Hae sivustolta

Tunnustin syntini

Mika Rantanen

Onko syntien tunnustaminen pakko vai etuoikeus? Emmeköhän me yleensä koe syntien tunnustamisen kovana vaatimuksena?

Ei olekaan helppoa tunnustaa omia erehdyksiä ja lankeemuksia. Helposti me myös esitämme synnin tunnustamisen toiselle ihmiselle vaatimuksena: Sinun täytyy tunnustaa.

Daavid puhuu kuitenkin synnin tunnustamisesta etuoikeutena. Paljon raskaampaa hänelle oli elämä syyttävällä tunnolla. Hän käyttää hyvin voimakkaita sanoja: ”Luut riutuivat ja neste kuivui” (Ps. 32:1-5).

Miksi synnin tunnustaminen oli etuoikeus? Siksi että Jumalan seurakunnassa kaikuu anteeksiantamuksen sana. Synnit on anteeksi annettu Jeesuksen sovitustyön tähden. Sinun ei enää tarvitse kantaa taakkojasi. Saat uskoa kaiken anteeksiannetuksi Kristuksen kalliissa nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Jokainen jumalanpalvelus alkaa synnintunnustuksella ja synninpäästön sanalla. Seurakunnassa on myös tilaisuus yksityiseen rippiin, jos emme jaksa uskoa yleisestä julistuksesta kohdallemme anteeksiantamuksen vakuutusta.

”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut” (Ps. 32:1).

Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 77, SLEY, 1982.

Edellinen artikkeli
Vakooja – Rebeccan salainen tehtävä Kiinassa
Seuraava artikkeli
Vaalianalyysi: kolmen suuren paluu

    • Sami, voin kertoa, että viime kesänä olin siskontyttöni, kummityttöni, häissä Turun ortodoksisessa kirkossa. Hänen miehensä on siis ortodoksi, mutta kummityttöni on luterilainen. Ihan hieno kokemus.

    • Ok, minä taas oli tyttömme häissä jonka siunaamisen toimitti lähetyshiippakunnan eläkkeellä oleva piispa. Sekin oli hieno👍.

    • Vaikea tosiaankin sanoa, kuka on aivan tosissaan tunnustaessaan syntinsä ja vastaanottaessaan synninpäästön jumalanpalveluksessa. Mutta uskon heitäkin olevan. Itse ainakin haluan kuulua heihin. Onneksi voi myös aivan omissa oloissaan rukoillen toimia samoin. Mielestäni yksityistä rippiä pitäisi käyttää paljon enemmän.

  3. Kyllä, asia on hyvä.

    Lutherin rippikäsitys, mitä yleinen tunnustaminen seuraa, ymmärtää Oikeasta Uskosta syntyneen synnintunnon mikä päästetään ja mikä samalla on Lutherin katumuksen sisältö.

    Epäuskon hetket tuovat näin vaivaannuttavaa jo kertaalleen päästetyn asian toistamiseen kun Ihminen katumuksessa ei ole päässyt eteenpäin henkilökohtaisen syyllisyytensä ymmärtämisessä.

    Luther yhdisti katolisen synnintunnon ja katumuksen katumukseksi mutta Lutherin katumuksen sisältö on edellä mainitsemani.

    Tässä on uudistamisen paikka kirkossamme.

    • Synninpäästön uskominen on myös tärkeää. Pelkkä katuminen ja tunnustaminen ei vielä riitä. Juudaskin katui syntejään, mutta ei uskonut. Sen sijaan Pietari sekä katui että uskoi Jeesukseen ja anteeksiantamukseen.

  4. Benjamin Kasari sanoo marraskuussa 2022 maisterintutkielmassaan

    Siunaus – Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa maailmassa – Siunauksen
    teologia luterilaisessa kirkossa ja sen toimituksissa

    Kohdassa 6.5. Yksityinen rippi

    ”Synnintunnustuksessa ihminen lähestyy Jumalaa: hän tunnustaa
    ripin vastaanottajalle oman vajavuutensa. Ripin vastaanottaja puolestaan toimii Jumalan
    välikätenä ja täten hänellä on valta antaa syntejä anteeksi. Hän julistaakin Kolmiyhteisen
    Jumalan nimessä synninpäästön. Siunausosuudessa ripin vastaanottaja siunaa ripittäytyjän
    joko Herran siunauksin sanoin ja täten vahvistaa ripittäytyjää siinä annetuissa lupauksissa.
    Vaihtoehtoisesti hän voi käyttää toista siunausta, jossa ripin vastaanottaja osoittaa
    siunattavalle, että Jumala varjelee häntä kaikelta pahalta ja johtaa lopulta ikuiseen elämään.”

    https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/351856/Kasari%20Benjamin%20maisteritutkielma%202022.pdf?sequence=3&isAllowed=y

  5. Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä. Jes. 41:14

    Kristus sanoo jokaiselle omalleen: älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun. (Jes. 43:1) Synti älköön enää tehkö sinua levottomaksi, minä olen ottanut pois sen velan ja vallan; laki älköön enää tuomitko sinua, minä olen täyttänyt sen ankarimman oikeuden mukaan; saatana älköön enää pelottako sinua, minä olen polkenut rikki sen pään; (1. Moos. 3:15) kuolema älköön enää tehkö sinua araksi, minä olen ottanut pois sen odan (piikin); (Fil. 1:21) helvetti älköön enää odottako sinua, minä olen ottanut pois sen saaliin ja sulkenut sen portit kaikilta, jotka liittyvät minuun ja rakastavat minua veljenään. (1. Joh. 4:19)

    Kapf, Armoa armosta, s. 157-158, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.

  9. 1.
    Kiitos sulle, Jumalani,
    armostasi kaikesta,
    jota elinaikanani
    olen saanut tuntea.
    Kiitos sulle kirkkahista,
    keväisistä päivistä.
    Kiitos myöskin raskahista
    syksyn synkän hetkistä.

    2.
    Kiitos, että rukoukset
    monet, monet kuulit sä.
    Kiitos, että pyynnöt toiset
    eivät saaneet täyttyä.
    Kiitos, kun mä hädässäni
    avun saan sun kauttasi.
    Kiitos, että synneistäni
    vapahtavi Poikasi.

    3.
    Kiitos sulle jokaisesta
    elämäni hetkestä.
    Kiitos päivän paistehesta
    niin kuin pimeydestä.
    Kiitos sulle taisteluista,
    rististäkin, Jumalain.
    Kiitos, että aina muistat,
    autat mua tuskissain.

    4.
    Kiitos sulle kukkasista,
    jotka teilläin kukoisti.
    Kiitos myöskin ohdakkeista,
    jotka mua haavoitti.
    Kiitos, että tahdot mulle
    elon antaa iäisen.
    Kaikesta, oi Herra, sulle
    annan ikikiitoksen!

    Virsikirja 341, Kiitos sulle, Jumalani.

Uudemmat kommentit »
Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä