”…….odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää”

Joka sunnuntai luetaan jumalanpalveluksessa uskontunnustus. Apostolinen uskontunnustus päättyy sanoihin ”ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän”. Nikean uskontunnustus päättyy sanoihin ”odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää”.

Katolisen kirkon katekismuksessa todetaan ruumiin ylösnousemusta koskevan luvun aluksi, että kristillinen uskontunnustus, jossa tunnustetaan usko Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen sekä Jumalan luovaan, lunastavaan ja pyhittävään toimintaan, huipentuu julistukseen kuolleiden ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä. Katekimuksessa viitataan Joh. 6:39-40 ja todetaan, että ”uskomme lujasti ja toivomme luottavaisina, että niin kuin Kristus on todella noussut kuolleista elää ikuisesti, niin vanhurskaatkin elävät kuolemansa jälkeen ikuisesti ylösnousseen Kristuksen kanssa, ja että hän herättää heidät viimeisenä päivänä”. Lisäksi katekismuksessa todetaan, että usko kuolleitten ylösnousemukseen on ollut alusta asti olennainen osa kristillistä uskoa.

Minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. (Joh. 6:39-40)

Katekismuksesssa kerrotaan, että fariseuksilla ja monilla Jeesuken aikalaisilla oli ylösnousemuksen toivo. Katekismuksessa viitataan Mark. 12:24, jonka mukaan Jeesus nuhtelee saddukeuksia, jotka kielsivät ylösnousemuksen. ”Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa”. Viitaten Mark. 12:27 todetaan, että usko kuolleitten ylösnousemukseen perustuu uskoon, että ”Jumala ei ole kuolleitten Jumala vaan elävien”,

Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisten fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen. Toivon ja kuolleiden ylösnousemuksen tähden olen tuomittavana. (Apt. 23:6)

Martta sanoi hänelle; ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnlusemuksessa, viimeisenä päivänä”. (Joh. 11:24)

Katekismuksen mukaan Jeesus sitoo ylösnousemuksen omaan persoonaansa. Joh. 11:25 mukan Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”. ..Jeesu itse herättää viimeisen’ päivänä ne, jotka ovat uskoneet häneen (Joh. 5:24-25; 6:40).

Jeeaua sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut (Joh. 11:25)

Ja totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanasi ja uskoo häneen. joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemsta elämääön. Totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. (Joh. 5:24-25)

Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. (Joh. 6:40)

Filippiläiskirjeen mukaan Paavali sanoo: ”Sillä minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.” (Fil. 1:21). Ktekismuksessa todetaan, että kuolema saa Kristuksen kautta positiivisen merkityksen, Kristittyy voi Paavali tavoin kaivata kuolemaa. ”Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo” (Fil. 1:23). Katekismuken mukaan kristillinen näkemys kuolemsta ilmenee kirkon liturgiassa: ”Sillä sinun uskovilta, Herra, ei elämää oteta pois, vaan muutetaan, ja tämän maallisen majan hajotessa heille valmisteaan ikuinen asunto taivaassa”.