Onko syntien tunnustaminen pakko vai etuoikeus? Emmeköhän me yleensä koe syntien tunnustamisen kovana vaatimuksena?
Ei olekaan helppoa tunnustaa omia erehdyksiä ja lankeemuksia. Helposti me myös esitämme synnin tunnustamisen toiselle ihmiselle vaatimuksena: Sinun täytyy tunnustaa.
Daavid puhuu kuitenkin synnin tunnustamisesta etuoikeutena. Paljon raskaampaa hänelle oli elämä syyttävällä tunnolla. Hän käyttää hyvin voimakkaita sanoja: ”Luut riutuivat ja neste kuivui” (Ps. 32:1-5).
Miksi synnin tunnustaminen oli etuoikeus? Siksi että Jumalan seurakunnassa kaikuu anteeksiantamuksen sana. Synnit on anteeksi annettu Jeesuksen sovitustyön tähden. Sinun ei enää tarvitse kantaa taakkojasi. Saat uskoa kaiken anteeksiannetuksi Kristuksen kalliissa nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä.
Jokainen jumalanpalvelus alkaa synnintunnustuksella ja synninpäästön sanalla. Seurakunnassa on myös tilaisuus yksityiseen rippiin, jos emme jaksa uskoa yleisestä julistuksesta kohdallemme anteeksiantamuksen vakuutusta.
”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut” (Ps. 32:1).
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 77, SLEY, 1982.
Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Apt. teot 20:28
Hinta, jonka hän on seurakunnastaan maksanut, riittää takaamaan sen, että sen hyvinvointi on aina hänen sydäntään lähellä. Me olemme hänelle kalliita sen veren tähden, jonka hän on meidän edestämme vuodattanut.
George Bowen, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Biblia 1776: Jumalan seurakuntaa…
Pyhien esimerkeistä ovat hyödyllisempiä ne, joissa kerrotaan enemmän uskosta kuin teoista ja ihmeistä, koska usko on tärkeämpi ja välttämätön tekojen ohessa, mutta tekoja voidaan useammin tehdä ilman uskoa. Kristus näet (Matt. 24) ennustaa tulevan sellaisia, jotka tarjoavat ihmeitä ja merkkejä harhauttaakseen, mikäli mahdollista, myös valittuja. Ei mihinkään tekoihin tai ihmeisiin ole luottamista, elleivät ne ole uskon kannalta vakuuttavia ja sitä tukevia.
Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 277-278, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016, WA 10 III, 81. T. O.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon (KR-38: valistakoon) sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. “Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan heille siunaukseni.” 4. Moos. 6:24-27.
Herran siunaus lienee tutuin jumalanpalveluksen loppuliturgiasta. Jumalanpalveluksesta on hyvä lähteä matkaan siunattuna. Herran Jeesuksen omana ja hänen suojelukseensa jätettynä.
Harvemmin olemme kuulleet tai lukeneet Raamatusta tuota suurta Jumalan lupausta heti siunauksen jälkeen: “Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan heille siunaukseni.” Herran siunaus on kuin verkko, joka heitetään suojaksi Jumalan omien ylle. Sen verkon läpi ei pääse mikään Taivaallisen Isän tietämättä ja sallimatta.
On puhuttelevaa huomata, että Herran siunaus ei ole jokin liturginen mantra, joka kuuluu mekaanisesti lausua jokaisessa jumalanpalveluksessa. Ei, vaan kun Herran kutsuma pappi lukee Jeesuksen nimeen kokoontuneen kansan ylle siunauksen sanat, he todella saavat siunauksen. Ei siksi, että he olisivat erityisen hyviä kristittyjä, vaan siksi, että Jumala on näin itse luvannut.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 234, SLEY-Kirjat, 2005. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Kol. 3:16
Hengelliset laulut ovat syvimmältä olemukseltaan kiitosta, rukousta ja Jumalan sanan esilläpitoa. Sävelen liittyminen sanoihin aivan kuin vahvistaa niitten tehoa. Kirkkoisä Augustinus kirkon historian alkutaipaleelta onkin sanonut: ”Joka laulaen rukoilee, se kaksinkertaisesti rukoilee.”
Olavi Rimpiläinen, Oot vappaa, piispa Olavin puheita, s. 74, SLEY-KIRJAT, Helsinki 2002.
Kun Jeesus on antanut uskovilleen kaikki synnit anteeksi ja on Jumalana lisäksi kaikkitietävä niihin mihin hän enää mitään tunnustuksia tarvitsee?
Ei Jumala tarvitse niitä, vaan me tarvitsemme.