Millainen on hyvä ehdokas seurakuntaneuvostoon?

Kumpi ehdokas on parempi seurakuntaneuvostoon, pätevä vai sopiva? Työmarkkinoillahan tilanne on usein sellainen, että sopiva ohittaa pätevän hakijan. Tuolla toisella on kyllä kieltämättä hyvät ansiot, komea CV, mutta tämä tässä soveltuu paremmin meidän tarkoituksiimme, on vähän niin kuin tuttukin. Voisiko seurakuntavaaleissa olla sopivien markkinat?

Seurakuntavaaleissa ongelmana on monasti se, että ehdokkaita ei tunneta. Miten voitaisiinkaan tuntea, jos heitä ei ole koskaan ennen nähty kirkollisissa tilaisuuksissa? Tai jos ovatkin silloin tällöin messussa käyneet, niin valitsijat, jotka eivät harrasta kirkkoa, eivät tunne sieltäkään. Jotakin tarttis tehrä. Vaikkapa esittäytyä. mutta miten?

Seurakuntavaaliehdokas ”kilvoittelee” vapaaehtoisesti vapaaehtoiseksi hallinnolliseen luottamustehtävään, johon tulee sitoutua neljäksi vuodeksi. Toisin kuin valtiollisissa vaaleissa seurakuntavaaleissa yksittäinen ehdokas ei voi luvata mitään, sillä noita lupauksia ei voi lunastaa. Kun eri listoilta tulleet valitut muodostavat neuvoston, tärkeimmäksi tehtäväksi tulee porukan hioutuminen mahdollisimman yhtenäiseksi. Jos aluksi olikin ruiskukan sinistä, ruohon vihreää tai paloauton punaista, niin nyt olisi yhtenäisen värimaailman etsimisen aika.

Itsensä kehuminen tuntuu myös seurakunnallisissa kuvioissa oudolta, vieraalta. Ainoa, jota sopii kehua, on Jeesus. Itsekehu haisee, mutta Kristuksen tuntemisen tuoksu on suloinen. Hyvä näin, sillä Jeesuksellahan pitäisikin olla jotakin tekemistä kirkon kanssa. Vai onko perustaja jossakin vaiheessa irtisanottu firmastaan? Emme kai me häpeä Jeesusta? Jos häpeämme, niin miksi me näitä vaaleja edes järjestämme?

Vaalikone voi tulla monelle epävarmalle äänestäjälle avuksi. Kyseessä on kummallinen samanmielisyysmittari. Kone esittelee pari ehdokasta, jotka ovat äänestäjän kanssa mahdollisimman samaa mieltä. Onko tämä samanmielisyys hyvä vai huono asia? Mistä voi tietää, onko ehdokas vastannut rehellisesti vai yrittääkö vain tulla tykö?

Ehdolle asettumisen motiivi voisi olla paljastava seikka?  Ehdokkaat saatetaan kutsua messun jälkeen seurakuntasaliin näytille. Parissa minuutissa jokainen pyrkii esittäytymään parhaansa mukaan. Mitä tällaisesta ranskalaisesta visiitistä saa irti? Ulkonäkö, ulkoasu, ääni, ryhti, jännittynyt vai rentoutunut olemus, ilmeet. Voisiko ehdokkaansa valita pelkän intuition perusteella? Tuleeko pelkkään ensivaikutelmaan luottaa?

Vai voisiko olla hyvä valintavaihtoehto saada omalta kylältä tai samasta kaupunginosasta oma edustaja läpi? Luulisi sellaisen onnistuvan helposti, kunhan vain toimeen tartutaan. Vaan löytyykö niitä toimeen tarttujia?

Vaalityötä tehdään isoissa vaaleissa sillä tavalla, että ehdokkaat jalkautuvat kansan keskuuteen. Kahvilla, pullalla ja makkaralla väkeä saa helposti koolle. Siinä on myös ehdokkaitten helppo vaihtaa muutama sana potentiaalisten äänestäjien kanssa. Ennen kaikkea äänestämään innostaminen on noitten tapaamisten tärkein tehtävä.  Esim. Tapiolassa äänestysprosenttitavoite on nostettu hurjaan rimakorkeuteen 25!

En ole koskaan käyttänyt bloggauksessani näin paljon kysymysmerkkejä, mutta minkäs teet, kun moni kysymys ainakin omalla kohdallani on vielä ihan avoin…

* * * * * * * *

Alla esitän koemielessä ja kieli poskella tekemäni ehdokaskortin, josta lukijat saavat olla mitä mieltä hyvänsä. Laitan sen näytille ennen kuin ehdokasnumerrot tulevat julkisuuteen. Siispä: Usko mua. Luota muhun. Äänestä mua. Vaikka säälistä!

äänestä mua

16 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Kunhan kukaan ei vain saisi päähänsä vastata pelkillä vastakysymyksillä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kun luottamushenkilöiden tärkeimmät päätettävät asiat liittyvät talouteen ja toimintasuunnitelmiin, niin mielestäni paras luottamushenkilö on kirkkolain ja -järjestyksen tunteva, niitä noudattava ja talousasiat hallitseva henkilö, joka on toiminnassaan sitoutunut Euroopan Neuvoston luottamushenkilöille laatiman eettisen säännöstön periaatteisiin, joista tärkein mielestäni on: ”Tehtäviään hoitaessaan luottamushenkilöiden on toimittava yleisen edun mukaisesti eikä yksinomaan edistettävä suoraan tai välillisesti omaa etuaan tai yksittäisten henkilöiden tai ryhmien etuja tavoitteena suora tai välillinen henkilökohtainen hyöty.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Huomaan, että olen jonkinlaisessa uudessa kyselyiässä (en siis mikään besserwisser). Mietin, Tuula, millaista omaa etua tai henkilökohtaista hyötyä seurakuntaneuvoston jäsen voisi kuvitella saavansa…? Jonkinlaista kunniaa, sulan hattuun?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hannu Kiuru :”Mietin, Tuula, millaista omaa etua tai henkilökohtaista hyötyä seurakuntaneuvoston jäsen voisi kuvitella saavansa…?”

    Tunnettavuutta yhtenä seurakuntaneuvoston vallankäyttäjänä ponnahduslautana kunnallisiin poliittisiin tehtäviin. Kuulemani “vanha vitsi” on, että jotkut luottamushenkilöt eivät ennen kokouksia edes ole avanneet kirjekuoria, joissa he ovat saanet tietoa asioista, joista pitäisi päättää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hannu Kiuru :”Olenkohan mä ymmärtänyt jotakin väärin, kun minusta tuntuu, että suunta on päinvastainen eli että politiikan piiristä ihmisiä hakeutuu seurakunnallisen vallan käyttäjiksi?”

    Enpä usko. Seurakunnallinen valta tarjoaa mahdollisuuden edetä “maallisen regimentin” vallankäyttäjäksi, jos se on todellinen tavoite, ja jo politiikassa mukana oleville mahdollisuuden toteuttaa “maallisen regimentin” valtaa omien tavoitteidensa läpiviemiseksi myös seurakunnassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Tuossa viereisellä uutissivulla KD:n nuoret vaativat politiikkaa pois seurakuntavaaleista. Puoluepolitiikka saakin pysyä pois seurakunnista, mutta jos politiikalla tarkoitetaan yhteisten asioitten hoitamista, niin voisiko silloin Jeesustakin pitää poliitikkona? Vai pitikö hän täällä maan päällä vaeltaessaan liikaa heikoimmassa asemassa olevien puolta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hannu Kiuru :”jos politiikalla tarkoitetaan yhteisten asioitten hoitamista, niin voisiko silloin Jeesustakin pitää poliitikkona”

    Jeesuksen elämä Rakkauden kaksoiskäskyineen, ristinkuolemineen ja ylösnousemuksineen antaa ihmisille mahdollisuuden liittyä “eläväksitekevään henkeen”, jos he tahtovat, mitä yksikään poliitikko ei pysty tekemään, joten Jeesus ei ollut poliitikko. Hän oli tosi ihminen ja on tosi Jumala.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Kiinnitin huomiota että olet Hannu ehdolla sellaisella listalla, jossa ehdokkaiden keskinäiset mielipiteen kirkon asioiden hoidosta vaihtelevat vahvasti.

    Esimerkiksi lähetysjärjestöjen tuen osalta osa listanne ehdokkaista kannattaa tuen jakamista oikeuden mukaisesti kaikille kirkon lähetystrategiaan sitoutuneille virallisille järjestöille ja toiset taas tuen rajaamista vain sellaisille järjestöille jotka ovat kanssaan samanmielisiä.

    Asiasta muodostuu sellainen ongelma, että listanne ehdokkaille annetut äänet voivat livahtaa aivan vastakkaiseen leiriin, kuin mitä äänestäjä on alun alkaen tarkoittanut.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Jukka: Tämä kyseinen asia näyttäisi olevan vedenjakaja kaikilla listoilla. Minä menin mukaan sellaiselle listalle, josta tunsin entuudestaan muutaman ihmisen. Kuten kirjoitin, niin arvelen valituista muodostuvan aika yhtenäinen porukka, ainakin neljän vuoden aikana. Uskoisin mukaan lähtevien toimivan Jumalan kunniaksi ja seurakunnan erinomaiseksi hyödyksi, tuntuipa tuo ajatus sitten miten hurskaalta tahansa. Toisaalta: Eikös ihmisillä saisi ja pitäisikin olla hurskaitakin toiveita? 😉

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Pätevä on usein ikävä. Tietää liikaa ja tuo sitä esille. Povesta löytyy aina muutama luu tuikattavaksi vastapuolen kurkkuun. Sopiva on kaikkien kaveri, kuin purukumi tuolilla. Tarttuu kiinni eikä lähde millään pois.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Hyvä ehdokas kirkkoneuvostoon on ihminen, joka on kirkon tulevaisuuden, jäsenmäärän kehityksen, suhteen realisti ja taloustilanteen tietämyksen suhteen ammattlainen. Ihmisen uskolla ei ole konkreettista merkitystä, kaikilla kiinnostuneilla on hallussaan eräänlainen lähimmäisen rakkaus.

    Henkilökohtainen kokemus omasta jo menneestä kirkkoneuvoston jäsenyydestäni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Aika surullinen oli tänään kuultu haastattelu. Luistelua kuin parhaaseen Kekkoslovakian tyyliin. Ongelma onkin tuo “vanhanaikainen laki” eikä sen sanominen, että Jumalan kieltävä ei sovi seurakunnan luottamushenkilöksi. Mitä hän siellä tekee?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Somerolla ainakin viime vaaleissa kaikki eniten ääniä saaneet ehdokkaat ovat olleet myös ahkerasti seurakunnan toiminnassa mukana ja säännöllisiä kirkossa kävijöitä.

    Eniten ääniä saanut Hanna-Liisa Kärki on jo pitkään ollut ääniharava ja kappelineuvoston puheenjohtaja sekä keskeinen hahmo kappelin toiminnan vetämisessä mitä moninaisimmin tavoin.

    Toiseksi eniten ääniä saanut, vain muutaman äänen päässä edellisestä, uutena paikkakunnalle muuttaneena maahanmuuttajana prinsessa Colette on jo kotimaassaan ollut monipuolisesti kirkkoa rakentamassa, mm. Martin Luther kuoron äiti-hahmo. Täällä Somerolla hän on säännöllisesti osallistunut messuun, mikäli esiintymismatkat muualle Suomeen eivät ole vieneet häntä toisiin kirkkoihin.

    Koska Somero on pieni paikkakunta, vain noin 9000 asukkaan kaupunki niin täällä vielä ihmiset tuntevat toisensa. Tämän takia äänestäminen on helpompaa kuin suurilla paikkakunnilla, missä useampi jää tuntemattomaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121