Rikollinen fiilis!

Viime vuosituhannella olin vapaaehtoisena hommissa erään vammaisjärjestön palveluksessa. Heillä oli kesäpaikka ja pihapiirissä oli ulkona useita pöytiä penkkeineen, joissa he kesäpäiviä viettivät. Laitoin joskus ikkunalaudalle kaijuttimen ja soittelin joskus radio-ohjelmaa ja joskus joitakin levyjä. No, tietysti ääni kuului naapurinkin tontille. Joku soitti toimistolle ja tiedusteli oliko teostomaksut maksettu julkisesta esityksestä.

Näin saatamme tulla sulasta tietämättömyydestä rikkoneeksi jonkin tahon oikeuksia. Nyt olen hämmentynyt. Olin mukana matkalla, joka tehtiin 1995 Länsi-Inkeriin. Se oli seurakuntamatka ja siellä järjestettiin jumalanpalveluksia ja mukana oli paljon nuorta väkeä. Nuorisolla on kaksi yhdistävää tekijää yli kielirajojen. Jalkapallo on yksi ja sitä peliä pojat pelasivat aina, kun oli tilaisuus. Toinen on laulaminen. Olin silloin tehnyt videokoosteen ja syystä jota en muista siihen nauhalle tuli esittävän taiteilijan virrenveisuuta. Sain siitä tietenkin huomautuksen ja mykistin sen kohdan. Hämmentävä asia oli mielestäni se, ettei se riittänyt. Kun lapset lauloivat välillä suomeksi ja välillä venäjäksi, niin sekin oli moitittavaa toimintaa. Videot käyvät hassuiksi, kun lapsikuoro on kirkossa siellä edessä, mutta mitään ei kuulu.

Laitoin koosteen tubeen, kun ajattelin nyt jo aikuisten ihmisten muistavan sitä matkaa. Olen siis väärintekijä, mutta kenelle pitäisi osoittaa anteeksipyyntö?

Kirjoittaja

Lahtinen Lauri
Lahtinen Laurihttps://laurileevi.wordpress.com/,%20Lauri%20Leevi%20Mikael%20Lahtinen%20youtube.com
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, Kun corona esti kokoontumisen...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.