Halusimme tai emme, kirkkoon liittyvät kysymykset koskevat myös muuta yhteiskuntaa. Siksi on perusteltua ja tärkeää, että tähän kyseiseen asiaan ottaisivat kantaa myös kirkkoon kuulumattomat, kirkosta ja kristinuskosta vieraantuneet. Tässä ei ole kyse enemmästä tai vähemmästä kuin vapaudesta (kriittiseen) ajatteluun ja sanomisen vapauteen. 

Ei vain yhteiskuntaa hallita pelolla, vaan myös kirkkoa. Monet kirkon työntekijät ovat  ilmaisseet huolensa, mitä kirkossa uskaltaa sanoa, kun minullekin on käynyt näin. On luultavaa, ettei kovin moni pappi uskalla laittaa nimeänsä minun erottamista kritisoivaan adressiin, vaikka haluaisikin. Harva uskaltaa ottaa riskin, että joutuu epäsuosioon piispojen kanssa. Tämä koskee erityisesti Helsingin pappeja. Adressin allekirjoittaminen voi tietää vaikeuksia uralla etenemisessä.

https://www.adressit.com/kirkon_sallittava_kriittiset_aanet?fbclid=IwAR1jQo4NprXMQ6BDhxYViDKq2DWEnqrc7hwL1hEvpcHILq08fDQZvzHUIdg

Painotan vielä, ettei minua koskevassa erottamisasiassa ole kyse teologiasta vaan siitä, että olen astunut kirkon johtajien liikavarpaille ja liian näkyvästi kritisoinut piispoja, erityisesti Laajasaloa. Yksi ainoa kapinoiva pappi voi olla suuri uhka kirkolle, koska hän rikkoo kirkon yhtä kaikkein keskeisintä ylläpitävää rakennetta: kyselemätöntä alistumista piispoille ja kirkon johdolle.

Laajasalo ja kapituli vaativat minua perumaan puheeni ja sitoutumaan tunnustukseen, vaikka eivät välttämättä edes itse tiedä mitä se tarkoittaa, kuten ei moni muukaan kirkon papeista tai piispoista. Tunnustus on hyvin tulkinnanvarainen. Käytännössä jokainen pappi rikkoo sitä ja samalla pappislupausta. Siksi vaatimuksessa sitoutua tunnustukseen tärkeintä ei olekaan teologia vaan itse rituaali. Onko tunnustus siis symboli ja siihen sitoutuminen alistumisen rituaali, samalla tavalla kuin asepuku armeijassa?

Kun pasifisti Arndt Pekurinen kieltäytyi pukemasta asepukua ylleen ja ottamasta asetta käteensä, armeijan oli pakko teloittaa hänet, varsinkin kun Pekurisen kapina oli niin julkista. Sotilaspuku symboloi armeijan ja valtiovallan ehdotonta auktoriteettia, yhtenäisen kansan ideaalia ja kuvaa yksissä tuumin sotivasta kansakunnasta. Pukeutumisesta kieltäytyvä Pekurinen häiritsi vakavasti tätä kuvaa ja kyseenalaisti valtiovallan auktoriteetin. Siksi kuva piti puhdistaa ja Pekurinen teloittaa.

Minua ei onneksi teloiteta, muuten kuin symbolisesti. Lopulta niin Pekurisen kuin minun kohdalla ei ole kyse muusta kuin alistamisesta ja uhmakkaan yksilön nujertamisesta. Kirkko tai armeija, kuten mikä tahansa vahva instituutio, ei siedä itsensä kyseenalaistamista, vaan on oman sisäisen logiikkansa vuoksi pakotettu nujertamaan sitä vastaan nousevat kapinoitsijat tavalla tai toisella.