Tunnustuskirjat – Iso katekismus

Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: ”Tehkää se minun muistokseni.” Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia – heille hän tässä puhuu – ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä. Ehtoollisella ei pidä käydä pakosta, ihmisten painostukseen myöntyen, vaan kuuliaisuudesta Herraa Kristusta kohtaan ja hänelle mieliksi. Mutta jos väität, etteivät hänen sanansa ”niin usein kuin sen teette” pakota ketään vaan jättävät ehtoollisella käymisen kunkin vapaasti ratkaistavaksi, niin minulla on kyllä vastaus: Olet oikeassa, mutta ei siinä myöskään sanota, ettei sitä pidä tehdä koskaan. Päinvastoin. Koska sanat ovat juuri tällaiset: ”Niin usein kuin te sen teette”, niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus on lausunut tämän lisäyksen sen vuoksi, että hän jättää sakramentilla käynnin vapaaksi. Sitä ei pidä sitoa, kuten juutalaista pääsiäislampaan nauttimista, mihinkään määrättyyn ajankohtaan.
Tunnustuskirjat/Iso katekismus/Alttarin sakramentti(sivu 414, kohdat 45-47) 

Ehtoollinen_2

Miksi sinun on (tai ei ole) helppo uskoa, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa?

 

Ehtoollinen on osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen (vert. 1. Kor. 10: 16-17); miten ymmärrät tämän?

 

Miten usein olisi hyvä käydä ehtoollisella ja mitä hyötyä siitä on meille?

 

Miksi syntien tunnustaminen ja anteeksi uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on tärkeää ennen ehtoollista?

 

Miksi meidän ei pitäisi polvistua ehtoolliselle yhdessä vihamiehemme kanssa ilman että olisimme sopineet erimielisyytemme?

 

Miksi on tärkeää, että seurakunnan ehtoollisella saavat leivän ja viinin ainoastaan ne, jotka ovat kastettu ja jotka tunnustavat yhteistä uskoa?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Hyvä kysymys Juha. Joillekin näyttää sanoma Kristuksesta ja syntien sovituksesta menevän ohi korvien. Ehkä ei koeta itseä syntiseksi tai maailma himoineen houkuttaa enemmän. Toisille taas armosta pelastuminen tuntuu liian helpolta ratkaisulta. Siksi ei haluta heittäytyä Kristuksen varaan, vaan pyritään omien tekojen ansioon. Tästä aiheesta voisi kirjoitella pitkäänkin, mutta se ei liene ihan blogiotsikkoon liittyvä aihe.

  2. Kiitos hyvästä kommentista, Osmo. Näin se varmaan on. Tällaiselle, jolle evankeliumi ei kelpaa, jää ehtoollinen vieraaksi. Lakia pitää julistaa niin selvästi, että ”siivosyntinen” tulisi synnintuntoon, jolloin evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta saisi ihmeitä aikaan. Joskus oli käytäntö, että etukäteen ilmoittauduttiin ehtoolliselle ja käytiin rippikeskustelut ennen ehtoollista esim. edellisenä päivänä. Olisiko hyvä, jos tällainen käytäntö otettaisiin uudelleen käyttöön?

  3. Reijo, teillä on oma mehutuokio, johon olet varmaan tyytyväinen. Olen käsittänyt niin, että teidän mehutuokiolla ei ole sen suurempaa merkitystä, mutta on hienoa, jos te vietätte sitä Jeesuksen muistoksi. Vietä sinä helluntaiveljien kanssa mehutuokiota ja minä vietän ehtoollista luterilaisten kanssa. Turhaa toisia on sormella osoitella ja yrittää todistella toisen tuokio epäraamatulliseksi.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.