Tulkoon sinun valtakuntasi
Kohtaaminen on merkittävää. Todella kohtaaminen. Toinen toisensa huomioiminen. Yhteyden luomionen. Ei vain muodollisesti, vaan niin että todella nähdään toinen toisensa, ystävinä, kanssaihmisinä, todellisena lähimmäisenä.
Kuvassa olemme prinssi Roger Serafinin kanssa, kun hän tuli meitä Coletten kanssa tapaamaan. Olimme lähetysmatkalla Doualassa, Kamerunin talouden keskuksessa, miljoonakaupungissa.
Ihminen on luotu yhteisölliseksi. Tarvitsemme sitä, että voimme kokoontua yhteen. Yhteisöön sisään pääsy on tärkeää. Aivan erityisesti tämä koskettaa elämämme perustavia tarpeita. Sielumme on rauhaton, kunnes se löytää yhteyden Jumalan kasvojen edessä, yhteisönä, joka sydämestään saa riemuita Vapahtajamme suuresta rakkaudesta meitä kohtaan. Jumalan rakkauden säteily luo valoaan, avaa mielet ja vapauttaa toinen toisensa kohtaamisen avoimin mielin.
Siksi saamme pyytää Jumalamme tuloa luoksemme. Kun hän yhdistää ihmisiä, niin silloin myös ihmiset voivat kohdata toisiaan todellisina, aitoina ihmisiä, Jumalan luomina ja Vapahtajamme lunastamina. Pyhä Henki yhdistää meitä Kristuksessa Jeesuksessa.
Siksi saamme myös alati pyytää, että Vapahtajamme itse tulee luoksemme, meidän keskellemme, kanssamme elämään jokaisena päivänä, jokaisena hetkenä.
Tule Herra Jeesus on kristikunnan syvältä sydämestä nouseva rukous. "Tulkoon sinun valtakuntasi", rukoilemme Isä meidän rukouksessa.
SUNNUNTAI 5.12.2021 2. adventtisunnuntai Kuninkaasi tulee kunniassa Psalmiteksti: Ps. 80:15–20
Psalmissa 80 kertaantuu Jumalan avuksitulon pyyntö kolmesti.
Jakeessa 4
Jumala, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo,
niin me pelastumme.
Jakeessa 8
Jumala, Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo,
niin me pelastumme.
Ja jakeessa 20
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo,
niin me pelastumme.
Jumalan kasvojen kirkkaus on sanoin kuvaamaton. Rakkauden säteily on koko olemuksemme täyttävä. Kerran taivaassa hänen kasvonsa loistavat niin kirkkaina, että sen rinnalla aurinkokin vaikuttaa kuin pimeydeltä. Kun pyydämme Jumalan kasvojen kääntymistä meidän puoleemme, niin silloin anomme hänen rakkautensa tuloa meidän luoksemme. Pyydämme hänen mielisuosiotaan. Hänen hyvyytensä kosketusta elämäämme ja toivomme täyttymystä.
Kristikunnan harras odotus on, että Jeesus jo pian voisi tulla omiensa luo, meidän elämämme keskelle.
Adventti tarkoittaa Herran tuloa. Tätä voimme tarkastella kolmella tasolla.
Ensimmäisen kerran Kristus tuli luoksemme. Silloin hän ikuinen Jumala oli ottanut omaan olemukseensa ihmisyyden. Näin hän Jumala yhdisti ihmiskunnan itsessään ja näin Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassa hän täytti sovituksen työn Golgatan ristillä ja ylösnousemuksensa voimasta.
Toinen näkökulma on kirkon elämä tässä maailmanajassa. Kristus tulee luokssemme jokaisessa messussa, jokaisessa hartaudessa, jokaisessa ihmisten kohtaamisessa Vapahtajamme nimeen. Hän, ylösnoussut, on keskellämme aina, kun hänen nimessään toimimme. Hänessä me ihmiset liitymme yhteiseen toivoon, yhteen uskoon, yhteytemme on koko ihmisen kohtaaminen elämän yhteydessä, Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Kolmas tarkastelutapa on katsoa täyttymyksen aikaa: Kristuksen takaisin tuloa. Nyt hän istuu Isän oikealla puolella taivaan kirkkaudessa, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Kerran hän saapuu luoksemme. Silloin hänen valtansa näkyy kaikessa loistossaan. Silloin toteutuu täydessä voimassaan se, mitä päivittäin rukoilemme Isä meidän rukouksessamme: "Tulkoon sinun valtakuntasi!"
Rakastaan odottaa innolla ja hartaasti. Näin mekin saamme tämän maailman keskellä suunnata katseemme eteepäin, Kristuksen takaisin tuloa kohti. Silloin lupaus saa täyttymyksensä, toivo muuttuu toteutumaksi, usko näkemiseksi ja Jumalan Pojan taivaallisen siunauksen aika johtaa meidät iki-iloon, taivaan onneen.
Näin adventin aika, joulun odotuksen aika, valmistaa meitä Vapahtajamme kaikinpuoliseen odotukseen, hänen syntymänsä juhlimiseen, hänen kirkkonsa elämässä yhteyden löytämiseen ja iankaikkisuuden odotukseen. Kristuksen näkemisen odottamiseen. Sydämemme saa sopertaa toivon täyteisen kaipauksen vallassa ja Pyhän Hengen voimassa Jumalamme korviin huokaisten: "Maranata! Herramme, tule!". 1.Kor. 16:22.
Toisen adventtisunnuntain Psalmi:
Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi,
käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös,
taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla,
jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet!
Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi,
joka on oikealla puolellasi,
ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää,
me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.
Ps. 80:15–20
46 kommenttia
Matias
Lyijysaaste on kuitenkin todettu. Jos sitä ei voida pitää syynä maan helppoon valloitukseen, niin sanotaan sitten Rooman romahdusta Jumalan rangaistukseksi Jerusalemin hävityksestä. Jumala löi ihmisvitsalla niinkuin ihmislapsia lyödään. Joka koskee hänen silmäteräänsä, se ruhjoo vain itsensä. Toisintona voimme nähdä Saksan romahduksen.
Vesuviuskin purkautui vain 9-vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen ja peitti koko Pompejin ja vielä Herkulaneumin laavaan ja tuhkaan.
Matias
Sanoit aikaisemmin, että ”Jeesus ei ollut Nasiiri. ”
Ei ollut, hänen yhteydessään ei edes puhuta Jumalalle omistautumisesta, koska hän puhuu vain Isästä, joka on taivaassa ja uskoi kuolleen isänsä auttavan ja pelastavan hänet, jos hän antaa henkensä pois.
Mutta oli eräs nainen, kuningatar, Helena Adiabene, joka kääntyi juutalaisuuteen v.30 jKr. teki nasiirilupauksen, auttoi kansaa nälänhädän aikana, muutti Jerusalemiin ja sai siellä myös hautapaikan ja hänen sargofaginsa on vieläkin nähtävillä. Linkissä on myös kuvia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Helena_of_Adiabene
Matias >Roto kuinka selität sen etteivät juutalaiset ”nähneet” Jumalan hyljänneen heitä kun Jeesus julisti että kaikki ovat pois poikenneet ja Jumalan kirkkautta vailla ja tarvitsee tehdä parannus?
Tarja
Kiitos omasta puheenvuorostasi
Kertomus Dionysioksesta ja Ariadnesta on luonteeltaan ja ennen kaikkea motiivien teemoiltaan niin eri suuntiin vetävä kuin Kaanaan häissä oleva Jeesuksen ihmeen kuvaus että niiden ulkonainen näennäinen samankaltaisuus johtuu ennemminkin Välimeren alueen yleisestä tavasta juoda viiniä, siis rypälemehua arkipäivänä ja käynyttä viiniä juhlissa, kuin näiden kertomusten ideologisesta toinen toisestaan riippuvuudesta. Varsinkin koska Jeesuksen viini-ihmeelle löytyy vanhasta juutalaisesta perinteestä oma aatteellisen kehityksen suuntaviivat aina Mooseksen lähettämien tiedustelijoitten ajasta alkaen.
Eihän meillä Suomessakaan kaikki kalja tai sahti -kertomukset ole samoista juurista peräisin, vaan ovat syntyneet samantapaisen suomalaisen kulttuurin mukaisten tapahtumien kuvauksista eri yhteyksissä eri puolilta maatamme ja eri ajoilta. Eihän Aleksis Kiven Seitsemässä veljessä lausumalla: ” — ja sitten me ryypättiin —”, ole jonkin TV:n näytämän ryyppykohtauksen kanssa muuta yhteyttä kuin kansallissairautemme liiallisen ryyppäämisen kautta.
Rooman vesijohtojen lyijypitoisuudesta on tehty monia tutkimuksia. Tässä yksi niistä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4020092/
Sen johtopäätös on tällainen
CONCLUSIONS This work has shown that the labile fraction of sediments from Portus and the Tiber bedload attests to pervasive Pb contamination of river water by the Pb plumbing controlling water distribution in Rome. Lead pollution of “tap water” in Roman times is clearly measurable, but unlikely to have been truly harmful. The discontinuities punctuating the Pb isotope record provide a strong background against which ideas about the changing character of the port can be tested.
Ilmoita asiaton kommentti