Tule kuplasta tai kaapista ja päädy koppiin
Lukijani.
Lehdet ovat näinä päivinä pullollaan kasvoja. Ne vetoavat: "Ulos kuplasta tai kaapista. Käytä äänesi! Valitse minut."
Jokin kolahti päin näköä, kun luin Kotimaa24:n vaaliartikkelin otsikosta sanat: "Tämä on hassua."
Mikä oikeastaan on hassua? Sekö, että äänestyspäätös näyttää perustuvan kuplaan? Kupla on nimittäin olemassa, jos on totta artikkelissa esitetty tutkimustulos: "Sosiaalityöntekijät ja diakoniatyöntekijät jakavat samat käsitykset, mutta äänestävät eri tavoin."
Varmemmaksi vakuudeksi on edelleen kerrottu, että vasemmistoliiton äänestäminen on kuusi kertaa niin todennäköistä sosiaalityöntekijöiden kuin diakoniatyöntekijöiden keskuudessa (18 % vs 3%). Kristillisdemokraattien äänestämisessä suhde on jokseenkin päinvastainen (5 % vs 31 %).
Vai onko hassua se, että on vaikea tulla ulos kaapista? Professori Hanna Wassin mielestä pappien yksilöllinen, poliittinen toimintavapaus koetaan rajatummaksi kuin monien muiden ammattiryhmien, mikä nostaa kynnystä lähteä ehdolle eduskuntavaaleissa. Jutussa todetaan vielä, että mukaan lähteneet ovat tarpeettoman varovaisia.
Mietin nyt, miten voisin vaikuttaa kupliin ja kaappeihin. Aloitan itsestäni. Mahdollisena keinona pidän vaalikoneita. Olen tutustunut niistä kolmeen. Päättelen, että monipuolisin työkalu luutuneiden asenteiden korjaamiseen saattaisi olla Yleisradion versio.
Menettelin kuplani hahmottamisessa seuraavasti: Vastasin kysymyksiin. Vertasin omaa riviäni seitsemän kärkiehdokkaan riveihin. Se on vaalipiiristäni valittavien kansanedustajien luku. Jatkoin vertailua seitsemän seuraavan ehdokkaan riveihin.
Seuraavaksi tarkistin, osuiko neljäntoista joukkoon istuvaa kansanedustajaa. Ei osunut. Kelasin alaspäin ja totesin, että lähin osuma on kovin kaukana omista keskeisistä arvoistani.
Johtopäätös 1: En edes yritä äänestää sellaista henkilöä, jonka voi ennakolta olettaa menevän läpi.
Katsoin sitten sen, millainen eduskunta kokoontuisi seuraaville valtiopäiville, jos sen näkemykset olisivat niin lähellä omiani kuin mahdollista. Näkymä oli yllätys. Kovin on pieni se joukko, jonka arvot olen luullut jakavani. Aivan muut olivat vallanneet enemmistön, joka riittää hallituksen kokoamiseen.
Johtopäätös 2: Lienee korkea aika uskaltaa äänestää nykyisten arvojensa eikä aiemman äänestyshistoriansa mukaisesti.
Menen siis koppiin kaksin uusin ajatuksin. (Koppeja muuten löytyy ennakkoon äänestävälle yli 1600 yksin Suomesta. Sopivin niistä näkyy vaikkapa vasiten kootulta Väestörekisterikeskuksen kartalta.)
Kiitos Hanna Wass ja kanssatutkijat! Kiitos Kotimaa24! Kiitos myös Sinulle, Suomen tietokirjailija, dosentti Veikko Vilmi, vaaleja sivuavasta blogistasi!
Mistä tulikin mieleeni: Löytyisikö jollakulla aikaa ja energiaa laatia sellainen arvokone, jonka avulla voisi päivittää sen, missä oma hengellinen vakaumus sijaitsee nykyisellä arvokartalla?
Sinun
Harmaa rovasti
23 kommenttia
Jouni Parvianen: “Löytyisikö jollakulla aikaa ja energiaa laatia sellainen arvokone, jonka avulla voisi päivittää sen, missä oma hengellinen vakaumus sijaitsee nykyisellä arvokartalla?”
Mahtaneeko tuollainen arvokone olla jo keksitty? Tuossa “Sanan pysyvässä arvokoneessa” taitaa olla kaksi kysymystä meille kaikille vastattavaksi. 1. Uskotko? 2. Luotatko? Mihin kohtaan nämä kysymykset sijoittuvat meidän nykyisen yhteiskuntamme arvokartalla? Vai lienevätkö ne sysätty arvokarttamme ulkopuolelle vanhentuneina? Aikoinaan Suomen rajan itäpuolella kirkkojen ristit kaadettiin ulkopuolelta. Siitä seurasi, mitä seurasi. Nyt niitä lännessä yritetään kaataa tasa-arvon nimissä sisäpuolelta. Seuraukset lienevät samat.
Kun asiat ratkaisisivat poliittisten ja puolueiden intohimojen sijaan voisi maata johtaa vähemmistöhallituskin. Tätä ajatusta eivät kuitenkaan nykyiset isot puolueet katso hyvällä kun hetkittäisenäkin sen katsottaisiin antavan kansalle väärän kuvan asioiden hoidosta ja sen mallista puolueiden ymmärtämän ja itselleen ottaman demokratiakäsityksen vastaisena.
Nyt puolueet äänestävät ryhmäpäätöksillä, ja tähän kansanedustaja tarvitsee avustajan, vai olisiko oikeampi kirjoittaa, saattajan. Avustajia en moiti ollenkaan, eiväthän He itse asianmalliin ole voineet vaikuttaa.
Jouni Parviainen :” Professori Hanna Wassin mielestä pappien yksilöllinen, poliittinen toimintavapaus koetaan rajatummaksi kuin monien muiden ammattiryhmien, mikä nostaa kynnystä lähteä ehdolle eduskuntavaaleissa. Jutussa todetaan vielä, että mukaan lähteneet ovat tarpeettoman varovaisia.”
Jos on oppinut kunnioittamaan apostolista suksessiota ja pappeutta sakramenttina, hyväksyy esim. sekä Sleyn että Lähetyshiippakunnan vakaumuksen evl.kirkossa. On harmi, että ”edistykselliset” voimat kirkossa tahtovat kieltää Sleyn oikeuden pitää oman vakaumuksensa mukaisia messuja kirkossa yhteistyössä seurakuntien kanssa ja sallia toiminta heille vain vuokralaisina. Ilmeisesti yhdistys vuokralaisena ei kuuluisi kirkon autonomian piiriin, jolloin sitä koskisi maallinen lainsäädäntö syrjintä-syytöksineen.
Aamun lehdessä olleen artikkelin mukaan kuusi prosenttia kansasta on puolueiden jäseniä. Tämän vähemmistön edustajat päättävät Arkadianmäellä mikä on oikein ja mikä väärin. Miksi me emme saa puolueisiin sitoutumatonta perustuslakituomioistuinta, joka pitäisi huolen edes siitä, että säädetyt lait ovat perustuslain mukaisia?
Ilmoita asiaton kommentti