Miksi avioliitto kuuluu myös samaa sukupuolta oleville pareille
Viimeaikaisissa kirkollisissa puheenvuoroissa on aiheellisesti kysytty avioliittokäsitysten perusteluja. Alla lyhyt perusteluni sille, miksi meidän aikanamme avioliitto kuuluu myös samaa sukupuolta oleville pareille.
Avioliitto on Jumalan luomisessa asettama järjestys, ja oikeus sen solmimiseen on jumalallista oikeutta. Koska luominen on jatkuvaa, avioliittokaan ei ole staattinen, vaan muuttuva instituutio.
Luomisen alaan kuuluvana avioliitto on järjen tavoitettavissa olevan yleisen ilmoituksen asia, ja sitä säätelee luonnollinen moraalilaki, jonka varsinainen sisältö on rakkauden käsky ja kultainen sääntö (esim. Matt. 7:12). Ne edellyttävät asettumista lähimmäisen asemaan, jotta voi tietää, mitä lähimmäinen tarvitsee - myös avioliitolta. Avioliitto on ihmisiä varten, eikä toisinpäin.
Kristityillä järjen ja affektin näkökulmaa avioliittoon täydentää uskon näkökulma: avioliitto on uskon koulu, ja ihminen on kutsuttu toimimaan avioliitossakin Jumalan edessä ja hänen hyvän työnsä välineenä. "Minä ja minun perheeni palvelevat Herraa." (Joos. 24:15).
Avioliitto syntyy puolisoiden välisellä sopimuksella, mutta se on annettu yhteiskunnan hallintaan. Kirkon tehtävänä on kaunistaa avioliitto esirukouksin ja siunauksin ja vihkiäkin, jos pyydetään.
Maallinen regimentti on, ihmiskäsityksen muututtua, tulkinnut luonnollista moraalilakia ja avannut avioliiton myös samaa sukupuolta oleville pareille. Kirkko on kutsuttu yhtymään tähän rakkauden tulkintaan ja kehottamaan pappeja vihkimään ja siunaamaan parit sukupuolesta riippumatta.
Onko esivallan tekemä rakkauden lain tulkinta oikea? Hedelmästään puu tunnetaan. Koska kahden miehen tai kahden naisen avioliitto edistää rakkauden toteutumista sekä asianosaisille, heidän lapsilleen että koko yhteisölle, se on oikein ja toivottavaa.
Kansankirkossa on mahdollista elää sovitetussa erilaisuudessa ilman, että avioliiton sukupuolista vallitsee yksimielisyyttä. Lähimmäisen asemaan asettumisen tulee ohjata kirkkoa ja sen jäseniä tässäkin asiassa.
Vesa Hirvonen
37 kommenttia
”Avioliitto on Jumalan luomisessa asettama järjestys, ja oikeus sen solmimiseen on jumalallista oikeutta. Koska luominen on jatkuvaa, avioliittokaan ei ole staattinen, vaan muuttuva instituutio”
Johtopäätöksesi ei nojaa luterilaisen luomiskäsityksen koko kuvaan. Ensinnäkin sivuutat syntiinlankeemuksen Jumalan alkuperäisen luomisprosessin ja Jumalan elämää ylläpitävän jatkuvan huolenpidon välillä. Jälkimmäiseen liittyy myös Jumalan sallimus sille, ettei kaikki maailmassa ja elämässämme ole Jumalan hyvän tahdon mukaista. Avioliiton alkuperäinen ihanne malli tukeutuu Jumalan alkuperäiseen luomistekoon. Lutherin mukaan Jumala loi erikseen miehen ja naisen juuri avioliittoa varten. Tästä ei seuraa ettei edellä kuvattuun avioliittoon kelpaamattomia ihmisiä olisi taikka ihmisiä, joille edellä kuvattu avioliittomalli ei olisi sopiva.
Kysymys siitä, voisiko olla olemassa jokin toisenlainen avioliittomalli, joka soveltuisi näille alkuperäisen ”muotin” mukaiseen avioliittoon soveltuville paremmin, on täysin oikeutettu. Asia pitää kuitenkin ratkaista muulla tavoin kuin viedä ”muuttuneen ihmiskäsityksen” myötä merkitys ihmiskunnan jaosta miehiin ja naisiin, siis uroksiin ja naaraisiin, joiden olemassa oloon koko ihmiskunnan jatkuvuus perustuu.
Nykyisessä kirkkomme katekismuksessa todetaan: ”Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.” Tässä otetaan erikseen kantaa nimen omaan miehen ja naisen väliseen suhteeseen. Onko ihmiskäsitys tältä osin muuttunut? Toivottavasti ei.
Onko avioliiton ihannemallin säilyttäminen siinä kuvauksessa, jonka Jumala luomiskertomuksessa ihmiselle asetti jotenkin pois, niiltä ihmisiltä, joiden parisuhde ei jostain syystä vastaa juuri tätä ihanne mallia. Mielestäni ei ole. Koska kaikki ei koskaan saa kaikkea, eikä kukaan ole koskaan täydellinen, ei myöskään ihanteiden ja todellisuuden ristiriita ole keneltäkään pois.
Kysymys ei myöskään ole siitä että jotkut vihittäisiin A avioliittoihin ja toiset B avioliittoihin. Kysymys on vain siitä, että ihmisen sukupuolella on merkitystä hänelle itselleen, hänen kumppanilleen ja muulle yhteiskunnalle. Lisäksi on otettava huomioon ero sisäisen kokemuksen ja ulkoisten havaintojen välillä. Olisi siis kyettävä saman aikaisesti tunnistamaa perinteisestä miehen (cis) ja naisen (cis) parisuhteesta poikkeavien parisuhteiden erilaisuus, että samanaikaisesti kunnioittamaa näihin parisuhteisiin kuuluvia ihmisiä juuri sellaisina kuin he ovat. Ihmisen arvoa Jumalan kuvana ei mittaa se minkä muotoinen hänen parisuhteensa on ta onko sitä lainkaan.
Olet oikeassa.
Oletko Vesa Hirvonen ymmärtänyt mitkä ovat perinteisellä kannalla olevien perustelut avioliitto- ja vihkimisasiassa?
Ulkopuolisista voisi tuntua aika oudolle, jos kerotoisin että kirkolla on kaksi täysin vastakkaista käsitystä ja että kirkon jäsenet hyväksyvät molemmat oikeina. Aika hoopona varmaan meitä pitäisivät.
Tulkaa kaikki???? Huh,Huh!
Me ihmiset synnymme tänne maailmaan ihmisarvoltamme tasa-arvoisina ja myös lähdemme pois täältä tasa-arvoisina, Meilla on itsekullakin päätäntävälta omaan elämäämme. Olemme samanarvoisia ihmisiä elämme me sitten avioliitossa, avoliitossa, yksinään, taikka missä tahansa lähimmäisen rakkaus suhteessa.
Uskonsuuntauksilla voi luonnollisesti olla omat käsityksensä kunhan ne vaan noudattavat valtion, yjteiskunnan lakeja.
Todellisuudessa ei ole mitään väliä vihitäänkö vai ei vihitä, koska ajatus on tullut ja saanut äkkiä katsoen runsaasti kannatusta. Eli hyväksyntä on jo kirkon sisällä, jos se on synti, niin lankeemus on jo tapahtunut. Jos se on siunaus mitä me olemme sitä vastustamaan. Jokaista henkilökohtaisesti koskee oma asenne.
Kirkko on armon yhteisö. Mutta armo ei kumoa lakia. Armo merkitsee sitä, että lakia rikkonut vapautetaan lainmukaisesta rangaistuksesta. Synti on Jumalan lain rikkomista. Kaikki kristityt ovat syntisiä. Silti kirkko ei saa rohkaista ketään tekemään syntiä, vaan on kehotettava sitä varomaan. Voi olla, että poikkeaville on sallittava erivapauksia myös kristillisen etiikan soveltamisessa, mutta tämmöinen ratkaisu ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Siksi pitäisi pitäytyä tähänastisessa käytännössä kirkollisen vihkimsen soveltamisessa. Yhteiskunnan kannalta on ymmärrettävää ja oikeutettuakin, että samansukupuolisten liittojen oikeusasema rinnastetaan miehen ja naisen väliseen avioliittoon, mutta tämä voidaan aivan tyydyttävästi hoitaa siviilivihkimisellä, jossa ei vedota Jumalaan ja hänen sanaansa.
Taustasta: Meillä voi olla 8 miljardia erilaista hienosyistä kokemusta sukupuolisuudesta, mutta on täysin biologian vastaista kvasitiedettä ja ”humanistista” huuhaata väittää esim. että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Ihminen on yksi eläinlaji ja ainakin 200 miljoona vuotta ihmiseen johtaneessa evoluutioketjussa lisääntyminen on perustunut naaras-uros dikotomialle. Sukupuolia on todellakin vain kaksi (marginaaliset poikkeukset eivät kumoa pääperiaatetta) ja eri kulttuurien erilaiset avioliittoinstituutiot ovat muodostunut juuri suvun jatkamisen ja uuden sukupolven tuottamisen ympärille. – Tämä on myös VT:n luomiskertomuksen yksi keskeinen pointti.
Syntiinlankeemuskertomuksessa ihminen janosi hybriksessään jumalallisuutta ja joutui ottamaan eettisen vastuun itsestään – se on kristityn kilvoitusta:
”Jeesus sanoi kaikille: `Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23)
”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: `Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24)
”Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: `Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Mar. 8:34).
Ei kristityn asenne voi olla: Näin sanoo kyllä Raamattu, mutta MINÄ sanon teille…
Kirjoittaja
Tulkaa Kaikki
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
Kun kyse on yhteiskunnallisesta instituutiosta, jonka asioita käsitelevät eri-ideologiset ja -tasoiset virkamiehet, on tärkeä ettei liitosta käytetty nimi aseta aviopareja ja yksilöitä valmiisti eriarvoiseen ja eritavoin arvotettavaan asemaan.
Ilmoita asiaton kommentti