Tulisiko kirkon sittenkin pitäytyä de facto omalla tunnustusperustallaan

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen työlistalla on avoimena asiana kirkkolain uudistus. Jo kertaalleen eduskunnan käsittelyyn lähetetty esitys palautettiin valiokuntakäsittelyn jälkeen takaisin kirkolliskokoukselle. Eduskunta ei itse voi esitystä muuttaa, vaan ainoastaan hyväksyä tai hylätä sen. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan aiempi esityskirkkolaiksi sisältää useita perustuslain kannalta ongelmallisia kohtia. Nämä kohdat esityksestä tulee luonnollisestikin korjata. Näiden perustuslain kannalta ongelmallisten kohtien lisäksi perustusvaliokunnan lausunnon mukaan kirkon tunnustusta koskeva sääntely olisi perustellumpaa sisällyttää kirkkolain sijasta kirkkojärjestykseen.

Kirkon tunnustuksen määrittelevän säädöskohdan asema osana kirkkolakia jakaa mielipiteitä kirkolliskokosuksessa. Kirkkohallitus päätyi äänestyspäätöksellä, että esitykseen kirkkolaissa vain todettaisiin, että kirkon tehtävä perustuu kirkon tunnustukseen. Kirkon tunnustuksesta, tehtävästä ja toiminnasta sekä tarkemmin kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkojärjestyksessä. Lisäksi todettaisiin, että jumalanpalveluksista ja kirkollisista toimituksista määrätään lisäksi kirkkokäsikirjassa. Kirkkojärjestyksessä tunnustuspykälä säilyisi muuttumattomana.

Piispain kokous päätyi siltä osin kirkkohallituksen kannalle, sikäli että kirkon tunnustusta koskeva kokonaisuus voidaan ratkaista kirkkohallituksen esityksen mukaisesti. Piispainkokous kuitenkin totesi, että viittauksessa, ”kirkon tunnustuksesta, tehtävästä ja toiminnasta sekä tarkemmin kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkojärjestyksessä” ei riittävällä tavalla kuvata, mitä ja millaista kirkkoa esitetty kirkkolaki koskee.  Tähän ongelmaan tulisi löytää ratkaisu, joka yhtäältä identifioi kirkon sen itseymmärrystä vastaavalla tavalla ja toisaalta vastaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan sekä hallintovaliokunnan näkemyksiä. Piispainkokouksen mielestä on tarpeellista, että tunnustuspykälän säännöskohtaisissa perusteluissa näitä ulottuvuuksia avataan esitettyä laajemmin.

Itse näkisin tärkeäksi, että säädeskohtaisissa perusteluissa tulisi selkeästi todeta, että tunnustuksen määrittelyn siirto kokonaan kirkkojärjestykseen tapahtuisi sen sisältöä ja soveltamisalaa kirkossa muuttamatta. Kaikki kirkon tunnustuksen soveltamiseen liittyvät aiemmat ratkaisut olisivat siten muutoksesta riippumatta edelleenkin voimassa, ellei niitä uudella ratkaisulla erikseen muutettaisi.

Tärkeämpää kuin se, kummassa säädöksessä kirkon tunnustusperustus on määritelty, on se, kuinka sitovana ja muuttumattomana kirkon tunnustusta on pidettävä. Nykyisellään kaiken kirkossa tehtävän toiminnan on oltava kirkon tunnustuksen mukaista. Kirkkojärjestyksessä viitattujen tunnustuskirjojen sanamuodot ovat omassa kontekstissaan kirkkoa sitovia. Kirkkomme ei siis elä 1500 -luvulla kirjoitettujen tunnustuskirjojen kontekstissa, mutta kirkon oppi on edelleen sama.

Edellä toteamani ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Osa kirkkomme jäsenistöstä kaipaa muutosta, jossa tunnustuskirjat jäisivät ainoastaan historiallisiksi dokumenteiksi osana kirkon kulttuuriperintöä.

Pastori Árpád Kpvács   katsoi sittemmin lainvoiman saanutta varotustaan koskevassa kirkollisvalituksessaan piispojen kirkon aikaisempiin linjauksiin ja kirkkokäsikirjan sanamuotoihin tukeutuvan ohjeen papeille olla edelleenkään vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja lain vastaiseksi, koska linjauksia ei ollut käsitelty kirkolliskokouksessa uudelleen avioliittolain muutoksen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian lopulta kirkonkannan mukaiseksi. Kirkon tunnutus on vahva ja kirkko saa itse päättää uskonnollisista toimituksistaan. Jäin pohtimaan olisiko ratkaisu ollut toinen, jos kirkon tunnustuksen merkitys kirkossa olisi ilmaistu väljemmin.

Pastori Kai Sadinmaan kehotettua kirkkoa luopumaan mm. vanhurskauttamiskäsityksestään ja pappisvihkimyksistä sekä irtisanouduttua kesällä 2020 julkisesti piispallisesta kaitsennasta Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli päätti tammikuussa 2021 pidättää hänet pappisvirasta kuuden kuukauden ajaksi. Päätöksen mukaan, jos Sadinmaa ei ole pappisvirasta pidättämisen kuluessa pyytänyt eroa pappisvirasta tai osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli määrää hänet menettämään pappisvirkansa.

Sadinmaan pappisviran säilyttämisen tueksi on keräyksessä adressi, jossa todetaan: ”Emme voi olettaa, että 1500-luvulla protestanttisessa uskonpuhdistuksessa luodut linjaukset ovat riittäviä, muuttumattomia ja lopullisia”. Adressi tekstissä todetaan niin ikään, että monelle juuri Sadinmaa edustaa sellaista kirkon ääntä, johon he voivat samaistua.

Vaikka siis kirkolliskokoukselle ei ole tuotu sellaista aloitetta, että luterilaisten tunnustuskirjojen soveltamista kirkon oppiperustan tulisi väljentää, on keskuudessamme joukko ihmisiä, joiden mielestä ei pelkästään kirkollisen elämän, vaan myös kirkon opetuksen tulisi olla ajassaan muuttuvaa ja yhteiskunnallisten aatteiden virran vietävänä. Toisille puolestaan kirkon tunnustusperusta merkitsee jotain pysyvää.

Julkisuudessa käytävä emeritusarkkipiispa John Vikströmin, emerituspiispa Eero Huovisen ja professori Miikka Ruokasen välinen dialogi kirkon avioliittokysymyksestä sivuaa edellä viittaamaani pohdintaa kirkon tunnustuspykälän sitovuudesta. Eero Huovisen mukaan John Vikström haluaa siirtyä suoraan perustelujen puolelta ratkaisun paikalle. Huovisen mukaan parasta olisi, jos ensin löytäisimme yhteiset perustelut ja sitten katsoisimme, miten selvän päätöksen voisimme saada aikaan. Ensin siis tarvitaan perustelut, sitten vasta voidaan tehdä johtopäätökset.

Tämä sama pätee kaikkeen kirkon uskoa ja oppia koskevaan päätöksen tekoon. Ensin tutkitaan Raamattua, kirkkoisien kirjoituksia ja luterilaisia tunnustuskirjoja. Sitten linjataan yksiselitteiset tulkinnat, joista siis ollaan yksimielisiä sikäli, kun ylipäätään on tarkoitus sitoutua kirkon pyhiin kirjoituksiin. Tämän jälkeen katsotaan tulkinnan varaiset asiat sekä ne aisat, joiden oissa tulkinnasta ollaan selkeästi eri mieltä. Vasta tämän jälkeen päästään kysymykseen, voidaanko käytännön kysymykseen löytää jokin yhteinen ratkaisua.

Mikäli näin ei toimita, voi seurakusena olla ratkaisu, joka luo jotain kokonaan uutta oppia, jota mahdollisesti sovelletaan myöhemmin johonkin kokonaan toiseen asiaan. Tällöin kirkko on de facto luisunut pois omalta tunnustusperustaltaan. Esimerkiksi useimmat julkisuudessa esitetyt vaatimuksen kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta ovat tästä näkökulmasta katsoen liian kevyesti perusteltuja ja siten vaarantavat kirkon identiteetin pysyvyyden. Siksi tarvitaan malttia palata tarvittaessa vaikka lähtöruutuun saakka.

 

45 kommenttia

  • Kari Roos sanoo:

    Tavallisena kansalaisena tekee mieli pyytää, että Herra päästä meidät näistä järjettömän tuntuisista lakien ja asetusten ja järjestysten ja tunnustusten ja säädösten ym ym loputtomasta viidakosta. Eihän näissä kiemuroissa voida ikinä minkäänlaista yksimielisyyttä edes lähestyä, kun kaiken päälle vielä jokainen tulkitsee näitä kaikkia omalla tavallaan. Lopulta sitten vielä kaikki uudistusten yritykset yhteiskunnassa törmäävät perustuslakiin.

    Herra armahda!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Perustuslaki on meidän turvanamme, ettei yhteiskuntaa kiepsauteta ympäri yhdessä vaalikaudessa. Kirkon perustuslaki on puolestaan Raamattu

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Ensimmäisen lauseesi allekirjoitan. Toista en. VT:ssä on sen aikainen juutalaisen uskonnon laki. UT ei ole minkäänlainen laki.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Raamatusta ilmenee sekä laki että evankeliumi. Toisiinsa sekoittamatta ja toisistaan erottamatta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Paavola sanoo:

      Kyllä kai kirkon perustuslaiksi pitää nimittää Raamatun sijasta kirkon tunnustus – joka tosin kyllä sanotaan perustuvan Raamattuun. Ja joka parhaillaan on vähän kiistelyn kohteena mitä tulee sen paikkaan kirkon säädöskokonaisuudessa.

      Vaikka tämä tarkennus hyväksyttäisiinkin, se ei juuri helpota Kari Roosin ahdistusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Mitä syvemmäksi eskatologinen aukko kiertyy sitä enemmän pohjamutaa kertyy…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Kaksi kysymystä kaikille kirkon tunnustukseen kantaa ottaville: 1) Kuinka monta kertaa olette lukeneet ajatuksella läpi KAIKKI kirkkomme Tunnustuskirjat vanhakirkollisista uskontunnustuksista Yksimielisyyden ohjeen loppuun (ja Upsalan kokouksen päätökseen) asti? 2) Kuinka säännöllisesti käytätte niitä ja niiden osia esimerkiksi saarnoja tai kannanottoja valmistellessanne?

    En osoittele nyt ketään sormella, mutta minusta vaikuttaa siltä, että eniten tunnustuksen vanhentuneisuudesta ja ahdistavuudesta puhuvat ne, jotka vähiten asiaa noin omakohtaisesti tuntevat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Marko Sjöblom siis kerta riittää kun ymmärtää mitä hedelmää sellaiset ovat saaneet aikaan, käskeehän Jeesus olla ottamatta sellaisista mitään.

      Kuten esim seuraava katkelma Vähä katekismuksesta jossa annetaan ohjeita papeille:

      ”” Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

      Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.””(http://tunnustuskirjat.fi(vahakatekismus.html)

      Selitäppä tuo musta valkoiseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Hirvonen sanoo:

      Upsalan kokouksen päätös ei kai enää kuulu kirkkomme tunnustuskirjoihin. Hieman vähemmän luettavaa siis.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kyllä se Upsalan kokouksen päätös täältä vielä löytyy vaikka siihen ei enää kirkkojärjestyksessä nimenomaisesti viitata. http://tunnustuskirjat.fi/

      Kaikki toki jossain vaiheessa luettu läpi, osaa luettu useampaan kertaan kuin toisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Eikö tunnustusperustalla pysyminen olisi pikemminkin ’de jure’? ’De facto’ olisi todellisen tilanteen mukaan asettumista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Tarkoitan toki että sen lisäksi että de jure myös de facto. Ei siis missään nimessä niin, että ”siellä se lukee, mutta ei siitä tarvitse enää välittää”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Toivottavasti ei myöskään niin että: ”Siltä tosin näyttää, mutta eihän se niin voi olla, koska näin on kirjoitettu.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kyllä nuo Árpád Kpvácsin ja Kai Sadinmaan tapaukset osoittivat, että kyllä kirkon tunnustuksen määrittelevät pykälä ovat tällä hetkellä edelleenkin täysin käytännössäkin sovellettavaa lakia. Ei siis historian havinaan hiipuvia kuolleita kirjaimia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Jukka Kivimäki onko siis kirkon usko lakia?

      Uskotko esim niinkuin Athanasiuksen uskontunnustus kirjoittaa mm

      ””Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.””

      ja

      ””Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.””

      Kuinka sijoitat tähän rakkauden?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ilpo Nurmenniemi sanoo:

    Tämä todellakin sivuaa kirjoitustani.Monisanaisuus ei aukea minulle. kIITOS HUOMIOSTASI!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Vesa Hirvonen. Upsalan kokouksen päätös löytyy kyllä mm. kirkkomme nettisivuilta. Se on tietenkin paikallinen, pohjoismainen, erityistunnustus. Pointtini on, että tunnustuskirjojen aktiivinen lukeminen ja käyttö ohjaa (tai sen pitäisi ohjata) meitä kirkon työntekijöitä ja aktiivisia vaikuttajia niiden kysymysten pariin, jotka ovat todella keskiössä ihmisten pelastuksen kannalta. Ja jotka nyt käytännössä sivuutetaan. Laki ja evankeliumi sekä vanhurskauttaminen tai vaikkapa Helsingin lasten saaminen kastetuiksi kun ovat ihan oikeasti tärkeämpiä kirkon näkökulmasta kuin vaikkapa ilmastonmuutoksen torjunta. Vaikka tuo viimeksi mainittu onkin tärkeä asia.

    Kari Roosille vain se huomio, että Raamattu on toki kirkon ”perustuslaki”. Vaikka tunnustus ohjaakin sen oikeaan käsittämiseen. Koko Raamattu sisältää lakia ja evankeliumia. Sanaa evankeliumi kun käytetään suppeammassa ja laajemmassa merkityksessä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Marko Sjöblom rakkaus on lain loppu, ilman rakkautta äänesi on kuin kilisevä kulkunen.

      Mietippä miksi Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille:

      Joh. 5:42 mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.

      Tuo onkin mielenkiintoinen toteamus, voin todistaa omalta kohdalta ettei minulla ollut todellakaan rakkautta itsessäni liki 40 vuoteen, kunnes Jeesus paransi minut ja uudestisynnyin ja siinä kävi seuraavasti:

      Room. 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

      Mitä tämä Jumalan rakkaus saa uudestisyntyneessä aikaan:

      Room. 13:10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Upsalan kokouksen päätöksessä todetaan:

      ”Sen tähden kaikilta hurskailta kristityiltä vaaditaan nyt, että he tahtovat ymmärtää ja tulkita tämän tunnustuksen juuri niin kuin se on kirjoitettu ja tarkoitettu ymmärrettäväksi. Heidän ei tule vähimmässäkään määrin ottaa huomioon vastustajiemme esittämiä epäoikeudenmukaisia panetteluja ja tuomitsevia lausumia. Nämähän eivät koskaan tahdo kuunnella mitään totuutta eivätkä siihen suostua. Sen sijaan on otettava huomioon tämä sopimus ja siihen liitetyt uskontunnustukset sekä oikea ja muuttamaton Augsburgin tunnustus, jotka lyhyessä muodossa sisältävät kristillisen uskomme ytimen ja summan, sen saman uskon, joka Jumalan Hengen voimasta on seikkaperäisesti kirjoitettu profeettojen ja apostolien kirjoihin. Kaikkia näitä kirjoja kristityt ahkerasti lukekoot, oppikoot ja mielessään tutkistelkoot. Lapsiaan ja haltuunsa uskottua väkeä he uskollisesti ja uutterasti kehottakoot tekemään samoin. Tässä uskontunnustuksessa he pysykööt Jumalan armon avulla lujasti ja vankkumatta aina kuolemaan asti. Iankaikkinen ja kaikkivaltias Jumala suokoon armossaan rakkaan ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden jokaiselle kristitylle Pyhän Henkensä, ja sallikoon meidän iankaikkisesti nauttia kristityn kunnianimestä. Aamen.”

      Voisiko tuon paremmin kiteyttää tänäkään päivänä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Samoin päätöksessä todetaan:

      ”Ensiksi me kaikki tahdomme yksimielisesti pysyä Jumalan puhtaassa ja autuaaksi tekevässä sanassa, joka on kirjoitettu pyhien profeettojen, evankelistojen ja apostolien kirjoituksissa. Seurakunnissamme tulee opettaa, uskoa ja tunnustaa, että Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja sisältää täydellisesti kaiken sen, mikä kuuluu kristilliseen oppiin Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja meidän autuudestamme sekä hyvistä teoista ja hyveistä. Raamattu on oikein kristillisen opin perusta ja tukipylväs, kuten myös ohjenuora kaikkien uskontoa koskevien kiistojen arvioimiseksi, ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi. Tähän ei tarvita muiden selvityksiä, ei edes pyhien isien eikä muidenkaan, jotka oman mielensä mukaan ovat lisäilleet Raamattuun sellaista, mitä ei siinä itsessään ole. Kenenkään ihmisen ei näet ole lupa tulkita Jumalan sanaa oman mielensä mukaan, eikä tässä ole katsottava eikä kunnioitettava kenenkään asemaa, korkea-arvoisuutta tai arvovaltaa, vaan yksin Raamattua.”

      Tässä on siis luettavissa kirkon virallinen, edelleenkin voimassa oleva kanta. Vai onko joku asiasta toista mieltä? Ainakaan kirkolliskokous ei ole asiasta muuta päättänyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Hirvonen sanoo:

      Jukka, ihmettelen kyllä, miksi niin voimakkaasti korostat juuri Upsalan kokouksen päätöstä, koska se ei todellakaan ole enää osa kirkkomme virallisia tunnustuskirjoja:

      ”Ruotsin kirkon tunnustuskirjoihin kuuluu myös 1593 hyväksytty Upsalan kokouksen päätös. Meilläkin se oli luonnollisesti voimassa, mutta jäi pois 1869 vahvistetusta kirkkolaista. Historiallisen merkittävyytensä vuoksi se on otettu liitteenä mukaan tähän tunnustuskirjojen suomennokseen.” (Kauko Pirinen) http://tunnustuskirjat.fi/tunnustuskirjat.html

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Olet toki oikeassa, ettei asiakirja ole enää osa normistoa, mutta sisällöltään se kuuluu edelleenkin kirkkomme tulkintatraditioon.

      Sikäli kun jossakin uudessa tilanteessa etsitään uutta, tilanteeseen sovellettua tulkinta, tulee aina lähtökohdaksi ottaa aiempi tulkintatraditio. Yliopistoteologiassa voidaan soveltaa useitakin erilaisia raamattukäsityksiä, mutta kirkon sisällä, tunnustuksen mukaisessa teologiassa on edelleenkin voimassa: ”Seurakunnissamme tulee opettaa, uskoa ja tunnustaa, että Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja sisältää täydellisesti kaiken sen, mikä kuuluu kristilliseen oppiin Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja meidän autuudestamme sekä hyvistä teoista ja hyveistä.” Jos siis joku rippikoulussa muuta opettaa tai saarnassaan toisin väittää, asettuu hän aivan oikeutetusti alttiiksi kaitsennallisille toimille.

      Kun esimerkiksi pohdimme mahdollisuuksia yhteen sovittaa yhteiskunnan muuttunut avioliittokäsitys kirkon oppiin, on meidän pidettävä lähtökohtana, että ”Raamattu on oikein kristillisen opin perusta ja tukipylväs, kuten myös ohjenuora kaikkien uskontoa koskevien kiistojen arvioimiseksi, ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi.” Tästä syystä täysin muihin seikkoihin perustuvat argumentit ovat ratkaisun ensisijaisina perusteina pätemättömiä. Kirkon tunnustukseen perustuvat ratkaisut on siis perusteltava ensisijassa Raamatulla, eikä esimerkiksi vallitsevalla yhteiskunnallisella tilanteella

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Hirvonen sanoo:

      Jukka, en yritä sanoa mitään Upsalan kokouksen päätöksen ja varsinaisten reformaatioajan tunnustusten raamattukäsitysten suhteesta. Jo itse tunnustuskirjojen välilläkin voi olla eroja tässäkin asiassa.

      Sen sijaan kiinnittäisin huomiota kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 pykälän raamattuviittauksiin (versalisoinnit minun): 1 § Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka PERUSTUU Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on TUTKITTAVA ja ARVIOITAVA Jumalan pyhän sanan mukaan.

      Tässä ei siis sanota, että kaikki usko ja oppi olisi sellaisenaan löydettävä Raamatusta. Uskomme perustuu Raamatun kirjoituksiin. Oppia on tutkittava ja arvioitava Raamatun mukaan. Minusta sanamuodot ovat loppujen lopuksi aika dynaamiset.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Raamattu on kirkon perustuslaki. ” ??

    Eihän teillä ole edes ympärileikkausta, sapatista puhumattakaan.

    Ne ovat ne tärkeimmät VT: laissa. Kuten myös kielto väärän todistuksen levittämisestä, toisen omaisuuden himoitsemisesta, ja pettämisestä.

    Voidaan sanoa, että evankeliumi on raamatun lain kieltävä oppi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Tarja Parkkila mitä tarkoitat tällä :””Voidaan sanoa, että evankeliumi on raamatun lain kieltävä oppi””?

      Jumala antoi kymmenen käskyä omalle kansalleen, onko nämä käskyt kumottu?

      Ei kaiketi Jeesus niitä kumonnut?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Kirkon tunnustus on pidettävä lain tasolla.

    Tästä luopuminen olisi antautumista ateistien yritykselle pakkosyöttää yhteiskunnalle ateismia valtionuskonnoksi. Tällaisesta meillä on varoittavana esimerkkinä mihin tällainen hallinnon perusnäkemys johtaa. Euroopan viimeinen ateistinen valtio oli Albania ja tuohon aikaan se oli Euroopan takapajuisin maa.

    On käsittämätöntä, että samaan aikaan kun maamme ateistien oma ”kirkkokunta” Vapaa-ajattelijoitten liitto” on menettänyt jäseniään lähes kahdesta tuhannesta vuoden 2019 lukumäärään 1 336 henkeä, samaan aikaan yritetään heidän ajatuksiaan ujuttaa pyrkimällä sysätä kirkko pois yhteiskunnan keskeisestä yhteydestä. Tämäntapaisiin ajatuksiin liittyy myös joidenkin yritys kirkon tunnustuksen sysäämiseksi pois kirkkomme perusteista.

    Juridisissa tilanteissa on erittäin merkittävää, että kirkon perustava oppi on määritelty kirkkolaissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto entäpä millainen on todistus siitä kun luterilaisuus yksin hallitsee, esimerkiksi suomessa sisällissota?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Millainen on todistus siitä kun luterilaisuus yksin hallitsee?” MIkään kirkkokunta ei ole koskaan ’hallinnut yksin’. Kirkko on aina ristiriidassa maailman ja sen pyrkimysten kanssa. Se kamppailua käydään myös kirkkojen sisällä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Martti Pentti tahallaanko ”ymmärrät” väärin, siis kun kerran KAIKKI ovat saman kirkon jäseniä samassa maassa niin miten se tulisi esittää että sinulle kelpaisi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Martti Pentti, tahallasiko ymmärrät väärin?” Voisin kysyä snulta samaa, Ari Pasanen. On totta, että lähes kaikki suomalaiset ovat aikoinaan kuuluneet luterilaiseen kirkkoon. Se ei kuitenkaan ole merkinnyt sitä, että kirkko yksin olisi hallinnut suomalaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Martti Pentti siis mitä merkitystä on ”kirkolla” jos se ei kasva Jumalan Sanan hedelmää?

      Eikö keskinäinen rakkaus sano sinulle mitään?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Minä näen runsaasti Jumalan rakkauden hedelmiä niin kirkon historiassa kuin nykyisyydessäkin. Kunpa sinäkin saisit silmäsi auki, Ari Pasanen!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Matias sekoittaa tahallaan ateismin ja uskonnottomuuden. Suomi on jo nyt valtiollisesti lähes uskonnoton, keltään valtion virkamieheltä eikä kansan edustajata ei vaadita uskontunnustusta… Vapaa-ajattelijoiden yhdistystä ajatellen on syytä muistaa, että ko. yhdistys perustettiin suojelemaan kirkosta eronneita aikana, jolloin eroaminen oli todella vaikeaa, vaarallista ja uskallusta vaativaa. Vain muutama vuosi aikaisemmin oli ateisteja vielä tapettu sisällissodassa ja telotettu sen jälkeen kirkon kieltäytyessä alkuun edes siunaamasta ruumiita. Etenkin arkkipiispa Johansson esitti , että sosialismi on saatanasta, eikä punavainajille pidä myöntää kirkon sakramentteja . Punaisia ei siis saanut haudata kirkkomaahan, eikä siunata.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Erkki O Auranen sanoo:

      Todella hyvin kirjoitettu Matias Roto. Piispat menevät poliitikkojen lankaan, jos suosittelevat muutosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Erkki O Auranen sanoo:

      Ari Pasaselle: Suomen sisällissota oli punakapina ja vapaussota, jossa valkoiset jättivät kymmenet tuhannet murhaajat tuomitsematta. Tosiasiat on hyvä muistaa, kun punaiset menivät talosta taloon, raahasivat isännän ulos ja murhasivat kylmäverisesti. Kannattaa varmaankin lämmitellä tällä asialla. Olivat päättäneet setänikin ampua rautatielle, mutta ampuivat ohi!!!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Ari Pasanen

    Kysyit, mutta olen aikaisemmin ymmärtänyt, että tässä blogissa ei saa puhua sisällöistä koska se menee ”kirkkolain tunnustus” kysymyksen, ja tunnustuksen sijainti kysymyksen ohi niin räikeästi, että tulee nuhteita.

    Mutta eikö se ollut Paavalin mukaan juuri laki, joka ristiinnaulittiin, ja kumottiin, kun seurakunta meni armon alle, eikä ollut enää lain alla. ?

    Lisäksi tunnustus kuten Isä, Poika ja Pyhä henki, tarkoittaisi Matteuksen mukaan: ”Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maanpäällä, sillä yksi on teidän isänne, hän joka on taivaassa. ” Tämän perusteella kysymys olisi isättömien lasten uskonnosta. Kaikki kuitenkin kutsuvat biologista miesvanhempaa Isäski. Tunnustuksesta puuttuu tämä kielto ja tuskimpa maalliset isät sitä hyväksyisivätkään.

    Ja Paavalin mukaan hän, Paavali on se Isä, joka on synnyttänyt teidät evankeliumin kautta, on siis vain yksi isä. Evankelimi on näin ollen se neitsytnainen, jonka kautta Paavali synnytti teidät neitseellisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Kuten ensimmäisessä kommentissani sanoin, tavallisena kansalaisena, ei siis teologina, nämä tunnustus- ym kiemurat tuntuvat todella rasittavilta. Asioista tehdään liian monimutkaisia. Olen melko varma, että Jeesus ei olisi tällaisia yksityiskohtaisia taakkoja seuraajilleen halunnut. Hänhän ihmetteli ja vastusti fariseusten ja kirjanoppineidenkin asettamia taakkoja.

    Ymmärrän kyllä, että tunnustuksilla on haluttu tehdä asiat selkeiksi, mutta on tainnut käydä päinvastoin. Pystyykö Paavali, Augustinus, Luther tai meidän nykyteologimme laittamaan asioita sellaiseen ”pähkinänkuoreen”, että kaikki ymmärtäisivät vaikka haluaisivatkin? Eivätkö Isä meidän ja apostolinen uskontunnustus ole riittäviä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Nikeai kirkolliskokouksen hyväksymä uskontunnustus on apostolista tunnusta täydellisempi ja soisin että se käytäisiin kohta kohdalta ajatuksella edes kerran rippikouluopetuksessa läpi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Jukka,

      Et näy juurikaan ottavan kantaa kommentteihini, vaikka niihin vastaatkin. Toki Nikean tunnustus on myös hieno. Sehän on apostolisen laajennus ja täsmennys todennäköisesti sen aikaisten kirkollisten tilanteiden ja kysymysten täsmentämiseksi.

      Mutta mitä sanot tästä Athanasiuksen tunnustuksen aloituksesta: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”?

      Tässä on jo sellainen sisältö, joka on hyvin kyseenalainen ja pelottava mielestäni. ”Noudatettava kokonaisuudessaan, jos tahtoo pelastua”. Miten kristinuskoa noudatetaan kokonaisuudessaan? Eikö usko Jeesukseen Kristukseen riitä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kari Roos Athanasiuksen tunnustustusta luettaessa on syytä muistaa se konteksti ,jossa uskontunnustus on laadittu. Sen muotoiluilla on ollut tarkoitus torjua areiolaista harhaoppia.

      Kun kysyt, ”Eikö usko Jeesukseen Kristukseen riitä?”, niin mitä tarkoitat sillä?. Sitäkö että hän on ollut historiallinen henkilö, vaiko sitä että että hän kuoli ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä, vaiko peräti sitä, että ristillä kuollessaan hän lunasti koko ihmiskunnan synnit.

      Keneen Jeesukseen uskot. Marian poikaan, nasaretilaiseen rakennusmieheen, häneenkö joka tuli lihaksi pyhästä hengestä vaiko peräti sen, että hän on Jumalan ainoa Poika, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jos siis nämä uskot, niin uskotko myös että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen.

      Uskoessasi Jeesukseen uskotko silloin kolminaisuuteen: ”Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Uskon, nämä kaikki.

      ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut…” ”Jeesus on Herra”

      Tarkoitan silti juuri tätä, että tähän yksinkertaiseen alkuseurakunnan uskoon on vuosisatojen kuluessa lisäilty yhtä ja toista lainomaista ”vaatimusta”, joita ”pitää noudattaa kokonaisuudessaan”. Pääasiassa näitä pitävät yllä ns konservatiiviset raamattuteologit. Mitähän Jeesus sanoisi näistä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Kivimäki

    Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.