Tulisiko kirkon pyytää anteeksi vuotta 1918?
Mielipidekirjoittaja (HS 8.1.) haluaa kirkon pyytävän anteeksi sitä, ettei se ollut sisällissodassa 1918 poliittisesti puolueeton. Kotimaa-lehdessä saman kirjoittajan teksti sisältää lisäksi räikeitä syytöksiä kahta tuon ajan piispaa vastaan.
Tämän päivän kirkon jäsenissä ja myös kirkon johdossa on yhtä lailla sekä punaisen että valkoisen puolen edustajien jälkeläisiä. Siten kirkko kantaa mukanaan molempien osapuolien kokemuksia ja näkee niiden takana inhimillisen kärsimyksen. Kirkko on aina – tai ainakin sen tulisi olla – jokaisen kärsivän puolella.
Tammikuussa 1918 järjestettiin Helsingin Kalliossa juuri sisällissodan alla ensimmäiset kirkkopäivät, joilla vielä yritettiin koota hajalle ajautunutta kansaa yhteen. Kirkko on viimeksi 2000-luvulla näkyvällä tavalla osoittanut haluaan hyvittää punaisten kirkon taholta kokemaa huonoa kohtelua. Kirkkomme piispoja on toimittanut punaisten hautojen siunaamisia useilla paikkakunnilla, mm. Hämeenlinnassa ja Tammisaaressa. Luterilainen ja ortodoksinen arkkipiispa sekä katolinen piispa laskivat seppeleen Hennalassa Vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalla ja toimittivat rukoushetken.
_ _ _
Edelleen on vaikea käydä avoimesti läpi vuoden 1918 tapahtumia ja nähdä niiden yhteys Venäjän lokakuun vallankumoukseen. Tammikuun lopussa 1918 suojeluskuntalaiset alkoivat Pohjanmaalla riisua aseista venäläistä sotaväkeä, jota maassa oli edelleen paljon. Suomi oli itsenäistynyt puolitoista kuukautta aiemmin, mutta Neuvosto-Venäjä ei ollut vetänyt pois omia joukkojaan maasta. Ilmeisenä vaarana oli, että Suomea yritetään painostaa vieraan sotaväen avulla taipumaan osaksi Neuvostoliittoa ja itsenäisyys päättyisi.
Valkoisen armeijan poissaoloa hyväkseen käyttäen punakaartit miehittivät Etelä-Suomea, mm. Helsingin ja Tampereen. Itsenäisyyssenaatti joutui pakenemaan Pohjanmaalle. Venäjän bolshevikit olivat aseistaneet punaisia, joita ohjattiin tekemään vallankumous myös Suomessa. Työväestöä agitoitiin aseelliseen kapinaan lupauksilla paremmasta elämästä. Samalla hylättiin parlamentaarinen tie, jolla maltillinen vasemmisto oli jo saanut helpotettua tilannetta. Mielestäni tavallisia työläisiä ja talonpoikia johdettiin harhaan.
Valkoisten suorittama Tampereen valtaus huhtikuun alussa oli Vapaussodan käännekohta. Täältä lähti suuri punaisten pakolaisten kulkue kärryineen kohti Viipuria ja Venäjää. Mukana kulkeneet punakaartit avasivat tietä, kunnes eteneminen päättyi Lahteen ja Fellmannin pellolle. Siinä vaiheessa punaisten johtajat olivat jättäneet omansa ja paenneet rajan yli. Molemmin puolin sodassa syyllistyttiin raakuuksiin. Valkoisten tekemät vääryydet ajoittuivat ennen kaikkea sodan jälkinäytökseen vankileireillä.
Vapaussota ja Sisällissota liittyivät Venäjän suureen vallankumoukseen. Valkoiselle puolelle se tarjosi mahdollisuuden itsenäisyyteen. Punaisia taas johdettiin Venäjältä kapinaan esivaltaa vastaan ja liittymään osaksi Neuvosto-Venäjää.
_ _ _
Tänä päivänä voidaan sanoa, että punaisten voitto olisi merkinnyt Suomen häviämistä kommunistiseen Neuvostovaltaan. Se tuli selväksi viimeistään 30-luvulla Stalinin puhdistuksissa, joissa monet Venäjälle paenneet suomalaiset kommunistit ja punaisten johtajat tapettiin.
Sisällissodan katkeran loppuselvittelyn symboliksi on noussut Lahdessa Fellmannin pellolle koottu parikymmentuhantinen pakolaisjoukko. Heistä punakaartilaiset erotettiin vankileireille ja osa heistä surmattiin. Tästä on kuitenkin noustu yhdeksi kansaksi viimeistään talvisodan puolustustaisteluun mennessä.
_ _ _
Mitä jos punaisten yritys olisi onnistunut ja vallankumous toteutunut 1918? Parikymmentä vuotta myöhemmin ehkä 1-2 miljoonaa suomalaista olisi koottu Stalinin vankileirien saaristoon jonnekin Vorkutan ja Jäämeren välille. Sinne he olisivat kuolleet, osa luoti niskassa, loput työhön, nälkään ja pakkaseen. Suomi olisi itsenäistynyt uudelleen ehkä 1990-luvun alussa Viron tavoin, mahdollisesti köyhänä maa- ja metsätalousvaltiona.
Suomettuneessa sodanjälkeisessä ilmapiirissä on suhtauduttu hyväksyvästi punaisten aseelliseen kapinaan. Marxilaisen teorian mukaan vallankumous on välttämätön vaihe proletariaatin diktatuuriin. Tässä ilmapiirissä valkoinen osapuoli on jäänyt altavastaajana puolustautumaan syytöksiin, että se olisi kapinan tukahduttamisella estänyt punaisia saavuttamasta parempaa elämää, jota he oikeutetusti tavoittelivat.
Parempi elämä on tullut kuitenkin muuta kautta: parlamentarismin ja demokratian keinoin. Ihmisten tasa-arvo ja hyvinvointi ovat parantuneet. Tulisiko kirkon pyytää anteeksi sitä, että se oli silloin – ja on edelleen - parlamentarismin ja oikeusvaltion kannalla?
130 kommenttia
Jätän Ahlforsin käsitykset historiasta kommentoimatta.
Poikkean vähäksi aika romantiikan kiehtoville sivupoluille, joilta ei Mannerheimin kohdalla ole salaperäisyyttä puuttunut, ja jotka kertovat myös Mannerheimin vähemmän tunnetuista sotaan kohdistuvista huomioista ja tunnoista.
Mannerheimin kirjeet paljastavat sotilaan kuoren alla syvästi tuntevan ja kokevan mutta samalla myös vastuullisen, laaja-alaisen ja kaukokatseisen kosmopoliittisen ihmisen, joka suhtautuu elämään, sotiin ja omaan ammattiinsakin varsin syväluotaavasti ja myös terävän kriittisesti. Heti 1915 sodan alettua hän kirjoittaakin Marie Lubomirskalle:
”Ajatelkaa, että me elämme tämän kauniin luonnon keskellä valmiina tuhoamaan toisemme kaikin keinoin, mitä kuuluisan sivistyksemme on onnistunut keksiä. Maita tuhoutuu ja kansakuntien rajat muuttuvat ja kaiken tämän takana ovat aineelliset ja juutalaiset edut…”
Paljonpuhuva on myös hänen poltetun maan taktiikkaa koskeva kommenttinsa:
” Meidän on vielä kerran pakko marssia tämän kovia kokeneen maan halki ja meidän mukanamme tulevat tulipalot ja ryöstöt ja sanoinkuvaamattomat kärsimykset. Minun täytyy tunnustaa, että minä häpeän ammattiani. Häpeän tunnustaa, että ainoa tulos tästä 15 kuukautta kestäneestä sotaretkestä on, että olemme saattaneet kaksi kansakuntaa tuhoon ja hävitykseen, jonka korjaamiseen kuluu usean sukupolven työ…”
Sota oli tehnyt Mannerheimista vakavan miehen, joka ei pelännyt asettaa kyseenalaiseksi sodan mielekkyyttä yleensä eikä sotilaiden siihen pakottamista erikseen. Häneen koski nähdä, miten kymmeniä tuhansia kirkkoja ja katedraaleja rakentanut, aineellisen sivistyksensä korkealle kohottanut Eurooppa oli vajonnut hetkessä barbariaan, jonka ylittäisi vain uusi ja entistä vielä kaameampi sota.
”En lainkaan epäile, etteikö yleinen asevelvollisuus ole ihmiskunnan suuri onnettomuus” hän huokaa ja kertoo olevansa mieluimmin vaikka ’kalanviljelijänä Abrickenissa kuin sotilaana’
Tuula Hölttä voisi jättää nimittelyn 10-vuotiaille pikkupojille ja perehtyä historiallisiin lähteisiin.
Kiitokset Pekka Särkiölle aiheen esille ottamisesta. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoisin keskustelu pitkiin aikoihin.
Olen hämmästynyt Tuula Höltän suuresta tietomäärästä. Kiitos, että jaat sen keskustelijoiden ja meidän lukijoiden kesken. (Olen tallentanut koko keskustelun voidakseni palata siihen myös myöhemmin)
Mietin sitä kuinka aika on tehnyt tehtävänsä. Tänä päivänä voidaan keskustella aiheesta tällä tavalla. Meillähän kaikilla on isovanhempia tai heidän vanhempiaan, jotka ovat kaiken kokeneet. Varmaan kertomukset kokemuksista vielä kulkevat suvuissa. Siitä huolimatta uskaltaisin yleistää, että vääryydet on haudattu ja katkeruus purkautunut, ei tämän sukupolven eikä sen enempää kirkon kuin minkään poliittisen tahonkaan tarvitse pyytää anteeksi.
Kiitos Tuula Hölttä. Lyseon pojat panivat historianopettajastaan Turun Sanomiin pikkuilmoituksen: ”Käytetty mursun nahka myytävänä..”. Perälää näet sanottiin mursuksi… Koetin sitä Langletin teosta kaivaa esille, kun se on jossain laatikoissani. Muistan elävästi sen kauniin punalippuisen kansikuvan. Sehän tuli ensin ruotsiksi ”Det revolutionära Ryssland”, ellen väärin muista… Kun puhuit vaan niistä vihkoisista…. minulla on niitäkin. Eräässäkin kerrotaan, kuinka Itämeren maakunnissa kokonaiset kylät saattoivat aamulla pirtissä herätessään huomata, että heistä on kaikista yön aikana tullut oikeauskoisia ortodokseja. Tällaista sai nationalismi aikaan Venäjällä… ja aatteen voittokulku jatkuu.
Viimeisimmät kommentit vain vahvistavat Jeesuksen opetuksien hyödyllisyyden ja kehoituksien puolueettomuuteen järkevyyden ”tämän maailman” konfliktien suhteen: ”Älkää olko osa maailmasta” ja: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.”
Kaiken parasta olisikin, että kristityllä olisi vain yksi ”puoluekanta” ja ”aate”, joka perustuisi vain Jumalan kaikkivaltiaan lupauksiin ja päätöksiin maan ja ihmisyhteisön suhteen = taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen tulevien toimien odotus ja niistä kertominen. Ei kuulosta järkevältä, että kristityt kiistelisivät häviävän maailmanajan aatteista ja vallanpitäjistä ja järjestelmistä.
Särkiö harhauttaa kuin sotilas taistelussa: ”Tulisiko kirkon pyytää anteeksi sitä, että se oli silloin – ja on edelleen – parlamentarismin ja oikeusvaltion kannalla?”
Ei! Anteeksi tulisi pyytää niitä asioita, joista kirjoitin.
Kauko Tuovinen punaorvon poika Tampere
Piispa Särkiö kirjoitti tahallaan asian vierestä, kun ei halunnut puhuttavan Johanssonin ja Collianderin armottoman epäkristillisistä tai epäkristillisen armottomista lausunnoista vuonna 1918. Hän on pukki kaalimaan vartijana. Samaa politiikkaa ja henkeäkin – ei kovin pyhää – tuntuu hänessä olevan kuin mainitsemissani kirkkoruhtinaissa.
Anteeksipyynnön asemesta hän ilkeää valittaa sitä, että ”valkoinen osapuoli on jäänyt altavastaajana puolustautumaan”. Hävetkää, piispa!
Entä häpeääkö kirkko?
Kirjoittaja
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Kangasniemen seurakunnan vt. kirkkoherra ja ehdokas Mikkelin piispanvaalissa, jonka ensimmäinen kierros käydään 25.5.2023. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.
jorma ojala: ” Eikö kristitylle kapina ole vääryys,”
Myös alkaa sellaisen mahdollisen johdosta kostotoimiin, ei voi sanoa olevan kristillistä senkään. Alla siteeraus Roomalaiskirjeen 12. luvusta (vanha kirkkoraamattukäännös):
”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. 18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. 19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”. 20. Vaan ”jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”. 21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.”
Ilmoita asiaton kommentti