Evankeliumin totuus
”Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valheveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidän lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi puhtaana. (Gal. 2:4s)
Paavali ilmaisee syyn siihen, että hän meni Jerusalemiin, keskusteli apostolien kanssa evankeliumistaan ja kieltäytyi ympärileikkauttamasta Titusta. Ei se tapahtunut sitä varten, että hän apostolien avulla tulisi varmemmaksi evankeliumistaan, sillä sitä hän ei vähääkään epäillyt. Hän tahtoi varjella evankeliumin totuutta, jotta se säilyisi galatalaisille ja kaikille pakankristillisille seurakunnille. Huomaat siis, että Paavalin matkan tarkoitus ei ollut mikään leikin asia eikä lainkaan merkityksetön.
Puhumalla evankeliumin totuudesta hän antaa ymmärtää, että on olemassa kahdenlaista evankeliumin käyttöä, totuuden mukaista ja totuuden vastaista, on olemassa totuudellista ja valheellista evankeliumia. On kuin hän sanoisi: Valeapostolitkin julistavat uskoa ja evankeliumia, mutta heidän evankeliuminsa on väärää, siksi minä olen tyrmeydelläni ja peräänantamattomuudellani saanut aikaan sen, että evankeliumin totuus säilyy teitä varten. – Samoin kerskuvat nykyään paavi ja lahkolaiset opettavansa evankeliumia ja uskoa Kristukseen. Ja niinhän he opettavatkin, mutta samoin tuloksin kuin muinoin valeapostolit, joita Paavali nimittää seurakuntien hämmentäjiksi, Kristuksen evankeliumin turmelijoiksi jne. Itse hän sitä vastoin sanoo opettavansa evankeliumin totuutta eli puhdasta ja todellista evankeliumia. Kaikki muu on siis valhetta evankeliumin verhon alla. Kaikki harhaoppiset vetävät verhokseen Jumalan, Kristuksen ja kirkon nimen. Eivät he sano opettavansa harhaoppeja vaan kaikkein varminta totuutta ja puhtainta evankeliumia.
Evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme tulee yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellista väärennöstä on tällainen opetus: meidät tosin vanhurskautetaan uskosta, mutta ei ilman lain tekoja. Valeapostolin julistavat evankeliumia liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa ovat opettaneet oman aikamme sofistit: on uskottava Kristukseen, usko on pelastuksen perustus; mutta usko ei vanhurskauta, ellei rakkaus anna sille muotoa. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan evankeliumiksi naamioitua teeskentelyä. Tosi evankeliumi on tätä: Teot ja rakkaus eivät ole uskon kaunistus eivätkä täydellistymä, vaan usko sinänsä on Jumalan lahja ja vaikutus ihmisen sydämessä. Usko tekee vanhurskaaksi, koska se ottaa omakseen itsensä Kristuksen, Vapahtajan. Ihmisen järki pitää kohteenaan lakia: tämän olen tehnyt ja tuon jättänyt tekemättä. Mutta kun usko on varsinaisessa tehtävässään, sen kohteena ei ole kerrassaan mitään muuta kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on annettu alttiiksi maailman syntien vuoksi. Se ei kiinnitä katsettaan rakkauteen eikä kysele: Mitä olen tehnyt? Mitä olen rikkonut? Mitä olen ansainnut? Siihen evankeliumin totuus vastaa: hän lunasti sinut vapaaksi synnistä, Perkeleestä ja iankaikkisesta kuolemasta. Usko siis tunnustaa todeksi, että sillä on tuossa henkilössä, Jeesuksessa Kristuksessa, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Ihmisellä, jolta uskon kohde katoaa, ei ole oikeaa uskoakaan, vaan tyhjä kuori ja mielipide. Hän kääntää katseensa lupauksesta lakiin, joka kauhistaa häntä ja ajaa hänet epätoivoon.
Näin ollen kaikki, mitä sofistit ovat opettaneet uskosta, joka vanhurskauttaa vasta saatuaan rakkaudelta muodon, on pelkkää puhetta ja mielikuvituksen tuotetta. Vain se usko vanhurskauttaa, joka omistaa Kristuksen, Jumalan Pojan, ja jonka kaunistuksena hän on, ei sellainen, jonka sisältönä on rakkaus. Jos näet uskon on oltava varma ja luja, se ei saa tarttua mihinkään muuhun kuin Kristukseen eikä se voi omantunnon kamppailussa ja kauhuissa turvautua mihinkään muuhun kuin tuohon ainutlaatuiseen helmeen. Se siis, joka uskolla omistaa Kristuksen, voi kerskailla olevansa vanhurskas, kauhistakoon häntä laki ja painakoon syntien kuorma kuinka paljon tahansa. Kuinka niin? Millä perusteella? Siksi, että hän uskolla omistaa helmen ja jalokiven, Kristuksen, Tätä eivät vastustajat käsitä, ja sen tähden he viskaavat pois aidon jalokiven, Kristuksen, ja panevat hänen tilalleen rakkauden, jota he sanovat jalokiveksi. Mutta kun he eivät edes tiedä, mitä usko on, ei heillä voi uskoa ollakaan ja vielä vähemmän he kykenevät opettamaan sitä muille. Se, mitä heillä on, on kuvitelmaa, mielipidettä ja luonnollista järkeä, ei uskoa.” (Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys)
139 kommenttia
Eikö room.katolisessa ja ortodoksisessa teologiassa ole humanistinen pohja? Siis takoitan tällä että molemmissa kai ajatellaan, että koska ihminen ei ole syntiinlankeemuksen seurauksena täysin turmeltunut ja hänellä on vapaa tahto, ihminen pystyy tekemään hyviä Jumalaa miellyttäviä tekoja myös ilman uskoa?
Itselleni ihmisen tahdon vapauden ymmärtäminen siten kuin Luther hienosti selittää, avasi vasta ymmärryksen Paavalin vanhurskauttamiskäsitykseen. Väitänkin että juuri tässä on syy Paavalin koko vanhurskauttamisopin väärin ymmärtämiseen. Vapaata tahtoa ei ole hengellisisissä Jumalaa koskevissa asioissa, vaan ihminen on hengellisesti kuollut ja erossa Jumalasta, kaikkiin hyviin Jumalalle kelpaaviin tekoihin kykenemätön eikä hän voi ottaa itse itselleen uskoa kuin kaupan hyllyltä tai sitä itsestään ulos puristaa. Hän ei voi sieltä hengellisesti kuolleesta tilasta itse nousta ilman Pyhän Hengen apua. ”Meistä ei ollut itse itseämme auttamaan”.
Sami, kanonisia sääntöjä ei ole kumottu. Metropoliitta Johannes mainitseekin väitöskirjassaan tarpeen ekumeenisen kirkolliskokouksen koolle kutsumisesta. Koska ikivanhat säännöt eivät ole sovellettavissa vaan ovat jopa koomisia. Yksi esimerkki voisi olla sääntö, että papeiksi vihityt eivät saa avioitua.
Sami, Jaakobin kirjekö on se mielikirjeesi? Eihän se ole koko UT. En tuon perusteella voi tehdä sitä johtopäätöstä, jonka teet tekojen osalta. Aabraham uskoi ja kaikki ne henkilöt uskoivat ensin. Usko sitten näkyi tekoina. Jumala oli jo lukenut ihmisen vanhurskaaksi pelkän uskon perusteella.
Kun kerran teot ovat Jumalan ennalta valmistamia, että me niissä vaeltaisimme, niin miksi Jumala vanhurskauttaisi tai pelastaisi näiden omien valmistamiensa tekojen perusteella? Eihän niitä voi lukea ansioksi ihmiselle?
Kristuksen sovitus on täydellinen ja riittää pelastamaan ihmisen ilman tekoja. Jos tarvittaisiin teot, Kristuksen sovitus olisi loogisesti silloin riittämätön ihmisen pelastamiseen. Näin se menee minun mielestäni.
Sami, minäkin olen samaa mieltä Kari Paukkusen kanssa. Yksin Kristus pelastaa. Älä siis lue siihen muita ehtoja.
Minusta opilliset erimielisyydet johtavat usein mielettömiin väittelyihin kysymyksistä, joihin kenelläkään ei ole varmaa ja oikeaa vastausta. Hyvä esimerkki siitä on tuo vapaa tahto. Asialla kun on selvästi kaksi puolta, jotka ovat yhtä aikaa voimassa. Riippuu vain siitä kummasta näköalasta sitä katselee. Voimme tietenkin tarttua Jumalan armoon sillä uskolla, jonka Jumala meille antaa. Jumala antaa meille myös hyvät teot ja kaiken muunkin. Mikä on sitten oma osuutemme? Sitä Raamattu ei meille kerro. Se sanoo vain:” se mikä on salattu on Jumalan ja se mikä on ilmoitettu on meitä ja lapsiamme varten.”
Sitä opillista kirjoa, joka hylkää apostoliset uskontunnustukset ja Raamatun Jumalan sanana, ei minua mikään mahti maailmassa saa hyväksymään. Nykyihminen se vain polvistuu tieteen alttarille, jota pitää jumalanaan.
Sami, kirjoitit että ortodoksisessa teologiassa pelastuksen ehdot ovat usko ja hyvät teot. Tarvitaan ihmisen henk.koht. panos, muuten ei voi pelastua. Kuitenkin kirjoitat että pelastus on Jumalan lahja ja hänestä lähtöisin. Minusta tässä on selvä ristiriita. Eihän lahjasta pidä joutua vielä itse maksamaan osan.? Mikä lahja se semmoinen on?
Lisäksi tuo voitavansa tekeminen. Mistä voin olla varma, että olen tehnyt sen voitavani, jonka myös Jumala hyväksyy ”voitavansa tekemiseksi”? Jäisin ainakin itse täysin epävarmuuteen siitä, olenko Jumalan mielestä varmasti tehnyt voitavani.
Siksi luterilaisena on ihanaa elää vapautuneena tekemään hyviä tekoja ilman epävarmuutta riittävätkö teot pelastukseen?
Ilmoita asiaton kommentti