KARI,

jo kauan olen ollut sitä mieltä, että RAAMATTUKYSYMYS on meille ja miksei kaikille kristityille se olennainen kysymys. Tärkeintä on, miten me luemme ja ymmärrämme Raamattua. Koetan seuraavassa vastata sinulle rehellisesti. En väitä vastaustani tieteelliseksi, tai eksegeettiseksi totuudeksi, se on vain minun, kristityn ja papin vastausyritys heittämiisi haasteisiin, monenlaisiin virikkeisiin.

Asia ei ole ollenkaan niin selvä kuin esität. Esität kohdan Matteuksen evankeliumista, ikäänkuin sinä sillä osoittaisit, että sinä ja katolinen ja ortodoksinen kirkko kerrotte totuuden, jota vastaan pieni luterilainen kirkkomme on asettunut, Väitteesi ei edistä kirkkojen ”että he olisivat yhtä” pyrkimystä, eikä tämä minun vastaukseni.

Ekumeniasta ja Raamatun todesta ottamisesta. Katolinen kirkko pitää Mariaa ainaisena neitsyenä, vaikka Uusi testamentti monessa kohdassa puhuu Jeesuksen sisaruksista. Kirkko myös opettaa pappien selibaattia, vaikka Ut ei sitä tunne.

Ortodoksiset kirkot ovat hyvin valtiomyönteisiä. Jo suuren isänmaallisen sodan aikana Moskovan patriarkaatti varusti kirkkoa vainoavan Stalinin divisjoonia. Venäjän johtajat jo ennen Putinia oppivat nopeasti ristin merkin tekemisen. CPC, Kristillinen Rauhankonferenssi johon Heikki Wariksen kutsumana minäkin 70-luvulla osallistuin oli käytännössä NKP:n filiaali. (Osallistuin, koska se oli sosialististen maiden kirkkojen ainoa mahdollisuus saada kontakteja länteen.)

Mitä yritän näillä todistaa? Ehkä lähinnä sen, että kirjaimellinen Raamatun tulkinta on käytännössä mahdotonta. Pienen Inkerin kirkon pitivät hengissä naiset, mutta kun olot rauhottuivat, alkoivat miehet taas herroina hallita. Oma kirkkomme vihkii eronneita, vaikka siitä asiasta on täysin selvä Herran sana. Minutkin kirkkoni pakotti vannomaan, vaikka siitäkin on selvä Jeesuksen sana.

Homoista ja lesboista Jeesus ei puhu, ei sanaakaan. Jeesus oli herroina hallitsemista vastaan ja puolusti naisia ja lapsia, oman aikansa sorrettuja.

Asian ydin on lain ja evankeliumin erottaminen. Rakkauden käsky on voimassa, heikkojen puolustamista ja sortajien vastustamista tarvitaan yhä tänäkin päivänä. Mutta kun Paavali puhuu homoista, on se puhe samanarvoista kuin hänen huivinkäytön tai parturi-ohjeensa. Paavalin puhe ei ole Jumalan puhetta, vaan ihmisen puhetta ja ihmisenä Paavali oli hyvin jyrkkä ja hyvin ristiriitainen. Esimerkiksi 1 Kor 13. kuvatessaan seurakuntaa hän kirjoitti ihania, kuolemattomia säkeitä. Mutta jossakin kohdassa hänen puheelleen ei voi antaa suurta arvoa.

Pappina ja seurakuntalaisena ajattelen, että kirkkomme suurimpia heikkouksia ja vaikeuksia on, että me papit olemme laiminlyöneet Raamattu-opetuksen. Raamattu on äärimmäisen tärkeä ja kiehtova kirja, oikeastaan kirjakokoelma, mutta sen sananmukainen tulkinta johtaa umpikujaan.

Minun mielestäni nyt on aika kirkossa lopettaa samansukupuolisten parien syrjintä ja antaa oma tukemme esivallalle, eduskunnalle, joka edeltä on hyväsynyt heidän ihmisarvonsa ja oikeutensa.