Tulevaisuuden maailma on kiehtonut ihmisiä aina, eikä Raamattu tee tästä poikkeusta. Raamattuun on saatu mahdutettua kaikenlaisia profetioita ja tulevaisuudenkuvia. Villeimmät tulevaisuuden maalailut löytyvät tietenkin Johanneksen Ilmestyksestä, jota ei ole aivan perusteetta arvioitu kirjoitetun jonkin Buranaa vahvemman rohdon vaikutuksen alaisuudessa. Sen verran korkealentoista pakinaa on kirjaan eksynyt, että kaurismäkeläiseen tunnelmointiin tottunut härmäläinen saattaa tippua tuolilta parikin kertaa, ennen kuin saa edes etäisesti juonesta kiinni.

Sitähän se tulevaisuuden maalailu toisaalta usein on - korkealentoista fiktiota, joka näyttää juuri siinä ajan hetkessä kovin oudolta. Jos metsästäjä-keräilijälle olisi kertonut, että tulevaisuudessa lennetään lentokoneilla ja ihmisiltä löytyy taskusta pieni väline, jolla voi olla yhteydessä reaaliaikaisesti vaikka toiselle puolelle maapalloa, ja josta löytyy myös miltei kaikki maailman tieto, vastaanotto olisi tuskin ollut kovin ymmärtäväinen. Tai ehkä ymmärrystä olisi löytynyt korkeintaan sen verran, että kertojan tarinoille olisi nyökkäilty "ymmärtäväisesti". Hullu mikä hullu.

Entä nyt, kun olemme päässeet siihen tulevaisuuteen, jossa nuokin ihmeet ovat arkipäivää - mikä meidän mielestä tulevaisuuden kuvailussa olisi yhtä hullua kuin lentokoneet metsästäjä-keräilijälle? Miltä maailma ja ihminen näyttävät kymmenen tuhannen vuoden päästä?

Pessimismissä maailmansa marinoinut toteaa tietenkin sen kummemmin miettimättä, että ihminen on siihen mennessä tuhonnut kaiken jo moneen kertaan. Siksi ei ole mitään tulevaisuutta, tai ainakaan sellaista, jossa meillä olisi jonkinlaista roolia tai joka olisi suhteessa yhtä edistynyt kuin nykyhetkemme historiaan verrattuna.

Mutta jospa pessimistit ovat tässäkin väärässä? Hehän ovat olleet väärässä suunnilleen aina. Maailma ei ole loppunut vaikka sitä on julistettu ainoastaan niin kauan kuin sitä on osattu odottaa. Ihminen ei kuollut tauteihin, sotiin tai nälänhätään. Eikä mihinkään muuhunkaan.

Oma visioni tulevaisuudesta on voittopuolisen valoisa. Tulemme tietenkin ottamaan takapakkia monissa asioissa, mutta niin on ollut aina. Kaksi askelta eteen, yksi taakse, ja taas mennään. Tulevaisuuden maailmassani olemme selättäneet eriarvoisuuden, energiahaasteet ja talousongelmat. Eriarvoisuutta ei ole, koska olemme selvinneet haasteista yhteistyöllä, emme käpertymällä "oma valtio ensin" -idiotismiin. Energiahaasteita ei ole, koska energiaa hyödynnetään nykyistä paljon paremmin ja sitä sataa jo pelkästään Auringosta enemmän kuin tarvitsemme. Talousongelmia ei ole, koska koko taloutta ei enää ole samassa merkityksessä kuin tänään. Tulevaisuudessa ihminen elää elämälle, ei selviytyäkseen tai työnteolle ja vauraudelle.

Entä sitten ideologinen ja maailmankuvaan liittyvä kehitys? Rohkea väitteeni on, että tulevaisuudessa ei ole myöskään uskontoja ja uskonnollisuutta. Kasvamme hiljalleen eroon lajillemme tyypillisistä yliluonnollisista käsityksistämme ja ymmärrämme kotimme, maailmankaikkeuden, nykyistä paremmin. Ymmärrämme myös, että vaikka emme ymmärrä jotain, ei se tarkoita sitä, että selitys löytyisi jostain vanhasta eepoksesta, joka kertaa ainoastaan oman aikansa käsityksiä ja tarinoita.

Uskonnollisuudelle ei ole tulevaisuudessa tarvetta, koska se ei anna ihmiselle mitään. Tulevaisuuden ihminen ei pelkää kuolemaa, koska hän ymmärtää sen kuuluvan elämään. Tulevaisuudessa ei surra kuolemaa vaan ylistetään elämää. Tulevaisuudessa uskotaan kyllä, mutta ainoastaan sitäkin parempaan huomiseen. Ja rakkauteen.

Tiedän. Sivullekirjoittaneesta löytyy kiitettävä kimpale idealistia. Ja nautin siitä. ;)

Miltä oma visiosi tulevaisuudesta, esimerkiksi kymmenen tuhannen vuoden päästä, näyttää?