Tulkoon sinun valtakuntasi

 

Kohtaaminen on merkittävää.  Todella kohtaaminen. Toinen toisensa huomioiminen.  Yhteyden luomionen. Ei vain muodollisesti,  vaan niin että todella nähdään toinen toisensa, ystävinä, kanssaihmisinä, todellisena lähimmäisenä.

Kuvassa olemme  prinssi Roger Serafinin kanssa, kun hän tuli meitä Coletten kanssa tapaamaan. Olimme lähetysmatkalla Doualassa, Kamerunin talouden keskuksessa, miljoonakaupungissa.

Ihminen on luotu yhteisölliseksi. Tarvitsemme sitä, että voimme kokoontua yhteen. Yhteisöön sisään pääsy on tärkeää.  Aivan erityisesti tämä koskettaa elämämme perustavia tarpeita.  Sielumme on rauhaton, kunnes se löytää yhteyden Jumalan kasvojen edessä, yhteisönä, joka sydämestään saa riemuita Vapahtajamme suuresta rakkaudesta meitä kohtaan.  Jumalan rakkauden säteily luo valoaan, avaa mielet ja vapauttaa toinen toisensa kohtaamisen avoimin mielin.

Siksi saamme pyytää Jumalamme tuloa luoksemme. Kun hän yhdistää ihmisiä, niin silloin myös ihmiset voivat kohdata toisiaan todellisina, aitoina ihmisiä, Jumalan luomina ja Vapahtajamme lunastamina.  Pyhä Henki yhdistää meitä Kristuksessa Jeesuksessa.

Siksi saamme myös alati pyytää, että Vapahtajamme itse tulee luoksemme, meidän keskellemme, kanssamme elämään jokaisena päivänä, jokaisena hetkenä.

Tule Herra Jeesus on kristikunnan syvältä sydämestä nouseva rukous. "Tulkoon sinun valtakuntasi",  rukoilemme Isä meidän rukouksessa.

 

SUNNUNTAI 5.12.2021
2. adventtisunnuntai
Kuninkaasi tulee kunniassa
Psalmiteksti: Ps. 80:15–20

Psalmissa 80 kertaantuu Jumalan avuksitulon pyyntö kolmesti.

Jakeessa 4 

Jumala, auta meidät ennallemme,

anna meidän nähdä kasvojesi valo,

niin me pelastumme.

Jakeessa 8

Jumala, Sebaot, auta meidät ennallemme,

anna meidän nähdä kasvojesi valo,

niin me pelastumme.

Ja jakeessa 20

Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,

anna meidän nähdä kasvojesi valo,

niin me pelastumme.

Jumalan kasvojen kirkkaus on sanoin kuvaamaton. Rakkauden säteily on koko olemuksemme täyttävä.  Kerran taivaassa hänen kasvonsa loistavat niin kirkkaina, että sen rinnalla aurinkokin vaikuttaa kuin pimeydeltä.  Kun pyydämme Jumalan kasvojen kääntymistä meidän puoleemme, niin silloin anomme  hänen rakkautensa tuloa meidän luoksemme.  Pyydämme hänen mielisuosiotaan. Hänen hyvyytensä kosketusta elämäämme ja toivomme täyttymystä.

Kristikunnan harras odotus on, että Jeesus jo pian voisi tulla omiensa luo, meidän elämämme keskelle.

Adventti tarkoittaa Herran tuloa.  Tätä voimme tarkastella kolmella tasolla.

Ensimmäisen kerran Kristus tuli luoksemme. Silloin hän ikuinen Jumala oli ottanut omaan olemukseensa ihmisyyden. Näin hän Jumala yhdisti ihmiskunnan itsessään ja näin Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassa hän täytti sovituksen työn Golgatan ristillä ja ylösnousemuksensa voimasta.

Toinen näkökulma on kirkon elämä tässä maailmanajassa. Kristus tulee luokssemme jokaisessa messussa, jokaisessa hartaudessa, jokaisessa ihmisten kohtaamisessa Vapahtajamme nimeen.  Hän, ylösnoussut, on keskellämme aina, kun hänen nimessään toimimme.  Hänessä me ihmiset liitymme yhteiseen toivoon, yhteen uskoon, yhteytemme on koko ihmisen kohtaaminen  elämän yhteydessä, Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Kolmas tarkastelutapa on katsoa täyttymyksen aikaa: Kristuksen takaisin tuloa.  Nyt hän istuu Isän oikealla puolella taivaan kirkkaudessa, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.  Kerran hän saapuu luoksemme. Silloin hänen valtansa näkyy kaikessa loistossaan.  Silloin toteutuu täydessä voimassaan se, mitä päivittäin rukoilemme Isä meidän rukouksessamme: "Tulkoon sinun valtakuntasi!" 

Rakastaan odottaa innolla ja hartaasti. Näin mekin saamme tämän maailman keskellä suunnata katseemme eteepäin, Kristuksen takaisin tuloa kohti. Silloin lupaus saa täyttymyksensä,  toivo muuttuu toteutumaksi, usko näkemiseksi ja Jumalan Pojan taivaallisen siunauksen aika johtaa meidät iki-iloon, taivaan onneen.

Näin adventin aika, joulun odotuksen aika, valmistaa meitä Vapahtajamme kaikinpuoliseen odotukseen, hänen syntymänsä juhlimiseen, hänen kirkkonsa elämässä yhteyden löytämiseen ja iankaikkisuuden odotukseen. Kristuksen näkemisen odottamiseen. Sydämemme saa sopertaa toivon täyteisen kaipauksen vallassa ja Pyhän Hengen voimassa Jumalamme korviin huokaisten: "Maranata! Herramme, tule!". 1.Kor. 16:22. 

Toisen adventtisunnuntain Psalmi:

Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi,
käänny puoleemme ja katso meitä!
  Ota hoitoosi tämä viiniköynnös,
  taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
  lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla,
jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet!
  Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi,
  joka on oikealla puolellasi,
  ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää,
me huudamme sinun nimeäsi.
  Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,
  anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.

Ps. 80:15–20

46 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Tarja

    Kiitos omasta puheenvuorostasi

    Kertomus Dionysioksesta ja Ariadnesta on luonteeltaan ja ennen kaikkea motiivien teemoiltaan niin eri suuntiin vetävä kuin Kaanaan häissä oleva Jeesuksen ihmeen kuvaus että niiden ulkonainen näennäinen samankaltaisuus johtuu ennemminkin Välimeren alueen yleisestä tavasta juoda viiniä, siis rypälemehua arkipäivänä ja käynyttä viiniä juhlissa, kuin näiden kertomusten ideologisesta toinen toisestaan riippuvuudesta. Varsinkin koska Jeesuksen viini-ihmeelle löytyy vanhasta juutalaisesta perinteestä oma aatteellisen kehityksen suuntaviivat aina Mooseksen lähettämien tiedustelijoitten ajasta alkaen.

    Eihän meillä Suomessakaan kaikki kalja tai sahti -kertomukset ole samoista juurista peräisin, vaan ovat syntyneet samantapaisen suomalaisen kulttuurin mukaisten tapahtumien kuvauksista eri yhteyksissä eri puolilta maatamme ja eri ajoilta. Eihän Aleksis Kiven Seitsemässä veljessä lausumalla: ” — ja sitten me ryypättiin —”, ole jonkin TV:n näytämän ryyppykohtauksen kanssa muuta yhteyttä kuin kansallissairautemme liiallisen ryyppäämisen kautta.

    Rooman vesijohtojen lyijypitoisuudesta on tehty monia tutkimuksia. Tässä yksi niistä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4020092/

    Sen johtopäätös on tällainen

    CONCLUSIONS This work has shown that the labile fraction of sediments from Portus and the Tiber bedload attests to pervasive Pb contamination of river water by the Pb plumbing controlling water distribution in Rome. Lead pollution of “tap water” in Roman times is clearly measurable, but unlikely to have been truly harmful. The discontinuities punctuating the Pb isotope record provide a strong background against which ideas about the changing character of the port can be tested.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Lyijysaaste on kuitenkin todettu. Jos sitä ei voida pitää syynä maan helppoon valloitukseen, niin sanotaan sitten Rooman romahdusta Jumalan rangaistukseksi Jerusalemin hävityksestä. Jumala löi ihmisvitsalla niinkuin ihmislapsia lyödään. Joka koskee hänen silmäteräänsä, se ruhjoo vain itsensä. Toisintona voimme nähdä Saksan romahduksen.

    Vesuviuskin purkautui vain 9-vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen ja peitti koko Pompejin ja vielä Herkulaneumin laavaan ja tuhkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Lukaisin muutaman artikkelin Rooman vesijohtojen lyijysaasteesta. Mielestäni useimmissa oli sellainen toteamus, että lyijyä oli vesijohdovedessä enemmän kuin luonontilassa olevassa ympäristössä, mutta ei kuitenkaan niin suuria määriä, että sitä olisi pitänyt pitää vaarallisuuden rajan ylittävänä.

      Esille panin vain sen, missä mielestäni oli asia selitetty parhaiten. Joku spesialisti olisi varmaan voinut löytää vieläkin parempien sivustojen viitteitä.

      Omalta puoleltani olen yleensä hyvin varovainen puhumaan joistakin historian tapahtumista Jumalan rangaistuksena, koska mielestäni minulla ei ole siihen riittävää mittaria voidakseni niin lausua.

      Toki olen huomannut että sellaiset kansat jotka alkavat sotimaan veljessotia yleensä joutuvat vaikeuksiin, koska keskinäinen luottamus vähenee ja yhteistyö katkeaa pitkäksi aikaa sodan välittömien vaurioiden lisäksi. Näin kävi Biafran sodan aikana Nigeriassa, kun sodan jalkoihin joutuneitten heimojen lapsista kuoli noin puolet, yhden esimerkin kertoakseni.

      Samaten olen huomannut, että ateismi on meidänkin aikanamme saanut kansakuntien kehityksen taantumaan. Esimerkiksi naapurimaamme koko kansantalouden tuotto oli Putinin noustessa valtaan pienempi kuin Suomen IT alan tuotto vuosituhannen vaihteessa. Nyt Venäjä on jo noussut oman suuruutensa mukaisiin asetelmiin kansainvälisissä bruttokansantuoton taulukoissa, kun ateismi on poistettu valtionuskonnon asemasta.

      Toisena esimerkkinä Albania, joka Euroopan viimeisenä ateistisena maana oli tuohon aikaan Euroopan takapajuisin maa. Nyt sielläkin ovat olot parantuneet, kun ateismi on menettänyt valtionuskonnon aseman.

      Mutta nämä ovat vain yleisellä tasolla ilmeneviä huomioita. Mitään ”geigermittaria” asioiden tarkemmaksi ratkaisemiseksi minulle ei näihin kysymyksiin ole, jotta voisin sanoa enemmän kuin vain yleisellä tasolla: Vanhurskaus kansakunnan rakentaa.

      Sananlaskut:

      14:34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Sanoit aikaisemmin, että ”Jeesus ei ollut Nasiiri. ”

    Ei ollut, hänen yhteydessään ei edes puhuta Jumalalle omistautumisesta, koska hän puhuu vain Isästä, joka on taivaassa ja uskoi kuolleen isänsä auttavan ja pelastavan hänet, jos hän antaa henkensä pois.

    Mutta oli eräs nainen, kuningatar, Helena Adiabene, joka kääntyi juutalaisuuteen v.30 jKr. teki nasiirilupauksen, auttoi kansaa nälänhädän aikana, muutti Jerusalemiin ja sai siellä myös hautapaikan ja hänen sargofaginsa on vieläkin nähtävillä. Linkissä on myös kuvia.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Helena_of_Adiabene

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos kommentistasi

      Kiitos mielenkiintoisesta viitteestäsi kuningatar Helenan elämään.

      Tämä on vain yksi lukuisista esimerkeistä, miten juutalaisuus Jeesuksen aikoina oli vilkkaassa yhteydessä lukuisiin maihin ei vain Rooman valtakunnassa vaan myös itäisen Parttian imperiumin ja eteläisen Etiopian kanssa. Näiden kansainvälisten yhteyksien takia myös opetuslasten työ saattoi niin nopeasti ja niin tehokkaasti ulottua valtavan laajalle alueelle. Esim. Tuomaan nykyiseen Intiaan ja Matteuksen Etiopiaan jne.

      Jeesus on Jumala jo ikuisuudesta asti ja aina ikuisuuteen asti. Näin ollen hänen ei ollut tarvetta mihinkään erityiseen vain joillekin sopivaan pyhityksen muotoon, vaan aitoja Jumalana ja aitona ihmisenä yhdessä persoonassa ollen hän saattoi olla tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa, koska hän on kaikkien ihmisten Vapahtaja.

      Näin myös hänen kuolemansa ristillä ja ylösnousemuksensa kuolleista tapahtui koko maailman kaikkien ihmisten kaikkina aikoina puolesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kyllä Jeesus saattoi olla esselaiseen tapaan määräaikainen nasiiri. Hän teki mm. eräänlaisen nasiirilupauksen luvatessaan olemanjuomatta tietynaika viiniä. Ja perimätiedolisissa kuvissa hänellä oli nasiirien käyttämä kampaus. Edelleen Jeesuksen yksi puhutelunimi Ieous nazoraios (t. nozri) voida kääntää nasiiri Jeesus. https://www.abrahamicstudyhall.org/2019/11/11/%D7%A0%D7%96%D7%99%D7%A8-nzr-jesus-the-nazarene-not-from-nazareth/

      Lisäksi: isäksi on huomattava, että Jeesus- epiteetin ”esikoinen” radikaalit BKR antavat luvun 222 kuten antavat myös sana nazoraios ja verbi siunata BRK ja käsite ’Jahven valo.’

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Matias >Roto kuinka selität sen etteivät juutalaiset ”nähneet” Jumalan hyljänneen heitä kun Jeesus julisti että kaikki ovat pois poikenneet ja Jumalan kirkkautta vailla ja tarvitsee tehdä parannus?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Kiitos kommentistasi

      Ihmettelen, miksi nostat juutalaiset tikun nokkaan, ikään kuin he olisivat jotenkin erityisasemassa meidän koko ihmiskuntamme lankeemuksessa.

      Eikö olisi parempi että itse keskittyisit huolehtimaan siitä, että sinä itse pääset pelastuksesta osalliseksi. Joten suosittelen että jätät eriseuraisuutesi ja liityt yhteisen kristikunnan yhteisöön yhteen pyhään kirkkoon, joka on Pyhän Hengen työväline meidän ihmisten saattamiseksemme pelastuksen osallisuuteen pyhän kasteen ja Jumalan sanan julistuksen ja ikuisen elämän lääkkeen eli ehtoollisen antamasta Kristuksen syömisetä ja juomisesta leivässä ja viinissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Ari Pasanen on omasta mielestään ainoa oikean parannuksen tehnyt? Kukaan muu näillä blogeilla hänen mielestään ei kykene ymmärtämään Jeesuksen opetusta, ja ovat vailla Pyhää Henkeä. Ari tietää. Kaikki muut vain copy-pastaavat Raamattua, eivätkä tiedä, mitä Raamattu oikeasti opettaa. Kenenkään uskoon tulleen uskovaisen todistukseen Raamatun totuudesta ei voi Pasasen mielestä luottaa?

      Kuka voi luottaa siihen, että Pasanen ymmärtää Raamattua oikein?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Kari

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Juuri tämä mitä kerrot kertoo äärimmilleen viedyn eriseuraisuuden katkeran hedelmän. Ihminen joutuu lopulta täysin yksin, heitteille, sellaiseksi josta Jeesus viinipuvertauksessaan varoittaa, Jumalan yhteisöstä eli kirkosta eli siis Kristus -puusta irralleen revityksi oksaksi.

      Ajattelin vaihtoehtoisesti kirjoittaa psalmin sanoihin vedoten aiheesta missä viiniköynnös-kuvassa Jumalan kansa eli kirkko ja Jeesus samaistuvat Jeesuksen vertauksesta, jossa sanotaan että siitä, miten viiniköynnös pyhän kansan vertauskuvana merkitsee samalla Kristuksessa olemista.

      Paavalihan käyttää samasta yhteenkuulumisesta kirkon yhteydessä olemisen ja Kristuksessa olemisen kuuluvan yhteen käyttäen vertauskuvaa ruumiista. Ruumiin ulkopuolelle joutunut jäsen on siis kahdessa merkityksessä ulkopuolella, sekä kirkon että Kristuksen ulkopuolella, koska kirkko on Kristuksen ruumis.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25