Lestadiolaisistahan on monen mielestä kiva juoruilla. Samantyyppinen ilmiö ovat rakkaat ystävämme Jehovan todistajat ja mormonit. Mikäs sen mukavampaa, kun vaihtaa tuttavan kanssa mielipiteet siitä, miten suhtautua vanhoillislestadiolaisuuteen. Tai keskustella hetkinen siitä, kannattaako ovelle eksyneiden Jehovan todistajien kanssa aloittaa teologinen keskustelu vaiko läimäyttää ovi nenälle. Miten itse teit viimeksi? Myös mormonit saattavat vilahtaa keskustelussa.

Mutta siis lestikset: Eikö olekin herkullinen aihe keskustella, kuinka monta lasta tuttavilla onkaan (lestadiolaisia!). Miten ne edes muistaa syntymäajat ulkoa? Eiks olekin outoa, ettei ne saa tehdä sitä sun tätä. Erään tuttuni koulussa opetettiin lestadiolaisuutta joskus niin, että listattiin taululle, mitä kaikkea lestadiolaisuudessa ei saa tehdä. No, sehän siinä varmaan joitakin ulkopuolisia kiinnostaakin eniten. Ei se, mikä herätysliikkeessä olisi oikeasti olennaista tai se, millaisia lestadiolaiset ovat.

Samaa sarjaa juoruiluaiheina ovat muut vähemmistöryhmät. Ihan varmasti jos joku mies kävelee ”oudon naisellisesti” ja pukeutuu pinkkiin paitaan, niin ensimmäinen kysymys on: ”Hih, ei kai tuo ole homo?” Sitten pohditaan yhdessä ja muistellaan, onko se nähty joskus halaamassa vähän liiankin tiivisti mieskaveria. Siksi varmaan homoseksuaalisuuskin kiertää ikuisuusaiheena kristittyjen keskuudessa. Homoudella nyt vaan on niin paljon juoruiluarvoa, samoin kuin lestadiolaisuudella tai muilla vähemmistöryhmillä. Kummallista vaan, että ”tavallisen” väestönosan keskuudessa on päästy jo hieman ylitse näistä aiheista, mutta kristityt vaan jaaraavat samaa… Ehkä se johtuu siitä, että kun samoja Raamatun tekstejäkin on totuttu lueskelemaan 2 000 vuotta, niin miksikäs ”mielenkiintoisia” puheenaiheitakaan ihan hevillä vaihtamaan.

Ehkä jossain vaiheessa tajutaan, että vähemmistöryhmistä voi hankkia ihan oikeaakin faktatietoa. Miettiä sitä jonkin aikaa. Sitten jättää vähemmistöryhmät rauhaan ja alkaa elää omaa elämäänsä oli se sitten jonkun vähemmistön sisällä tai ei. Jos tämä tuntuu mahdottomalta, niin omia ennakkoluuloja voi vähentää faktatiedon hankkimisen lisäksi esimerkiksi tutustumalla oikeasti johonkin vähemmistöryhmän edustajaan. Aina se ei välttämättä toimi, mutta monesti sitä saattaa huomata, että tuo toinen on vähän muutakin kuin pari juorua, leimaamista ja vähemmistöryhmän jäsenyys.

Ehkä voisimme kaikki siis tutustua ainakin yhteen lestadiolaiseen, sairaaseen, homoon (vaikkapa) tai muuhun vähemmistöryhmän edustajaan kunnolla, ennemmin kuin juoruta asiasta pitkin ja poikin keskustelupalstoja, kirkonpenkkejä tai työpaikan taukotiloja? Vaikka noilla sitä juoruiluarvoa onkin.