koulutuksella ei jatkossa ole väliä. Liiton jäseneksi voi päästä siis vaikkapa agronomi, autokuski, homeopaatti, sähköasentaja – jos hän johonkin kirjoittelee, kuvaa jonkinlaisia nettivideoita, perustaa omia "journalistisia" verkkopalveluitaan jne., jotka jollakin tavalla leviävät ja tuottavat rahaa, Jokelin tulkitsi tuoreita sääntöjä.

"Millainen journalisti on henkilö, joka 'journalistisia elementtejä' harjoittaen työskentelee seurakunnissa – kenen asiaa hän ajaa siteeratessaan pari tuhatta vuotta vanhaa tarinakokoelmaa? Kaikella kunnioituksella – ihan täyttä huuhaata, hän kuitenkin jatkoi "kaikella kunnioituksella".

Kotimaa-lehtikin on kirkon lukuisten seurakuntien omistama lehti. Kaikki lehdet omistaa joku. Tällaisiin Jokelininkin esittämiin asenteellisiin kommentteihin on totuttu. Ne kuuluvat työnkuvaan siinä missä vaikkapa iltapäivälehtien toimittajiin kohdistuvat ennakkoluulot.

Mukavaa, rapsakkaa, ripsakkaa ja räpsäkkää veistelyä Jokelinilta siis.

Varsinaisissa seurakuntalehdissä professorin seurakunta-piikkiä ei kuitenkaan ole välttämättä katsottu hyvällä. Niissäkin kun sattuu olemaan journalistista kunnianhimoa. Tästä kertoo sekin, että Julkisen sanan neuvoston toimintaperiaatteisiin on allekirjoituksillaan sitoutunut myös muutama seurakuntalehti, esimerkiksi helsinkiläinen Kirkko & kaupunki. Ei se luultavasti ole vitsillä paperia allekirjoittanut. Kotimaa on JSN:n jäsen ja noudattaa Journalistin ohjeita. Sitä paitsi niin Kotimaahan kuin seurakuntalehtiinkin työllistyy myös ihan "oikeissakin" medioissa palvelleita toimittajia.

Jokelinin kaltaiset vahvasti omasta maailmankatsomuksesta värittyneet kirjoitukset menevät siis huumorin piikkiin. Mutta.

Mutta mitä seuraakaan vierailevan professorin kommentin jälkeen. Esiin astuu Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen lausunnollaan .

”Yhtä mielekästä olisi kysyä, millainen journalisti on uskovainen henkilö, joka työskentelee toimittaja-tittelillä jossakin kirkollisessa julkaisussa. Meidän asiamme ei ole julistaa heidän uskomuksiaan (sic!) oikeiksi tai vääriksi. Emme määrittele jäsenkriteereissämme sitä, millaisen maailmankuvan inspiroimana journalismia pitää tehdä ja mistä aihepiireistä. Jos näin toimisimme, samalla periaatteella voisimme rajata pois esimerkiksi puoluelehtien toimittajat. Hekin joutuvat (sic!) usein tekemään työtään tietyn aatteen pohjalta”, Nieminen vastaa Jokelinin kritiikkiin. (sitaatin suluissa olevat kohdat tämän blogitekstin kirjoittajan)

Kun Journalistiliiton puheenjohtaja laskee kynästään tällaista, se jo vähän viiltää. Kyseessä on maton veto jalkojen alta, ammatti-identiteetin loukkaus. Eikö Journalistiliiton puheenjohtajan pitäisi puolustaa toimittajiaan JA/ELI ennen kaikkea ja yli kaiken journalismia. Jos ei itse jaksa uskoa, voisiko edes yrittää sanoa, että seurakuntalehdissä tai puoluelehdissäkin yritetään elää Journalistin ohjeiden mukaan. Ei kai niihin muutoin olisi sitouduttu.

Journalistiliitto on itse laatinut Journalistin ohjeet toimittajille. Kotimaassa tai seurakuntalehdissä eikä varmaan puoluelehdissäkään niihin suhtauduta huuhaana tai uskomuksellisena asiana eikä koeta, että niihin ”joudutaan” sitoutumaan. Kas kun nuo ohjeet otetaan pyhänä.

Näin kirkollisesta lehdestä käsin saanen muistuttaa rakasta Liittoa, oikeastaan yksi ohjeiden virke riittää: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein.

Puolustaako Journalistiliitto näitä ohjeita vai ei? Vai pidetäänkö niitä huuhaana? Pitääkö seurakuntalehtien ja Kotimaan tai kenties puoluelehtien ja politiikan toimittajien niitä ilman liiton tukea puolustaa?

- Johannes Ijäs -

P.S. Tässä on turha alkaa viisastella maailmankatsomuksista. Jokaisella on varmasti joku maailmankatsomus. Sitä tuskin täydellisen puhtaasti pystyy kukaan toimittajakaan ulkoistamaan. Mutta siitä huolimatta journalismi on journalismia ja maailmankatsomus maailmankatsomusta.

3 kommenttia

  • Olipas mielenkiintoisia siteerauksia!

    “Emme määrittele jäsenkriteereissämme sitä, millaisen maailmankuvan inspiroimana journalismia pitää tehdä ja mistä aihepiireistä. Jos näin toimisimme, samalla periaatteella voisimme rajata pois esimerkiksi puoluelehtien toimittajat.”

    En tiedä Journalistiliitoista ja Journalismin ohjeista niin… mutta tämä kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. En ymmärrä, miksi ei journalismia voisi tehdä tietystä maailmankuvasta käsin. Kuten tekstissä sanottiin, kaikilla on sellainen.

    Kristillinen journalismi ja kristilliset aiheet – ei ollenkaan paha! 🙂 Jonkinlainen objektiivisuus on varmaan hyvä, mutta eivätköhän kristityt kirjoittajat yms. osaa erilaiset kirjoituksen lajityypit erottaa toisistaan. Ja miksei kristillisessä lehdessä voisi jossain teksteissä ollakin julistavaa sävyä? Muunkinlaisessa lehdessä, jos sellaiselle on oma paikkansa. Kyllä kaikilla toimittajillakin on ihan varmasti omat agendansa ja päämääränsä sekä kirjoitustyylinsä. Joillakin ne näkyvät sitten enemmän, joillakin vähemmän. Seurakunnissa totta kai voidaan kirjoittaa kristillisestäkin julistavasta näkökulmasta käsin. Miksi ei voitaisi? Hyvänen aika sentään, mikä on seurakunta, missä pitää olla objektiivinen uskon suhteen?

    Itse taidan kuulua noihin wannabe-journalisteihin, jotka “jotain kirjoittelevat jossain”. 🙂 Mutta miksipäs ei? Miksi sitten pitäisi kutsuaa itseään, “kirjoittelevaksi teologiksi” vai? Voisihan sitä keksiä jonkun lisänimen meille ei-viestinnästä koulutetuillekin? Ehkä se wannabe-kirjoittelija voisi olla hyvä? 🙂

    Pohjakouluksen ei pitäisi ratkaista. Ei viestinnän yliopistotutkinnossakaan niin paljon tietääkseni kirjoiteta journalismia, tieteellistä tekstiä kylläkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    JOHANNES,

    vaikka kellonaika on minulla monta tuntia myöhäisempi, kävi kuitenkin niin, että vasta lähetettyäni oman blogini samasta aiheesta huomasin Sinun kirjoittaneen asiasta. Viittaat Tampereen yliopiston aviisiin, Aikalaiseen, mutta dokumentti on ilmeisesti sama, Jokelinin avajaisluento journalistiikan vierailijaprofessuurissa.

    No, haitanneeko tuo, aihe on kuitenkin tärkeä. Samansuuntainen on myös Olli Seppälän pitkä juttu painetussa Kotimaassa. Arto Niemisen tekstin olin tulkinnut hiukan toisin, vasta nyt huomaan tuon “uskomuksen” yms.

    Jatketaan keskustelua!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Johannes Ijäs sanoo:

      Olen iloinen, kun kirjoitat samasta aiheesta. Niemisen tekstiä on tulkittu vähän eri tavoin, olen tietoinen. Itse yritin kirjoittaa ajatukset, joita ensi tuntumalta ja yön yli nukuttua uudelleenarvioituna heräsi. Ajattelin, että työni pohjalta se olisi pieni velvollisuuskin kirjoittaa. Toivotaan, että aihe herättää vaikka vielä lisääkin blogikirjoituksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kotimaa toimitus
    Kotimaa toimitus

    Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.