Joulun aikoihin pruukaamme laulaa, että porsaita äidin oomme kaikki, kaikki, siiinää ja miiinäää, ilmeisesti joulukinkun innoittamina. Tämä menee vissiinkin jonkinlaisen huumorin piikkiin, mutta onko vitsikästä verrata presidenttiä sikaan, kuten Helsingin Sanomat hiljattain teki? Asiaan tietysti kuuluu, että tämä edesottamus on jo kielitty Valkoiseen taloon. Trump saapuu Suomeen kahden viikon kuluttua. Vaikea sanoa, onko hänellä mukanaan meille suomalaisille ruusuja vai risuja, vetääkö vai työntääkö hän Putinia kätellessään vai tyytyykö vain tuimasti tuijottamaan.

Hesarin Nyt-liitteen  Kuin kaksi marjaa on näihin asti ollut ihan mukava palsta. Kuvatoimittajat ovat löytäneet hämmästyttävän hyviä ”identtisiä kaksosia”, mutta kuka saatanan tunari (Kekkosen ilmaus) tällä kerralla onkaan mahtanut olla asialla?

Apropoo Kekkonen. Lapsena kuulin kerrottavan kaskua, jonka mukaan Kekkonen oli kerran kovalla kiireellä huristellut virka-autollaan maaseudulla ja yhden mutkan takaa tielle tulla tupsahti emakko, joka paitsi jäi auton alle myös kuoli siihen paikkaan. Kekkonen lähetti autonkuljettajansa lähellä olevaan taloon kertomaan tapaturmasta ja neuvottelemaan mahdollisista korvauksista. Mies nousi talon pihamaalla ratin takaa, asteli ovelle, koputti ja esitteli oven avanneelle isännälle itsensä kertoen olevansa Kekkosen autokuski. Ja se uutinen: ”No, nyt se iso sika kuoli…!” Entä reaktio? Well, talossa käynnistyivät heti valtaisat pirskeet, riemulliset syömingit ja juomingit!

Ihan vain estääkseen kolmannen maailmansodan syttymisen 16.7.18 Helsingissä Ruttopuiston rovasti kokee kehotusta tarjota Hesarille ulospääsy tästä tukalasta tilanteesta: Lähettäkää VÄLITTÖMÄSTI Valkoiseen taloon viesti, jossa kerrotte, että se sikapresidenttijuttu ei viitannut Trumpiin vaan erääseen suomalaiseen presidenttiin, jonka nimi – yllätys, yllätys –  aivan oikeasti oli Sianpää (P. E. Svinhufvud, presidenttinä v. 1931-37). Näin ollen ideana oli vain lisätä Suomi-tietoutta kaikkialla maailmassa. Oikeastihan me suomalaiset olemme edelleenkin rähmällämme vähän joka ilmansuuntaan, meillä kun kansana on niin heikko itsetunto. Loukata emme tahdo ketään, mutta olemme kyllä hirveänkauheankamalan kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat.

Sika on sekä juutalaisuudessa että islamissa saastainen eläin. Kun Tuhlaajapoika Jeesuksen vertauksessa joutui sikopaimeneksi, ei yksikään juutalainen olisi voinut enää alemmaksi vajota.

Sananlaskuviisaus opettaa, että sikaa ei kannata ostaa säkissä.

Harro Koskinen ei v. 1969 uskaltanut ylentää Kekkosta ristille, joten hän ristiinnaulitsi taulussaan – sian! No, siitähän nousi tietysti hirmuinen haloo. Muistan itsekin 14-vuotiaana tuohtuneeni ihan maan perusteellisesti  moisesta rienauksesta. Sittemmin on Vantaassa jo virrannut niin paljon vettä, että paljon pahempaakin nähtyäni olen muistanut presidentti Koiviston sanaa siitä, miten ei pidä provosoitua vaikka provosoitaisiinkin. Tiedä sitten, onko kyseinen reaktio paatumusta vai puutumista.  Jumalanpilkkapykäläkin on laista poistettu, joten lakia luetaan nyt niin, että Jumalaa ei edes voi pilkata. Oliko se nyt niin, että kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua? Tämä sopii hyvin niille, jotka eivät enää tahdo kuulla sanaakaan ns. Viimeisestä tuomiosta. Arvata saattaa, etteivät kaikki sikailumme ole Jumalan mieleen…

Kuva: Harro Koskisen ja Hesarin tyylinäytteet

* * * * * * * *

PS: Antakaahan, lukijat, ihan sikana palautetta tästä vähemmän sikasiististä tekstistä!