Syvemmälle paastonaikaan - Kärsimyssunnuntai

Kaksi viikkoa ennen pääsiäistä paastonaika siirtyy syvempään vaiheeseen. Kärsimyksen sunnuntaina johdattaa meidät kärsimyksen aikaan. Kirkkovuodessa koko huomio kiinnittyy Vapahtajamme piinaan, ahdistukseen ja kärsimykseen, johdattaa meidät miettimään, mitä Hän koki tuodessaan meille täydellisen lunastuksen antamalla itsensä koko maailman vanhurskauttamiseksi.

Kärsimyksen sunnuntain ensimmäinen lukukappale kertoo meille sen, miten Jumala antoi Abrahamille tehtäväksi uhrata poikansa Isak Morian vuorella ja mitä sitten tapahtuikaan: Kuinka pelastus tuli Abrahamille ja Isakille ja kuinka Jumalan valtaisa siunaus kohtasi heitä ja heidän välityksellään koko ihmiskuntaa.

Mutta tuossa tilanteessa Abraham ei vielä tiennyt mitä tuleman piti.

Syvä suru täytti Abrahamin elämänsä suurimman koetuksen hetkellä. Sanoin kuvaamaton tilanne. Ihmisille mahdotonta ymmärtää, mutta esikuvallisuudessaan koko ihmiskunnan suurimman rakkauden tulvan esiin vyörymisen ennakoija. Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen salaisuuksiin johdattaja. Pelastuksen työn sisältöön viittaava. Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, Jeesus Vapahtajamme, uhraaa itsensä koko maailman syntien sovittamiseksin.

Sunnuntai 07.04.2019
5. paastonajan sunnuntai, latinaksi Judica
Kärsimyksen sunnuntai
1. lukukappale: 1. Moos. 22:1–13

Morian vuori

Jumala antoi määräyksen, että uhrin piti tapahtua Morian maassa olevalla vuorella. Sinne Abraham meni poikansa Isakin kanssa. Sinne hän pystytti alttarin ja alkoi valmistella uhrin toimittamista. Niin kuin tuohon aikaan oli tapana sitoa uhrieläin alttariin niin Abraham sitoi Isakin saamansa tehtävän mukaisesti.

siinä vaiheessa kun oli aika teurastaa uhrieläin ja kun Abraham jo oli tarttunut veitseensä, Jumala näytti mikä on tapahtuman luonne. Jumala näytti Abrahamille oinaan, joka oli sarvistaan sidottu lähellä olevaan pensaaseen.
Tilanne muuttui täysin. Uhrieläin annettiin uhriksi. Ihminen sai vapautuksen. Uusi vaihe alkoi Abrahamin ja Isakin perheessä. Jumala itse oli katsonut uhrieläimen ja näin tuotiin esille Vanhan testamentin uhrien sanoma. Jumala ottaa eläimen uhrilla pois ihmisen hädän ja ahdistuksen. Uhrin toimituksessa Herra itse ottaa pois ihmisen syntien rangaistuksen, antaa sovituksen Jumalan ja ihmisten välille sekä vapauttaa ihmisen kuoleman vallasta Jumalan oman kansan elämän yhteyteen.

Tämän Abrahamin uhrin paikka on merkittävä Vanhan testamentin jumalanpalveluselämälle.

Tuo vuori on samaa aluetta, johon myöhemmin rakennettiin Jerusalemin temppeli. Tuolla paikalla Abraham jo oli uhrannut eläimen, tuolla paikalla sitten toimitettiin kaikki myöhemmät uhrit Jumalan antamien säädösten mukaisesti. Se eläin jonka Jumala oli antanut uhrieläimeksi Isakin sijaan, kertoi valtaisaa evankeliumia myöhempinä vuosisatoina. Jokainen temppelissä uhrattu eläin oli Jumalan itsensä antama pyhän kansan sijaan uhrattavaksi sijaisuhriksi, joka vapauttaa ihmisen kaikesta pahasta: synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.

Uuden liiton uhri

Ilmoitus meni eteenpäin, kun Jumalan aika oli koittanut. Tuli aika, jolloin pyhän kansan valmistusaika oli täyttynyt ja jolloin oli aika toteuttaa syntien sovitusuhri koko maailman puolesta. Tähän ei enää eläimen uhri riittänyt, vaan nyt oli aika toteuttaa koko maailmanhistorian mullistanut uhri: Jeesuksen, Jumalan ainosyntyisen Pojan uhraaminen Golgatan ristillä.

Samoilla alueilla missä aikoinaan Jumala ikään kuin ennakoiden antoi Abrahamille tehtäväksi uhrata Saaran kanssa ainosyntyisen poikansa Isakin, mutta jonka sijaisuhriksi tulikin oinas, Jumala nyt toteutti sellaisen uhrin, missä Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, uhrattiin ei vain joidenkin vaan koko maailman edestä.

Näin Jumalan Pojasta tuli Jumalan Karitsa, joka omassa ruumiissaan kantoi koko maailman synnit ja joka omalla verellään sovitti meidät Jumalan kanssa. Se kadotus ja iankaikkinen tuomio, joka meitä olisi meidän syntiemme tähden odottanut otettiin pois ja Vapahtajamme kalliin sovintoveren turvissa meillä on rauha Jumalan kanssa, ilo täyttää mielemme ja meitä odottaa Jumalan lasten tulevaisuus: iankaikkinen elämä.

Jumalan täytetyn sovintotyön takia ilo täyttää mielemme.

Kärsimysaika saattaa meidät Jeesuksen ristille näkemään Jumalan iankakkisen rakkauden, Jumala antoi ainoan Poikansa meidän puolestamme. Mutta pitkää perjantaita seuraa pääsiäinen, ylösnousemuksen juhla, ja niin meidänkin toivomme näkee ajallisen kärsimyksen ja ahdistuksen yli Jumalan meille valmistamaa tulevaisuutta kohti, Jumalan antamaa ylösnousemuta kohti, kunnes kerran Herramme takaisin tullessa usko vaihtuu näkemiseksi ja taistelevasta kirkosta tulee voittaneitten kirkko, kun Jumalan kansa käy taivaan saleihin iankaikkiseen iloon, riemuun ja täydelliseen onneen, autuuteen.

6 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Raamatun ilmaisu on hyvin syvällistä. Kiitos sinulle Matias, että toit blogissasi esille tuon esikuvallisen Abrahamin ja Iisakin tilanteen. Meillehän Raamattu opettaa, että “Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset… Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.”(Hepr11:17,19)

    Viittasit myös lakiliiton kasvatukseen kohti Kristusta: “Tähän ei enää eläimen uhri riittänyt, vaan nyt oli aika toteuttaa koko maailmanhistorian mullistanut uhri: Jeesuksen, Jumalan ainosyntyisen Pojan uhraaminen Golgatan ristillä.” Tästä kertoo Johannes Kastajankin repliikki ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”(Joh1:29)

    Vaikka emme ole Mooseksen lain alaisuudessa, lakiliiton aika opettaa meille hyvin paljon Kaikkivaltiaan tahdosta muinaisen maailman olosuhteissa. On todellakin niin kuin Paavali kirjoitti “Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.”(Kol3:24)

    Mutta sinun otsikkosi ei minulle ihan avautunut, nimittäin tuo paastonaika ja siihen “syvemmälle” meneminen. Eikö paasto ollut vaatimus juutalaiselle omaisuuskansalle? Ajatteletko, että sitä jollakin tavoin vaaditaan myös kristityiltä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Rauli

    Kiitos rakentavasta kommentistasi.

    Paastonaika on valmistautumista pääsiäisen viettoon. pääsiäisen vieton kolme merkittävää päivää ovat kiirastorstai ehtoollisen asettaisen päivänä, pitkäperjantai Jeesuksen kuoleman päivänä ja pääsiäinen ylösnousemuksen päivänä.

    Jo hyvin varhain syntyi käytäntö viettää paastoa koko juhlaa edeltänyt piinaviikko. Silloin nautittiin vain leipää, vettä ja ripaus suolaa. Vähitellen tuo valmistelukausi piteni 40 arkipäivään.

    Silloin ruokavaliosta jäi pois liharuoka sekä näihin rinnastetut kananmunat. Suomalaiseen elämäntapaan kuului ennen että kanojen oltua sulkasadolla alkutalvesta ne alkoivat uudelleen munia talven kuluessa. Näin kananmunia kertyi pääsiäiseksi oikein suuria määriä. Kun pääsiäisyönä sitten sekä lihan että kananmunien syönti alkoi niin noita munia riitti oikein yltäkylläisyyteen asti. Tähän sitten liitettyyn lisänä vertauskuva siitä, miten munasta kuoriutuva untuvikko on ylösnousemuksen kuva.

    Sen sijaan kalan syöntiä ei katsottu kielletyks, josta suomalaiseen pikkupaaston eli joulua edeltäneen paaston käytäntöön kuulunut lipeäkala on edelleenkin monien ruokapöydässä jouluaattona.

    Vanhan testamentin pääsiäisen viettoon kuulunut lampaan lihan syönti on jatkunut monin paikoin kristikuntaa siten, että paaston päätyttyä pääsiäisyöstä alkaen muun aterian joukossa on lampaan lihaa.

    Autiomaissa tuota lihan syöntiä ei voitu noudattaa paastonaikana. Useinkin liha oli koko ruokavalion tärkein ruoka. Siksi tilalle otettiin käyttöön tapa, ettei päivällä syöty eikä juotu, mutta yöllä sekä syötiin että juotiin niin paljon kuin tarvis oli.

    Muhammed otti tämän paastokäytännön sellaisenaan islamiin. Ramadanin vietto on suora jatkumo kristillisestä paastonajasta. Sitä seurannut lammasjuhla myös liittyy vanhaan juutalaiseen perinteeseen pääsiäislampaan nauttimisesta. Ramadanin sattuminen eri aikaan kuin kristikunnan paastonaika johtuu erilaisesta kalenterista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Kiitos vastauksestasi, josta opin muutaman mielenkiintoisen yksityiskohdan paastoamisen historiaa.

    Paastoaminen on siis ”jo hyvin varhain” syntynyt perinne. Tulkitsenko oikein, kun ymmärsin, ettet sinäkään pidä sitä kristityille minkäänlaisena velvoitteena?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Kiitos hyvästä kysymyksestä.

      Raamatussa puhutaan sekä yhteisöllisistä että yksilöllisistä paastoista. Näin ollen myös yhteisöllisillä paastoilla on oma merkityksensä.

      Paastonaika on yksi muoto noita yhteisöllisiä paastoja. Sekä katolisten että erittäinkin ortodoksien keskuudessa näitä kirkkovuoteen liittyviä paastoja seurataan paljon ahkerammin kuin meidän kirkossamme, jossa tavallisten ihmisten tapakulttuuri on vähitellen jättänyt tätä hyvää, arvokasta ja kunniallista tapaa syrjään.

      Esimerkiksi tänä vuonna aloitin liturgisen paaston jo Septuagesimasunnuntaina eli välittömästi kolmannen sunnuntain ennen paastonaikaa jälkeen, jolloin papiston paasto alkaa ja vaimoni alkoi vastaavasti tuhkakeskiviikkona jolloin varsinainen paastonaika alkaa. Tarkoituksemme on jatkaa tätä pääsiäisyöhön asti.

      On muistettava kuinka paljon siunauksia sisältyykään Raamatun lehdiltä paastoon sen eri muodoissaan. Vuosien 1933 ja 1938 käännöksissä esiintyy jopa 65 jaetta, joissa puhutaan paastosta.

      Mainittakoon esimerkkeinäi Mooses ja Jeesus. Kaikkihan vähänkin Raamattua lukeneet muistavat Jeesuksen paastonneen 40 päivää ja voittaneen Saatanan tuossa ottelussa, mutta kuinka moni muistaas että myös Mooses paastosi 40 päivää lain taulut saadessaan. Myös Eliasta kerrotaan, että erään aterian nautittuaan hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää, kun hän teki matkan Jumalan vuorelle, Hoorebille.

      Toisaalta meidän on varottava sellaisia yltiöpäisiä yrityksiä, joissa paastoon liittyvistä siunauksen lupauksista vedetään äkkivääriä ylilyöntejä niin, että harkitsemattomuuksissaan pilataan sekä omaa terveyttä että terveitä ihmissuhteita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Olen tänä paaston aikana tuntenut kutsumusta sanan paastoon ennemmin kuin mihinkään ruokaan viittaavaan paastokäytäntöön. Käsitykseni mukaan Paavalin kirjeissä ruokalajien erottaminen hyväksytyiksi tai epäpuhtaiksi kumotaan useassa kohdin. Tiennet ne, enkä niitä nyt poimi tähän todisteiksi. Minusta kristityille ei ole langennut vastuuta jatkaa vanhatestamentillista uhrikulttia. Meillä on siitäkin vapahtanut Jeesus Kristus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25