Torjuntavoittoa ei nyt tule.

Puhumme rohkeasti ilmastonmuutoksen torjumisesta. Ikään kuin tiedemiehet eivät olisi moneen kertaan kertoneet meille ettei se pysähdy, vaikka nyt heti lopettaisimme kaiken saatattamisen.
Onko korvissamme jotkut tulpat, vai miksi emme kuule selvää puhetta.

Tuossa lähinaapurissa Puolan 38 milj. Kansa. Se saa 80% energian kulutuksestaan hiilivoimasta. Saksassa kait hiukan alle puolet siitä. Tuskinpa ne voivat lopettaa noin vain hiilen polttamista. Lentoliikenne lisääntyy kaikkialla huimaa vauhtia. Lentovero ei vähennä ilmakehän saastuttamista. Omaatuntoa se voi kyllä rauhoittaa. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua tosin jo saatetaan käyttää satuttamattomia voimanlähteitä lentämiseen. Se on vasta silloin. Öljylähteitä porataan innolla lisää ja lisää. Mitä olisi ne toimenpiteet joilla voisimme kehityksen pysäyttää. Sellaisia vain ei ole.

Meillä täällä pikkuisessa kotimaassamme on kuitenkin vahva usko siihen, että meidän on näytettävä mallia koko maailmalle siitä miten ilmastonmuutos voidaan torjua. Olisikohan syytä pohtia sitä mahdollisuutta että maapallon lämpötila tulee nousemaan useita asteita vielä. Emmekä voi sille mitään. Ehkä meidän olisi hyvä jo alkaa varautua muutoksiin joita ilmastonmuutos tuo tulessaan. Sen sijaan, että kuvittelemme, että voimme vielä estää sen tuloa.
Surullista on kun nuorille annetaan katteettomia lupauksia siitä, että muutos voidaan jopa torjua.

  1. Munua lievästi sanottuna häiritsee ilmastokeskuskustelussa se, että annetaan ymmärtää, että ihminen toimillaan voisi säädellä maapallon lämpötilaa asteen kymmenesosan tarkkuudella (vrt. ”lämpötilan nousu rajoitettava 1,5 asteeseen”). Ikään kuin maapallon lämpötila olisi muuten vakio. Näinhän ei todellakaan ole. Lämpötilahan on vaihdellut koko ajan. Tarkoitushakuista on rajata tarkastelu vain teollistumisen jälkeiseen aikaan. Silloin päästiin aloittamaan varsin alhaalta. Vastaavia nousuja on ollut muulloinkin. Lämpötilan muutokset ovat todella monimutkainen asia ja olisi syytä ottaa asiaan vähän nöyrempi asenne ja avata näitä asioita enemmän myös ns. suurelle yleisölle. Lämpötila voi lopulta muuttua ihan toisella tavalla kuin nyt annetaan ymmärtää. Siltiolen toki sitä mieltä, ettei ilmakehään olisi syytä työntää toimestamme aineita, jotka eivät sinne kuulu. Mutta varmaa on, ettei maapallon tulisi olemaan vakio ilman niitä jatkossakaan.

    • Kuka Timo onesittänyt että ilmaston suojelutoimenpiteiden tulosena olis joku vakio-ilmasto? No ei kukaan eli ompelit ns. olkinukkeargumentin.
      Ja tässä jos missä voi olla kyse siitä kuuluisasta yhdestä tiilestä joka katkasi kamelin selän. Se ilmastotiili voi olla juurikin ihmisen tiilitehtaalta.
      On minulle käsitämätöntä miten happamasti luonnonsuojeluun sutaudutan varsinkin uskonnolisilla palstoilla vaikka tuo palstalaisten Jumala käski juurikin VARJELLA maata!

  2. Timo Nokelaisen kanssa samoilla linjoilla, saasteet on hyvä saada vähenemään, mutta kun se vain nyt on niin, että auringossa tapahtuvat muutokset ja ilmakehään ja maapalloon ja lämpötilojen vaihteluun vaikuttavat hyvin monet muutkin asiat kuin ihmisen saasteet.(ihmisen aikaansaannokset ovat vain yksi osatekijä, eikä edes kovin suuri)

    Geologit ovat löytäneet maaperästä ja sedimenteistä hyvin monelaista ilmastoa ja syklejä, joissa tulee ilmi, että maapallolla on ihan omanlaisensa käyrät mitä tulee tuhansien vuosien mittareihin ja nämä muutokset ovat tapahtuneet ilman ihmisen myötävaikutusta.

    Suhteellisesti voidaan sanoa, että ihmisen vaikutukset ovat vain murto-osa niistä ilmaston muutoksien todellisuuksista, mitä tiede on mitannut ja todentanut omissa tutkimuksissaan.

  3. Pekka Pesonen: ”Onko korvissamme jotkut tulpat, vai miksi emme kuule selvää puhetta.”

    Yllä olevan kysymyksen voisit esittää peilin edessä itsellesi. Minun mielestä sinä et ole ymmärtänyt selvää puhetta siitä, mistä ilmastonlämpenemisessä on kysymys. Perehdy ensin perusasioihin, enne kuin alat esiintyä asiantuntijana.

    Oli kommenteissa onneksi yksi järkeväkin puheenvuoro. Seppo Heinola: ”On minulle käsitämätöntä miten happamasti luonnonsuojeluun sutaudutan varsinkin uskonnolisilla palstoilla vaikka tuo palstalaisten Jumala käski juurikin VARJELLA maata!”

  4. Ei tarvita kuin yksi ”kunnon” tulivuorenpurkaus, niin maailma on taas huomattavasti viileämpi, jopa niin viileä, että kasvit ei kasva kunnolla vuosikausiin.

    Bonniersin julkaisema lehti Maailman historia kirjoittaa uusimmassa numerossaan sivulla 4 vuodesta 536. Lehden mukaan se oli pahin vuosi historiassa.

    Lainaus lehdestä:

    ”Ryhmä historioitsijoita on valinnut vuoden 536 jKr. pahimmaksi tunnetuksi vuodeksi ihmiskunnan historiassa. Silloin suuren osan maasta peitti eräänlainen sumu, joka aiheutti katovuosia suuressa osassa Eurooppaa, Lähi-itää ja Aasiaa. Ilmiöstä kerrotaan useissa lähteissä, ja se aiheutti seurauksia useana vuotena. Sen arvellaan toimineen pohjana pohjoismaiselle ”fimbulvinter”-myytille, joka kertoo kolmesta erityisen ankarasta talvesta, joiden välillä ei ole kesää. Paljon ihmisiä kuoli nälkään muutamassa vuodessa.

    Epätavallisen sään oletetaan myös aiheuttaneen vaikean ruttoepidemian, koska bakteeria kantaneet pieneläimet lähtivät uusille alueille etsimään ruokaa. Epidemiaa kutsutaan Justianjuksen rutoksi, joka monin paikoin tappoi kolmanneksen väestöstä.

    Ryhmä tutkijoita on äskettäin esittänyt teorian, joka voisi selittää sääilmiötä. Tutkiessaan sveitsiläistä jäätikköä, he löysivät mikroskooppisia jälkiä, jotka viittaavat islannissa tapahtuneeseen valtavaan tulivuorenpurkaukseen vuonna 536 jKr., jota seurasi vielä toinen purkaus vuonna 540.

    Purkauksen aiheuttama valtava tuhkapilvi rajoitti auringonvalon pääsyä maan pinnalle, mikä puolestaan laski lämpöitilaa koko maapallolla. Euroopassa tätä katastrofia seurasi huomattava taloudellinen taantuma, joka vaikutti maanosan yli sadan vuoden ajan.

    Samankaltaisia tulivuorenpurkauksia, joita ovat seuranneet katovuodet ja nälkä, on tapahtunut useita viimeisten 2500 vuoden aikana.”

  5. Seppo Heinola 23.3. 21:30:
    ”Kuka Timo onesittänyt että ilmaston suojelutoimenpiteiden tulosena olis joku vakio-ilmasto? No ei kukaan eli ompelit ns. olkinukkeargumentin. Ja tässä jos missä voi olla kyse siitä kuuluisasta yhdestä tiilestä joka katkasi kamelin selän. Se ilmastotiili voi olla juurikin ihmisen tiilitehtaalta. On minulle käsitämätöntä miten happamasti luonnonsuojeluun sutaudutan varsinkin uskonnolisilla palstoilla vaikka tuo palstalaisten Jumala käski juurikin VARJELLA maata!”

    Nyt kyllä Seppo rakensit ihan ikioman olkinuken.

    Puolen vuoden takaa olevan IPCC:n raportin keskeinen sisältö on, että ihmiskunnan tulee pysäyttää maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen. Sen mukaan hiilidioksidipäästöt ilmakehään tulee saada taitettua rajuun laskuun, jotta ilmaston lämpeneminen on yhä mahdollista rajata 1,5 asteeseen. Kun tätä sellaisenaan toistetaaan joka tuutista, niin mikä mielikuva ihmisille syntyy? Niinpä: ihminen on yksin vastuussa nykyisestä tilanteesta ja voi säädellä toimillaan maapallon lämpötilaa asteen kymmenysosan tarkkuudella.

    Enkä ymmärrä loppuosaakaan kommentistasi. Täällä ei käsittääkseni ole kukaan suhtaunut sisällään”happamasti” ilmastotoimiin. Jos huomasit, niin minäkin totesin: Silti olen toki sitä mieltä, ettei ilmakehään olisi syytä työntää toimestamme aineita, jotka eivät sinne kuulu. On vain haluttu realiteettien avoimempaa esillä pitoa.

    • Kukaan vakavasti puhuva ei koskan eikä misään ole sanonut että ihminen olisi yksin vastuussa ilmastosta. Eikä kukan tarkoita,että tuo 1, 5 olisi joku tuhannesosan tarkuudella saavutetava tavoite-jos vähän liioittelen minäkin.
      Radio Patmosta kuunnellesani ja tätä palstaakin lukiesani saan kyllä voimakkaan vaikutelman,että vetiset julkilausutut toiveet parannuksista ilmastoasenteissa ovat enemmän pakkopullaa ja kosmetiikka kuin halua myöntää etåä nuo kammotavat vihreät ja muut hörhöt ovat olleet koko ajan oikeassa.
      Ihminen voi toki olla se viimeinen pisara jota luonto ei enää kestä.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.