Translakilausunto ja ihminen Jumalan kuvana
Kirkkohallitus on äskettäin antanut hallitukselle lausunnon laista sukupuolen vahvistamisesta eli niin sanotusta translaista. Aihe on vaikea ja herättää monenlaisia intohimoja. Teologin silmä tarttuu siihen, mitä lausunnossa sanotaan ihmisestä Jumalan kuvana:
Luterilaisen kirkon ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan luoma, ainutlaatuinen ja arvokas. Omana itsenään jokainen ihminen on Jumalan silmäterä. [...]
Jumala on luonut jokaisen ihmisen juuri omaksi ainutkertaiseksi itsekseen.
***
Olen käsitellyt väitöskirjassani ja useissa tutkimusartikkeleissani laajasti luterilaista ihmiskäsitystä ja käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana. Valitettavasti lausunto väistää tällä kohden juuri ne luterilaisen teologian ydinajatukset, joiden kohdalla teologisella antropologialla voisi olla jotakin erityistä annettavaa vellovaan nykykeskusteluun. Jotakin olen kirjoittanut niistä blogissani aiemminkin.
Luterilaisen teologisen antropologian ydinoivallus on käsitys, että ihminen on varsinaisesti Jumalan kuva Jumalan edessä (coram Deo), Jumalaan suuntautuneena. Itseensä kääntynyt ja käpertynyt ihminen ei enää heijasta samalla tavoin Jumalaa. Armo avaa ihmistä tästä käpertyneisyydestään ja haastaa hänet näkemään itsensä Jumalan edessä – ei vain sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena, joksi hän voisi tulla. Se tarjoaa ihmiselle tilan tutkia itseään hyväksynnässä, ja tulla juuri sen vuoksi turvallisesti muutetetuksi. Sen vastakohta on kivettynyt itseensä käpertynyt identiteetti, joka ei ole avoin haastamiselle ja muutokselle.
Armon dynaaminen luonne liittyy siihen, että varsinainen Jumalan kuva on Kristus, valo valosta ja tosi Jumala tosi Jumalasta, joka syntyy Isästä iankaikkisuudessa ikuisessa liikkeessä. Kun ihminen tarttuu uskolla tähän kuvaan ja heijastaa sitä, hän tempautuu mukaan tähän liikkeeseen ja syntymään. Siksi armo on vastakohta suljetulle identiteetille. Armo johtaa aina oman itsensä kriittiseen arviointiin.
Pelkään, että kirkkohallituksen lausunto ihmisestä Jumalan kuvana perustuu luterilaisuudelle vieraaseen käsitykseen, jossa Jumalan kuvan kytkös uskoon ja Kristukseen purkautuu. Lausunto näyttää korostavan liikaa ihmistä omana itsenään ja juuri tällaisena Jumalan silmäteränä olevana. Lausunto ei kykene välittämään luterilaisen teologian ydinajatusta, joka on dynamiikka luotuisuuden, langenneisuuden ja uudistumisen välillä: Ihminen ei ole jo valmiiksi sitä, miksi hänet on luotu, siis tarkoitettu. Hänen kuuluu olla liikkeessä ja syntymässä.
***
Mitä tekemistä tällä on sitten transsukupuolisuuden kanssa? Lakiehdotus (ja lausunto) näyttävät olettavan sukupuolikokemuksen ja identiteetin annetuksi. Transsukupuolisuus aiheuttaa monia jännitteitä, koska se asettaa ihmisen kokemuksen omasta itsestään ensisijaiseksi ja kyseenalaistamattomaksi, kääntäen hänet sisäänpäin ja usein samalla erottaen hänet lähimmäisistään.
Armo kyseenalaistaa ihmisen kokemusta itsestään ja haastaa sen sisäänpäinkääntyneisyyden. Ennen kaikkea teologinen antropologia haastaa ajatuksen ihmisen loukkaamattomasta sisäisestä kokemuksesta, jotta hän ei jää kokemuksensa vangiksi. Nooan arkissa oli ikkuna ylöspäin, erästä klassista teologisen antropologian esitystä lainatakseni. Transliikkeen taustalla vaikuttava filosofinen antropologia korostaa kyllä vahvasti ihmisen sisäistä kokemusta, mutta ei tunne ihmisen tämän sisäisyyden tasolla kohtaamaan kykeneviä toimijoita. Kirkon ihmiskuva tuntee ja kehottaa ihmistä tutkimaan itseään ja kokemustaan Jumalan kasvojen edessä.
72 kommenttia
Teologinen antropologia keskeisesti liittyy mies ja naisasiaan sukupuolissa avioliiton ainoina mahdollistajina.
Luomisen asia kausaalisena päätelmänä Jumaluuteen asti pitää paikkaansa Luomisen kahdeksanteen päivään asti Jumalan suurenmoisina lahjoina silloin historiaansa aloittavassa ja jatkavassa nyt kuudennen päivän anomalian diskontinuiteetissa sen orastavissa omantunnon ja valinnan mahdollisuuden kyvyissä.
Edellisestä on huikea matka blogistin armoasian huomaamiseen kristillisessä kehyksessä, ja vielä kausaalisena päätelmänä esittämänne mallin mukaan.
Armo on hyvä asia elämässä saada oppia enemmän, ja olla sopuisammin omantuntonsa kanssa samoin kuin jakaa kokemusta eteenpäin.
Keskeisen asian kirkko on unohtanut, sen jotta Ihmisen on opittava armahtamaan myös Itseään, ja aina parempi kun syyllisyyden ja katumuksen asia perskohtasesti tulee käsittelyyn. Ainoastaan näin voi Ihminen katsoa muutoksen mahdollisuutta elämässään.
Hyvä yritys halutussa todistelussa on hienoa ja eteenpäin vievää. Siittä blogistille kiitokset.
Niin, taidamme törmätä siihen klassiseen kysymykseen (jonka Pilatus pääsiäisenä kysyi): mikä on totuus?
Nykyäänhän totuudesta ja todellisuudesta puhutaan kaksijakoisesti: ääni on modernin ääni, mutta kädet ovat postmodernin kädet.
Puhumme ikäänkuin uskoisimme ehdottamaan totuuteen, mutta käytännössä sovellamme (usein tiedostamattomastikin) suhteellista, vallantahdolla höystettuä mielipidettä tai toivetta. Ihmiskäsityksemme lähtökohdaksi tuntuu muodostuvat sellainen, joka toteuttaa parhaiten halujamme. Se ehdottomasta totuudesta…
Keskustelussa tuosta mies-nais-jokumuu -aiheesta tulee loputon ”juupas-eipäs” -väittely ja tieteellisesti mieletön ilman julkilausuttua ihmiskuvan perustetta ja argumentointia. Tieteellinen näkemyshän on riippuvainen maailmankasomuksesta. Ns. tieteellinen maailmankatsomus on ”löysä” termi. Useinhan tieteellisellä tarkoitetaan materiaalis-fysikaalista käsitystä; mutta sehän perustuu tietenkin oletukseen maailmankaikkeuden olemuksesta.
Kristillinen (tai tarkemmin: klassisen kristillisyyden) ihmiskuva ei ole reduktiivisen materiaalis-fysikaalinen. Nykyisessä ”sukupuolikeskustelussa” tunnutaan sekoittavan eri ihmiskuvat – näin saadaan helpot argumentit omalle mielipideelle ja toveelle tai halulle. Toisaalta perustellaan asioita, että sukupuoli on synnynnäinen, toisaalta, että se on ”valintakysymys”. Kuulostaa ristiriitaiselta – ellei peräti populistiselta.
Kirkon sensitiivisyyshaaste dilemmassa Jumalan Luomistyön aikaperspektiiviin sen nykyisissä haasteissa katsoa Ihmisiä Ihmisinä on näin hyvä kysymys.
Samalla voi pohtia intohimoja puoleen ja toiseen, ja viimekädessä itse syitä.
> Aihe on vaikea ja herättää monenlaisia intohimoja.
Itse edustan sellaista ajattelutapaa, että transsukupuolisuus on ihmisen ominaisuutena puhtaasti lääketieteellinen kysymys. Jos lainsäädännössä on transsukupuolisiin kohdistuvia epäkohtia, tällöin siitä tulee lainsäädännöllinen kysymys. Ja jos transsukupuolisiin kohdistuu syrjintää, väkivaltaa tai muuta epäoikeudenmukaista kohtelua, tällöin se on yhteiskunnallinen kysymys.
Minä en näe transsukupuolisuutta uskonnollisena kysymyksenä ja minua suuresti ihmetyttää, miksi kirkkohallituksen ylipäätään tarvitsee ottaa mitään kantaa translainsäädännön uudistamiseen. Toki olen tyytyväinen siitä, että kirkkohallitus asettui puolustamaan lainsäädännössä olevien puutteiden korjaamista, mutta siitä huolimatta en näe kirkon mielipidettä tässä kysymyksessä erityisen relevanttina.
Translakiuudistus ei liity edes lääketieteeseen vaan yksinomaan byrokratiaan. Lakiuudistuksen vaikutus olisi näinkin mullistava:
Tällä hetkellä sen, jota asia koskee, on käytävä ensin Tampereella ja sitten puolen vuoden päästä Helsingissä (tai päinvastoin). Kummassakin paikassa hänelle printataan lappu, ja näiden kahden lapun kanssa voi muuttaa juridisen sukupuolensa DVV:lla.
Lakimuutoksen jälkeen sen, jota asia koskee, ei tarvitsisi reissata erikseen Tampereelle eikä Helsinkiin vaan voisi asioida DVV:lla silloin kun se on ajankohtaista.
Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miten tällaisella byrokratian karsimisella olisi minkäänlaisia teologisia ulottuvuuksia.
”Se tarjoaa ihmiselle tilan tutkia itseään hyväksynnässä, ja tulla juuri sen vuoksi turvallisesti muutetetuksi. Sen vastakohta on kivettynyt itseensä käpertynyt identiteetti, joka ei ole avoin haastamiselle ja muutokselle.”
No niin — eikö haastamiselle ja muutokselle avoin identiteetti ole juuri sillä, joka pitää avoinna mahdollisuuden, ettei ihmisen sukupuoli (hänen omansakaan) ole ikuisesti muuttumaton? Eikö se ole kivettymistä, jos sukupuolen sinnikkäästi väitetään olevan vain ja ainoastaan se miksi se on syntymässä merkitty?
Kiitos muuten osallistuneille sivistyneestä keskustelusta, jota oli yllätyksekseni tullut paljonkin.
Ilmari Karimies tuot esille seuraavan:””Luterilaisen kirkon ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan luoma, ainutlaatuinen ja arvokas. Omana itsenään jokainen ihminen on Jumalan silmäterä. […] Jumala on luonut jokaisen ihmisen juuri omaksi ainutkertaiseksi itsekseen.””
Siis mistä tämän löytää Raamatusta vai löytääkö?
Tuo on mielenkiintoinen väite kun ottaa sen siihen miten luterilaiset ovat kohdelleet toisin uskovia, eivätkö toisuskoiset olekkaan samoin määrein arvokkaita?
Kun bloginne tahtoo kuvata kristillistä Ihmiskäsitystä miksi kirkko hitaan huonosti tuo esille kirjoittamaanne. Asian luulisi olevan esillä saamassamme opetuksessa.
Piti ihan tarkistaa kirjoititteko antroposofiasta ajatusta saaneena bloginne muutamat kappaleet. Kun koonti väitökseen asti on yltänyt ei asiaa voi moittia.
Toki alati liikkeessä oleva Jumaluus muutosprosessiimme lyhyenä hetkenä, kun täällä olemme, on kova haaste esittämäänne täydellistyä sinnepäin mitä Jeesus tahtoi kirkastaa.
Armon asiaa voisitte edelliseen käsitellä edelleen asian täydellistämiseksi.
Ihmisenkokemus itsestään todentuu hänen aivojensa neuroverkoissa, jotka ovat materiaa. Kokemuksen syntyyn vaikuttavat monet sekä näkyväiset että näkymättömät myös ja nimenomaan fyysiset tekijät. Pelkkä kikkeli tai pimppi ei sukupuolta ja sen kokemista määrää. Kokemus ei siis ole mistään tyhjyydestä syntynyt mutu mielipide.
Vastaako muuten ihmisen kokemus Jumalasta jotenkin todellisuutta vai onko sekin vain mielipide?
Kun jumalat tekivät ihmisen kuvansa kantaisuudessa, kuuluu tarkka käännös ’verenkuvansa kaltaisuudessa’, sillä heprean kaltainen sanan juurena on verta tarkoittava sana dam. Sis myös Aatami oli juurikin a-dam. Niinpä sanotan lapsen olevan isänsä verta ja puhutan verisukulaisuudesta, sillä perintötekijägeenit ovat verisolun kromosomeissa. Niinpä, eikös ne nefilimin-jumalanpojatkin yhtyneet ihmisten tyttäriin? Taidamme olla jumalten sukua…
Ilmoita asiaton kommentti