Trollifobia
Olen ollut huomaavinani, että jotkut tänne kirjoittelevat rakkaat lähimmäiseni potevat keskivaikeaa vakavampaa trollifobiaa.
Itse en ole koskaan tavannut täällä juurikaan trollaamisen tunnusmerkit täyttävää käyttäytymistä. Joillain vain hihat palavat ilmeisesti helpommin kuin joillain toisilla - jopa jo siitä, että rohkenee olla perustellusti eri mieltä käsillä olevista asioista. Se oma oppi ja vakaumuksen pyhät perusteet kun ovat niin kivikovaan graniittiin hakattuja, että niiden perustaa kritisoivien tai vain kainosti kyselevienkin mielipiteet luokitellaan huonoksi ja asiattomaksi käytökseksi. Mielestäni eri mieltä saa, ja pitääkin olla, jos eri mieltä oikeasti on. Ilman sitä, ei mitään keskustelua (mielipiteiden vaihtoa) koskaan synny.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että jos joku kokee itsensä tai mielipiteensä perustellusti kaltoin kohdelluksi, tulisi reilusti areenalle omalla nimellään puhumaan (kirjoittamaan) huolensa, eikä leimaisi nimettömänä kritiikkinsä kohteen kommentteja asiattomiksi tai antamatta kritiikin kohteelle mahdollisuutta vastata kiritiikkiinsä porttikiellon suojissa lymyten. Sensuurin muurin takaa on toki hyvä käyttää julkisia keskustelupalstoja oman aatteensa, agendansa tai vakaumuksensa julistamiseen ilman pelkoa vastaväitteistä.
Olisi myös hyvä muistaa, että jokainen tänne kirjoittava kirjoittaa omalla nimellään (ainakin pitäisi) ja vastaa itse omista kirjoituksistaan.
Mitä minun kirjoittamiini blogeihin tulee niin niistä en itse, eikä sivuston ylläpitokaan ole näiden vuosien aikana, joina tänne olen kirjoitellut, ainakaan näin yht'äkkiä muistellen, yhtäkään kommenttia trollauksena tai muuten asiattomana poistanut. Muutamia huomautuksia ja sähköposteja olen toki ylläpidolta saanut joskus ehkä turhan kärkevästä suorasanaisuudestani .
Lämmin kiitos teille, jotka työskentelette asiallisen bloggaamisen puolesta.Kiitos myös kaikille ystävällisille lukijoille, jotka seuraavat keskusteluja, ja tarvittaessa ilmoittavat väärinkäytöksistä.
"Missä kaikki ajattelevat samoin, ei kukaan ajattele kovin paljon."
— Kirjailija Walter Lippmann (1889-1974)
60 kommenttia
Oma subjektiivinen käsitykseni ”rakentavasta” keskustelusta on sitä että keskustelua haluaa lukea.
Kimmo torjui edellisen kommenttini ja sitten ilmaisi saman asian toisin sanoin.
Rakentavassa keskustelussa kai arvostetaan toista ja hänen mielipiteitään ja uskalletaan kenties jopa myöntää oma väärässä oleminen ja se, että toinenkin saattaisi jopa olla oikeassa. Sitä odotellessa…
Laitoin sanan suunta, lainausmerkkeihin, koska arvasin, että siihen käydään käsiksi. Suunnalla tarkoitin juuri samaa mitä; Kimmokin . Se täällä kirjoittamisessa on hupaisaa, kun aina löytyy sanoille monenlaisia merkityksiä ja kuitenkin voi käyttää vain yhtä. Sitten tartutaan epäolennaiseen ja aletaan siitä vyöryttää blogin aihetta johonkin eri Suuntaan, kuin mistä blogisti on alun perin toivonut keskustelua. Jos poistomahdollisuus poistettaisiin, niin bogistit eivät mahtaisi mitään sille, että muut ottaisivat blogit täysin omaan valtaansa..
Keskustelu jossa tahallisesti ymmärretään väärin, ei oikein jaksa kiinnostaa. Aina voi lopettaa kesken.
Kimmo Wallentin, arvostan mainitsemaasi Pihkalan ja Valtaojan kirjaa. Selailtu on mutta ei ehditty lukea 🙂 Kommentoin ulkomuistista: Dawkinsin ja Enqvistin ongelma on mielestäni sekä poleemisen irvikuvan esittäminen kristinuskosta että nyansoimattomien tulkintojen esittäminen. Tuloksena virheet. Esimerkiksi Dawkins viittaa jakeeseen ”hullu sanoo sydämessään: ei ole Jumalaa”ja katsoo meidän leimaavan ateistit suunnilleen melisairaiksi jumalallisella arvovallalla. Kuitenkin kyse on värikkäästä runokielestä, jonka pointti on muistaakseni julkijumalaton elämä, joka ilmenee köyhien sortamisena ja väärinä valoina. Tietysti se, että kristinuskon(kin) mukaan on vaarallista elää ottamatta huomioon Jumalaa ja Hänen olemassaoloaan. Enqvist irvailee tapaa viitata Raamatun lukuihin ja jakeisiin. Vaikka periaatteessa samanlaista systeemiä käytetään lähes kaikissa antiikin ajalta säilyneissä kirjoituksissa. Pieniä virheitä, mutta toistuessaan moninkertaisena ne kielivät ainakin minulle lähinnä oman osaamisalueen ulkopuolelle astumisesta ja kielteissävytteisistä asenteista. Kummatkim tuppaavat johtamaan virhepäätelmiin. Omasta puolestani voisin vain todeta olevani sekä uskonnon ammattilainen että kokemusasiantuntija. Tältä pohjalta voin sanoa, että näkökulmastani on suuri ero ”liberaalin” ja ”perinteisen” kristillisyyden välillä. Samalla teen eron saarnatuolin ja yliopiston tai koulun välillä. En tietenkään halua enkä voi arvioida kenenkään uskon (tai ateistisen vakaumuksen) laatua tai ”aitoutta” vaan pyrin kunnioittamaan ja arvostamaan kaikkia. Vaikka jossakin kohden tulee aina raja vastaan. Pastorina en voi antaa kenellekään ”lupaa” olla ateisti hyvällä omallatunnolla tai tulkita Raamattua miten vain. Lopuksi. Myönnän mieluusti voivani erehtyä sekä teologiassa että tumpeloida toisten kohtaamisessa. Kesän jatkoja!
Kari Roos ei Raamattu ole vaikea sille jolle Jumala sen ilmoittaa, mutta ylpeys estää nöyrtymästä tunnustamaan ettei ymmärrä eli tunnustamasta ettei tunne Totuutta vaan elää pimeydessä.
Vihoviimeinen repliikki Kimmo Wallentinille. Listaamasi Vanhan testamentin raamatunlauseet pitää siis lukea omassa laajemmassa historiallisessa, kielellisessä ja kulttuurisessa sekä teologisessa asiayhteydessään. Raamatussa on proosaa, runoa, profeettojen julistusta, tekstien tietoista sommittelua, actionia jne. Jakeita ei kannata vain lätkiä peräkkäin vaan huomioida eri tyylilajit. Esimerkkisi ovat totta kai karmeita.Ne ovat kuitenkin hyvin ymmärrettäviä ei-eurooppalaisten kulttuurien edustajille nykypäivänäkin ja vastaavat usein eri tavoin heidän arkisia kokemuksiaan. Useat listasi kohdista korostavat, että Jumala toteuttaa uhkauksensa ja rankaisee pahan pahalla (=toimivan historiassa). Esim. VT:n profeetat saarnasivat tuomiota Samarialle sen synneistä, joita olivat mm. rankka yhteiskunnallinen sorto ja itsekkyys. Amalekilaisten kerrotaan tehneen aikaisemmin pahaa israelilaisille. Kannibalismia esiintyi piiritetyissä kaupungeissa jne. Kyse ei ole Jumalan antamista universaaleista toimintaohjeista meille tai siitä, että Hän olisi gigaluokan moraalihirviö. Lisäksi pitää muistaa, että kokonaan toisenlaiset raamatunlauseet tasapainottavat kokonaiskuvan JA me elämme aikaa ”jKr”, emme ”eKr”. Listaamasi kohdat haastoivat jo ensimmäisiä kuulijoita pohtimaan, minkälaiset asiat meidän elämässämme ja tavoissamme ovat Jumalan silmissä niin pahoja, että seuraukset ovat tuollaisia? Näistä kysymyksistä on olemassa suomenkin kielellä yleistajuisia ja asiallisia tietokirjoja. Kyllä meitä ja Raamatun opetuksia sopii haastaa kriittisillä huomioilla, mutta mielellään turhia väärinymmärryksiä ja asiavirheitä välttäen. Tämä tästä 🙂
Kiitos Kimmolle ajatuksista erilaisten kantojen mahdollisuudesta rakentavaan keskusteluun.
Kirjoittaja
kimmo wallentin
Nakuklabbina landestadissa -46 födannu telluksendallaaja, giftiksessä snygin donnan kans snadisti yli viiskytkaks suuliksen rundii, kolme skloddii 52, 49 ja 42 v gamloja boitsuja, budjaa landestadissa, luudailee skutseissa kondiksen takii, entinen reklaamihemmo ja dirika, nykyne eläkestara ja tsyrkasta eronnu pakana.
Some taitaa olla tulvillaan näitä käytöskeskusteluja, hih. Hesarissa juttu Saurista, joka yritti ilmeisesti vähän saada tyyliä twiittaamiseen, vaan siitäpä metakka nousi. Kopioin alla olevan otteen jutusta tännekin, kun tuntuu sopivan oikein hyvin:
”Mitä rakentava keskustelu oikeastaan edes tarkoittaa? Kysyimme Tampereen yliopiston median ja viestinnän tutkijalta Elina Nopparilta.
”Rakentavan keskustelun määritelmä on toki aina subjektiivinen” Noppari toteaa.
Teoreettisesti kyse on siitä, että molemmat osapuolet saavat tuoda argumenttejaan mukaan keskusteluun, jossa niitä sitten rationaalisesti punnitaan. Rakentavan keskustelun tavoitteena on yhteisen kompromissin löytyminen.
Noppari huomauttaa, että tämä on kuitenkin vain teoreettinen ideaalitapaus, joka harvemmin toteutuu arjessa tai varsinkaan Twitterissä.”
No tuo kompromissin löytyminen ei toteudu ainakaan tällä sivustolla :).
Ilmoita asiaton kommentti