Totuus ja valhe

Pilatus kysyi Jeesukselta: ”Mikä on totuus?” Kuitenkin itse Totuus seisoi hänen edessään. Pilatus ei sitä ymmärtänyt.

Ihminen etsii totuutta. Mutta silti ihminen pakenee totuutta. Ihminen elää itsepetoksessa. Hän yrittää kaikin mahdollisin keinoin torjua tämän perimmäisen todellisen totuuden tiedonjanon itsestään erilaisilla korvikkeilla. Näitä korvikkeita ovat viihde, nautinnot, tiede ja erilaiset ideologiat ja uskonnot. Hän kuvittelee harhaisesti niistä löytäneensä vastauksen, totuuden. Kuitenkaan ne eivät voi tyydyttää ja tarjota lopullista vastausta rehelliselle totuuden etsijälle, joka kysyy elämänsä tarkoitusta ja mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Ihminen elää syntiinlankeemuksen seurauksena itsepetoksessa ja pakenee totuutta, elää ristiriidassa itsensä kanssa. Toisaalta hän haluaa tietää totuuden, toisaalta hän pakenee sitä. ”Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemasta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi”. Joh. 3:19-20

Jeesus sanoo meille tämänkin päivän ihmisille miksi me emme ymmärrä hänen puhettaan: siksi, ”että te ette kärsi kuulla minun sanaani” Joh. 8:43. ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sen tähden että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska te ette ole Jumalasta.  Joh. 8:44-47.

”Monille raamatuntutkijoille on ollut tyypillistä huomattava itsevarmuus oman (maailmankuvallisen) tulkintansa ensisijaisuudesta. Tästä on seurannut sanelupolitiikka, joka on haitannut suomalaista raamattukeskustelua vuosikymmenien ajan. Myös tässä nuorten tutkijoiden kokoelmassa sama vyörytys jatkuu. Kun Outi Lehtipuu ja Anni Pesonen kirjoittavat omassa artikkelissaan eksegeettisen arvion katekismuksen yhtymäkohdista Raamattuun, he sanelevat keskustelun ehdot yksioikoisesti.

Tärkein Lehtipuun ja Pesosen teeseistä koskee Raamatun hajanaisuutta. Erityisesti Uuden testamentin sisäinen ristiriitaisuus on heidän mukaansa tosiasia, joka myös kirkon ja dogmaatikkojen tulee aina ensiksi ottaa huomioon. Ilman sitä ei minkäänlaista keskustelua voi syntyä.

Meidän mielestämme olisi parasta nähdä, että opillinen moninaisuus kristillisissä kirkoissa on seurausta Raamatun itsensä opillisesta moninaisuudesta. Eri kirkkojen ja kristillisten liikkeiden kirjavat ja keskenään ristiriidassa olevat teologiset näkemyksen olisi hyväksyttävä kristinuskon olemukseen kuuluvana väistämättöminä ilmiöinä. On monenlaisia raamatullisia teologioita; yhtä ainoaa oikeaa raamatullista oppia ei sen sijaan ole eikä voikaan olla’ (s.27).

Lehtipuun ja Pesosen mustavalkoinen määritelmä ei juuri jätä tilaa keskustelulle. Miten edetä vaikkapa pohdiskelussa Kristuksen kaksiluonto-opista, jos yhtä oppia ei ole ”eikä voikaan olla” – ei siis edes periaatteessa. Taustalla väikkyy Räisäsen monikymmenvuotinen teesi Raamatun auttamattomasta hajanaisuudesta. Se on tietenkin vain yksi väite ja vieläpä hyvin laaja ja teoreettinen kuvitelma Raamatun tai Uuden testamentin opillisesta kokonaisuudesta, mutta Lehtipuu ja Pesonen tuovat sen nyt keskusteluun suorastaan positiivisella varmuudella. ’Opillinen pluralismi ei ole vain myöhäisemmän kehityksen tai Raamatun väärinymmärtämisen tulos, vaan se on mukana jo Raamatussa itsessään.’ (s.43). Hajanaisuus on ainoa totuus, johon dogmaatikkojenkin pitäisi myöntyä. […]

’Opillinen epäyhtenäisyys on ensinnäkin oiva vastalääke fundamentalismille ja omalle erehtymättömyydelle – tai ainakin se voisi olla sitä. Ei lainkaan haittaa, jos jo kristinuskon pyhä kirja opettaa, etteivät oppi ja opit ole absoluuttisia totuuksia’ (s. 44).” (Timo Eskola, Sudet saarnatuolissa, 2013)

Ai ettei haittaa? Kun totuus yritetään peittää ja salata, se sulkee ihmisiltä Taivaan ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Miten kukaan voi löytää totuutta, jos sitä muka ei ole olemassakaan? Ihmiset siis pitää näiden teologien mukaan jättää täydelliseen epävarmuuteen ja epäselvyyteen. Ihmiseltä pitää siis riistää mahdollisuus kohdata Jumala ja nähdä totuus itsestään ja maailmasta ja saada syntinsä anteeksi. He haluavat näin estää ihmisen kohtaamasta Jeesuksen Kristuksen Vapahtajan, joka sanoo ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani” Joh. 14:6. He eivät mene itse sisälle Jumalan valtakuntaan, eivätkä salli muidenkaan mennä.

Ihmiset pitää siis näiden teologien mielestä saada ymmärtämään, että Raamattua ei kannata edes lukea, koska sieltä ei voida löytää mitään totuutta! Kaikki on hajanaista, sekavaa ja ristiriitaista. Tässä asiassa myös media, Raamatun sanasta totuutena luopuneiden teologien ja pappien lisäksi on tullut avuksi levittäessään juttuja Raamatun taruista ja valheista (esim. HS). Nämä ihmiset pitävät siis Raamatun sanan mukaisesti ”totuutta vääryyden vallassa”. Room. 1:18

Jumala ei pakota ihmisiä uskomaan totuutta. Lopulta hän jättää ne ihmiset rauhaan, jotka eivät halua häntä kuulla vaan kääntävät selkänsä totuudelle. ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin 2. Tim. 4:3-4.

Jos nämä ihmiset eivät käänny, he jäävät Raamatun mukaan Jumalan vihan alle odottamaan Jumalan tuomion ja vihan päivää. ”Kovuudellasi ja sydämen katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, ’joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”. Room. 2:5-6

 Jeesus rukoili viimeisenä iltana ennen seuraavana päivänä tapahtunutta ristiinnaulitsemistaan: ”Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut. Olethan uskonut hänen valtaansa kaikki ihmiset, jotta hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka olet hänelle antanut. Iankaikkinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan tosi Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä täyttämällä sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut luonasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun rinnallasi, ennen kuin maailma oli olemassa. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet antanut minulle, on sinulta, sillä minä olen antanut heille ne sanat, jotka sinä annoit minulle. He ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät varmasti, että minä olen lähtenyt sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile vaan niiden, jotka sinä olet antanut minulle, sillä he ovat sinut. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minut on kirkastettu heissä Joh. 17:1-10. […]

”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta. En rukoile, että ottaisit heidän pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta. Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin minäkin olen lähettänyt heidät maailmaan. Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitetyt totuudessa” Joh. 17:14-19.

Pilatus sanoi Jeesukselle: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” Joh. 18:37

Kuuletko sinä?

122 kommenttia

  • Marko Sjöblom sanoo:

    Tässä ei enää pysy mukana meikäläinenkään. Karille ja Pekka Veli Pesoselle: Pietismi syntyi luterilaisen kirkon uudistusliikkeeksi 1675 (Kirja: Hurskaita toiveita, Pia Desideria, on suomeksikin). Pietismiä oli jo 1700-luvulla useaa eri lajia ja monet luterilaiset teologit torjuivat sen. Meidän kannaltamme on kysymys kolmesta eri pietismistä: (1) 1800-luvun alkupuolella tapahtuneesta ”puhdasoppisuuden ja pietismin synteesistä”, jossa pietistit alkoivat korostaa oikeaa oppia ja puhdasoppiset luterilaiset totisen kääntymyksen merkitystä (evankelisuus ja moderni raamattuopistolainen uuspietismi). (2) Uuspietismistä, joka syntyi joskus 1950-60 -luvuilla mm. Urho Muroman 1920-30 -luvuilla tekemän työn ympärille. ”Vitoslaisuus” on enemmän amerikkalaisperäistä evankelikaalisuutta kuin vanhaa pietismiä, vaikka sekin on kirkon sisällä ja tullut lähemmäksi luterilaisuutta (Kansanlähetys). (3) Vanha körttiläisyys ja rukoilevaisuus. Oikeastaan voisi lisätä neljänneksi (vanhoillis)lestadiolaisuuden. Ydinasia on, että kirkolla on ihan oikeasti oppi, ja herätysliikkeissä se otetaan todesta, tosin välillä valikoiden ja omakohtaista kääntymystä korostaen.

    Ehdotan keskustelun jatkamista jossakin uudessa ketjussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Kiitos Markolle tästä tietopläjäyksestä. Aina on hyvä täsmentää asioita.

      Pelkään sitä, että mitä enemmän amerikkalainen evankelikaalisuus vielä saa valtaa täälläkin, niin sitä suuremmat on taistelut. He kun ovat näköjään täysin varmoja omasta oikeassa olemisestaan vaikka se sitten perustuisi tuulesta temmattuihin salaliittoväitteisiin. Enää ei todellakaan tiedetä, tuleeko joku väite Jumalan vai Hänen vastustajansa suunnasta. Harhaopeista ja vääristä profeetoista varoitettiin todellakin jo Raamatussa…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari R., Pienessä kirjasessaan ”Sudet saarnatuolissa”, Eskola puhuu tästä ”Sanelemisen perinnteestä”. Se ei ole minun keksintöni. Jos et näe tämän päivän maailmanhenkeä, niin en voi sille mitään.

    Tässä kirjan sisällys: 1. Raamattututkimus ja valtapeli 2. Kiista Vanhasta testamentista 3. Onko historian Jeesus yhä hukassa? 4. Sovitusteologian kammottava psykologia 5. Puolet Jeesuksesta 6. Uskonnottoman uskon uudet tunnustukset 7. Lähetystyön kiistäminen kulttuuri-imperalismina 8. Ateistien Raamattu 9. Epilogi: Sudet saarnatuolissa Kirjallisuus ja lähteet

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Löytyy kirjahyllystäni. Etukannessa on sana ”pamfletti”, joka kertoo jotain kirjasen luonteesta… Jos lukee pelkästään Eskolaa ja muita viidesläisiä kirjoituksia, niin kuva näistä asioista on ihan varmasti hyvin yksipuolinen. Itse koetan ottaa sieltä täältä hyviä asioita monipuolisesti ja jättää huonot omaan arvoonsa. Molempia kun löytyy joka suunnasta. ”Pamfleteissa” tietenkin kaivetaan esiin juuri niitä huonoja puolia vastapuolesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Vertaan usein näitä juttuja politiikkaan ja eri puolueiden kiistelyyn toistensa kanssa. Sielläkin niin usein kaivetaan juuri vastapuolen sanoista ne kaikkein ”typerimmät” ja leimataan koko puolue sen mukaan. Tarkoituksellisesti siis väännetään ja käännetään vastapuoli näyttämään mahdollisimman tyhmältä ja väärältä jonkun yhden lausuman perusteella, etenkin vaalien edellä. Säälittävää keskustelua oppineilta poliitikoilta. Samoin voi sanoa joskus oppineista teologeistakin.

      Olen täysin varma siitä, että molemmin puolin löytyy hyviä ja huonoja näkemyksiä, sekä uskonnossa että politiikassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Pahinta tällaisissa vastaväittelyissä on yleensä se, että tulkitaan toisen sanomisia tahallaan väärin omien tarkoitusperien saavuttamiseksi. Se on todella tuskallista kuunneltavaa ja luettavaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Niin, paradoksaalisen hauska on, että filosofi Bertrand Russelin mukaan kahden käsityksen ollessa täysin vastakkaisia ne eivät voi molemmat olla yhtä aikaa oikeita, mutta molemmat ne voivat olla yhtä aikaa vääriä. Tässä tapauksessa vielä siksikin, että kiistan pohjalla olevaa Jumalaa ei olisi oikeasti edes olemassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Kari Roos. Haaste on siinä, että sosiaalinen media ja eräät kristilliset toimijat suoltavat sanomaa sellaista vauhtia, että siihen ei ehdi reagoida. Itse olen havainnut hyväksi kolmikannan: evankelikaalinen eksegetiikka (=Raamatun perustavanlaatuinen yhtenäisyys ja arvovalta ilman fundamentalismia), luterilainen teologia ja raamatunselitys (kuten edellä, ja parhaat palat Vanhan kirkon isiltä, laki ja evankeliumi) sekä säännöllinen Lutherin sekä vanhojen pietististen tekstien lueskelu (=että muistaa oikean moninaisuuden). Sekä tietysti jokapäiväinen Raamatun luku. Toiset taas pitävät enemmän vaikkapa SLEY:n, Jukka Norvannon tai Kesäseuraradion vakaasta julistuksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Haluan myös sanoa, että en ole mikään amerikkalaisen evankelikaalisuuden kannattaja enkä muunkaan ”kaalisuuden”. Ihan vain tavallinen kristitty, joka on löytänyt Kristuksen tai Kristus on löytänyt minut. Raamatun sana on minulle totuus, olen löytänyt siinä ikuisen elämän sanat. Uuden testamentin ymmärtäminen vaatii VT:n tutkimista ja lukemista. Raamattu ei ole hyvän elämän ohjekirja, vaan sen sanoissa on Henki ja elämä. Sen avulla pysyn kristittynä ja lähellä Jeesusta. Kun kuuntelen jotain Raamatun opetusta, arvioin sitä sen perusteella, mikä minulle on valjennut. Toisin sanoen mihiä Pyhä Henki minussa yhtyy. Väärän opetuksen tunnistaa ahdistavasta, levottomasta olosta. En hakeudu enää niihin piireihin uudestaan, missä sellainen on vallalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari Roos, en ole varma omasta oikeassa olemisestani vaan siitä että Raamattu on oikeassa. Jatkuvasti heität tuon ilmoille. Kuten tuossa Pesosen ja Lehtipuun kirjassa ”erehtymättömyys”. En voi uskoa Jumalaan, joka on erehtyväinen.

    Sinulla on valtava tarve siihen, että kaikki ovat samanmielisiä. Mutta kuule kun ihmisillä saa olla erilaisia näkemyksiä. Se pitää sallia. Sinä et sitä näytä sallivan. Olen monet kerrat sanonut, että kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä. Mutta odotan että ihminen perustelee jotenkin mielipiteensä, eikä ala syyttää toista osapuolta oikeassa olijaksi.

    Peräänkuulutat moninaisuutta, mutta missä se näkyy? Ei missään? En ole vielä huomannut. Kaikki, jotka ovat eri mieltä kanssasi, ovat nätävästi väärässä olevia viidesläisiä tai muita oikeassa olijoita.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”En voi uskoa Jumalaan, joka on erehtyväinen.” Älä siis pidä Raamattua uskosi kohteena, se ei ole Jumala. Se on ihmisten eri aikoina kokoama kertomus Jumalan toiminnasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Martti Pentti, kristitty pitää Raamattua Jumalan sanana. Huom. Kirjoitin: etten usko erehtyväiseen Jumalaan. Silloin hän ei olisi se, joka sanoo olevansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Taas asiaan: Tuosta Eskolan ”sanelemisen perinteestä” sen verran, että jos joku haluaa ottaa jonkun asian ”sanelemisena”, niin se on hänen ongelmansa. Tosiasiassa ei välttämättä sellaisesta ole lainkaan kyse.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      No niin, tämä on ihan käsittämätön asia, jossa se kuuluisa mopo on lähtenyt pahasti keulimaan puolin ja toisin. Kaikkia ja kaikkea vastustetaan vastustamisen vuoksi. En jaksa kommentoida, toivon vain, että asia saataisiin johonkin päätökseen nopeasti. En ole kummallakaan puolella tässä asiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari R., en ymmärrä mitään tahallani väärin. Olet itse kirjoittanut mielipiteistäsi. Ja olet todella leimannut minut viidesläiseksi jne. Siitä on täällä kyllä todisteet. Mytta antaa olla.

    Ja ihan jo alussa tässäkin blogissa yritit kyseenalaistaa, että sinun kysymyksiisi ei vastata, et saa kysyä jne. En ymmärrä mistä tuokin syytös tuli.

    Olen pahoillani, että joudun taaskin kirjoittamaan näin. Harmittaa että tartuin edes kommentteihisi vastamaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Ja olet todella leimannut minut viidesläiseksi jne.” Onko viidesläiseksi tunnistaminen leimaavaa? Onko noloa tulla määritellyksi ns viidenteen herätysliikkeeseen lukeutuvaksi? Kummastelen. Jos tuollainen luokittelu on virheellinen tai puutteellinen, senhän voi koettaa korjata.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Martti Pentti, odotan sitä että puhutaan asiasta eikä henkilöstä ja hänen kuulumisestaan esim. jonkun herätysliikkeen piiriin tai muuhun joukkoon. Kuten aikaisemmin vedettiin täällä Sley-julkaisina esiin, jolla ei ollut mitään tekemistä itse asian kanssa.

      Jos ette Kari Roosin kanssa ymmärrä tätä, niin ette sitten ymmärrä. Keskustelua ei voi silloin syntyä itse käsiteltävästä asiasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Martti Pentti, en ole myöskään velvollinen korjaamaan kenenkään virheellisiä käsityksiä minusta. Se on ihmisen oma virhe ja ongelma, ei minun.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Se on ihmisen oma virhe ja ongelma, ei minun.” Miksi sitten otit asiaksesi ilmaista närkästyksesi? Keskustelua asiakysymyksistä helpottaa usein se, että osaa sijoittaa keskustelijat omiin taustaryhmiinsä. En näe siinä mitään ongelmaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Martti Pentti, huomasitko että kirjoitin Kari Roosille, en sinulle. Hän siitä viidesläisyydestä on kirjoittanut. Eikä se minua sinänsä haittaa, varsinkin kun siellä pidetään Raamatun sanaa totena eikä erehtyvänä. Jresuskin useasti vetosi kirkoituksiin.

      Ihmettelen vain, että mistä muualta voi saada Jumalasta tietoa kuin Raamatusta! Humanismissa tietysti kuvitellaan että ihmisen omasta päästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Martti Pentti, itse ainakin huomaan ihmisen kommenteista sen ottaako hän Raamatun Jumalan sanana vai ei. Taustan määrittely ei ole tärkeää, koska se tulee esiin muutenkin.

      Tämän blogin aiheena on Totuus ja valhe. Joten olisi ollut hyvä keskustella siitä löydämmekö Raamatusta totuuden vai vain hajanaisuutta ja ristiriitaisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Mikä on minun tarkoitusperäni? Voitko kertoa Kari R.? Sata kertaa olen toistanut: ei tarvitse olla samaa mieltä! Perustele kuitenkin mielipiteesi, ettei ne ole vain heittoja ja mutua.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Suurin ongelma tässä on se, että otat asiat liian henkilökohtaisesti. Asiat taistelevat, eivät ihmiset. Olen hyvin monista asioista kanssasi ihan samaa mieltä ja monista myös eri mieltä eikä minulla ole mitään sinua vastaan. Voisitko nyt ja tässä uskoa ja ymmärtää sen? Saamme olla samaa tai eri mieltä ihan vapaasti. Montako kertaa tämä pitää toistaa? Puhumme asioista ja jatkossakin puhun asioista, en ihmisistä enkä henkilökohtaisesti. Yritetään erottaa asiat ja henkilökohtaisuudet toisistaan, sopiiko?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    ”Tämän blogin aiheena on Totuus ja valhe. Joten olisi ollut hyvä keskustella siitä löydämmekö Raamatusta totuuden vai vain hajanaisuutta ja ristiriitaisuutta.”

    Jos päätät, että Raamatusta löydämme vain ja ainoastaan sanatarkan totuuden kaikista maailman asioista, niin mitä keskustelemista siinä sitten on? Asia on sitten niin ja amen. Et kuitenkaan hyväksy muita vastauksia. En minä ainakaan osaa kanssasi keskustella ja muillakin näkyy olevan vaikeuksia. Paitsi niillä, jotka ovat tasan samaa mieltä kanssasi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Kyse oli sitä paitsi moninaisuudesta tutkijoiden mukaan, ei ”hajanaisuudesta”. On hieman eri asia.

      Lueskelin taas mainitsemaasi Eskolan pamflettia ja olen monista asioista hänen kanssaan samaa mieltä. En vain osaa ajatella tutkijoiden ajatuksia jonain sanelemisena oikeita uskovia vastaan. He vain näkevät asioita eri tavalla ja muistutan edelleen, että teologia on tieteenä aika erikoinen, koska tieteessä ei oikein voi ottaa Jumalaa huomioon, ettei tieteestä tulisi uskontoa. Koska Raamatussa kuitenkin Jumala on kohtalaisen keskeisessä asemassa, on aika hankalaa tutkia Raamattua ilman Jumalaa. Tutkimustuloksista tulee väkisinkin aika outoja. Jumalaa itseään taas ei oikein voi tutkia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Kaikista maailman asioista? Milloin olen näin päättänyt Kari Roos?

      Ilmoita asiaton kommentti