Tunnustuskirjat – Iso katekismus

Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: ”Tehkää se minun muistokseni.” Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia – heille hän tässä puhuu – ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä. Ehtoollisella ei pidä käydä pakosta, ihmisten painostukseen myöntyen, vaan kuuliaisuudesta Herraa Kristusta kohtaan ja hänelle mieliksi. Mutta jos väität, etteivät hänen sanansa ”niin usein kuin sen teette” pakota ketään vaan jättävät ehtoollisella käymisen kunkin vapaasti ratkaistavaksi, niin minulla on kyllä vastaus: Olet oikeassa, mutta ei siinä myöskään sanota, ettei sitä pidä tehdä koskaan. Päinvastoin. Koska sanat ovat juuri tällaiset: ”Niin usein kuin te sen teette”, niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus on lausunut tämän lisäyksen sen vuoksi, että hän jättää sakramentilla käynnin vapaaksi. Sitä ei pidä sitoa, kuten juutalaista pääsiäislampaan nauttimista, mihinkään määrättyyn ajankohtaan.
Tunnustuskirjat/Iso katekismus/Alttarin sakramentti(sivu 414, kohdat 45-47) 

Ehtoollinen_2

Miksi sinun on (tai ei ole) helppo uskoa, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa?

 

Ehtoollinen on osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen (vert. 1. Kor. 10: 16-17); miten ymmärrät tämän?

 

Miten usein olisi hyvä käydä ehtoollisella ja mitä hyötyä siitä on meille?

 

Miksi syntien tunnustaminen ja anteeksi uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on tärkeää ennen ehtoollista?

 

Miksi meidän ei pitäisi polvistua ehtoolliselle yhdessä vihamiehemme kanssa ilman että olisimme sopineet erimielisyytemme?

 

Miksi on tärkeää, että seurakunnan ehtoollisella saavat leivän ja viinin ainoastaan ne, jotka ovat kastettu ja jotka tunnustavat yhteistä uskoa?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Herramme Jeesus on läsnä ehtoollisella, uskomme sitä tai emme. Meidän uskomme ei luo ehtollista, vaan sen luo Jumalan Pyhä Sana. Apost. Paavali kirjoittaa, että ehtollisessa meillä on yhteys Jeesukseen ( 1. Kor.10:16 )
    Tämä on ihmisjärjelle todella käsittämätön asia ? Kun meidän heikkojen,kokovikaisten ja syntiemme sovittajan Herramme ja Vapahtajamme välille syntyy yhteys. Silloin pääsemme osalliseksi syntiemme sovituksesta.
    Tämä merkitsee saamme syntimme anteeksi. Martti Luther kysyy: ”Mitä hyötyä ehtoollisesta on ja vastaa: tässä sakramentissa me saamme syntimme anteeksi”
    Herran ehtoollinen ei luo armoa, mutta sen sijaan jakaa jo olemassaolevaa armoa. Siinä ei uhrata Jeesusta uudestaan. Mutta sen sijaan siinä saan sen armon, joka on ansaittu kertakaikkisella uhrilla. Tämä Herran pöytä on tarkoitettu nälkäisille niille, jota janoavat vanhurskautta. Heidän nälkänsä tyydytetään ja muut jäävät osattomisi tämä pöydän tuottamasta siunauksesta.

  2. Kiitos hyvistä kommenteista. Ehtoollinen on minulle suuri hetki.

    Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.” (Matt. 26:26)
    Jeesus otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26: 27-28)

  3. >>>>Apostoli Paavalin mukaan oikean vieraan synnittömyys ei voi olla kriteerinä pääsystä Herran pöytään, sillä hän sanoo, että itsensä tutkimisen lopputulos ei voi olla mikään muu kuin oman syntisyytensä tutkiminen ( 1.Kor.11:31 )>>> Lainaus

    Minusta tässä pitäisi ottaa huomioon, millaisesta syntisyydestä on kysymys. Se, joka itseänsä tutkii ja toteaa itsensä syntiseksi, on hyvällä tilalla. Syntisiä ovat kaikki. Kaikki eivät kuitenkaan tunne olevansa syntisiä, ainkaan siinä määrin, että tutkisivat itseään ja oikeaan tulokseen tultuaan tahtoisivat saada Kristukselta apua. Onhan selvää, että on syntisiä, jotka eivät tunne itsessään mitään parannuksen aihetta. Tapaan tällaisia ihmisiä viikoittain. He sanovat minulle: ”en minä ole sen kummempi syntinen kuin kukaan muukaan tavallinen luterilainen”. He ovat siis katumattomia syntisiä, ja Herran pöydässä he nauttivat omaksi tuomiokseen.

  4. Juudas:
    Juudaksen kohtalo ei ollut vääränlainen tai väärään suuntaan ripittäytyminen, vaan epäusko.
    Pelastuksemmehan ei ole kiinni oikeanlaisesta ripittäytymisestä, ei edes synnin tunnustuksesta vaan a i n o a s t a a n Kristuksesta.
    Juudas ei jaksanut uskoa saavansa koskaan anteeksi.

    Pietari taas sai voimaa uskoonsa, vaikka hänkin oli hylännyt Herran.
    Jeesushan oli sanonut edellä: Olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi puuttuisi….

  5. Vielä muutamia asioita Paavali kehoituksesta itsensä tutkimiseen ennen ehtoollista: kehoitus itsensä tutkimiseen ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin liian huono ja kelvoton ihminen menemään Herran pöytään.
    Vaan asia on päinvastoin. Itsensä tutkiminen oikealla tavalla on sitä, että tunnemme ja tunnustamme syntimme ja tahdomme kohdata Herramme pöydässä Jeesuksen, joka antaa synnit anteeksi.
    Kuitenkin apostoli varoittaa ja tuo esille sellaisen ikävän asian, kun hän sanoo Korinttin seurakunnassa monet sairaudet ovat Herran kuritusta kelvottomasta ehtoollisen viettämisen johdosta. ( 1.Kor.11: 26-32 ) Sen tähden meitä jokaista kehoitetaan tutkimaan itseämme, ennen Herran pöytään menemistä.

  6. Kiitos erinomaisista kommenteista, Jorma. Niistä tuli hyvin ilmi Perkeleen juoni, jossa toisaalta meitä yritetään houkutella tekemään Jumalan tahdon vastaisia tekoja, teoistamme huolimatta meistä voi tuntua, ettemme ole sen huonompia kuin muutkaan, oikeastaan paljon parempia; emme tarvitse Jeesusta. Ja toisaalta meille kerrotaan kuinka huonoja me olemme ja yritetään saada uskomaan, ettemme ole Jeesukselle minkään arvoisia, ettei Jumalan armoa meille riitä. Tällöin yritämme piiloutua Jumalalta ja masennumme.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.