Mikä nyt on kupletin juoni? Taasko on pappi pahanteossa? Oheisen linkin otsikko kertoo kattavasti sen, mistä Ruttopuiston rovasti tahtoisi käytävän keskustelua. Kun luet ensin jutun, niin voinemme aloittaa keskustelun?
Minua ei kiinnosta, kuka tämä kyseinen onneton pappi mahtaa olla. Onneton sikäli, että raha ei tuonut hänelle onnea vaan ehdollista vankeutta kokonaisen vuoden. Itselleni tuli suru puseroon tarinan luettuani. Teki mieli myös rukoilla hänen puolestaan. Niin kovaan kiusaukseen virkasisarukseni joutui, ettei kestänyt koettelemusta vaan lankesi. Varmasti hänen järkensä olisi voinut ilmoittaa, että tuollainen jättisumma ei voi kuulua hänelle ja että rahat on helppo jäljittää. Silti hän menee ja käyttää viidesosan yli puolen miljoonan euron summasta. Olisiko käyttänyt enemmänkin, jos olisi ehtinyt? Kas, siinäpä vasta pulma.
Hyvä, että pappi tuli kovisteltuna järkiinsä ja palautti kaikki rahat, siis myös sen törsätyn osan eli 100.000 euroa. Joutuiko hän mahdollisesti ottamaan sen verran velkaa, mene ja tiedä.
Rahaan liittyvissä asioissa moni siteeraa Raamattua väärin puhumalla tai kirjoittamalla siitä, miten raha on kaiken pahan alkujuuri. Ei ole, vaan rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri. Paavali opastaa nuorta Timoteusta näin:
”Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä” (1. Tim. 6:7-10).
Mistä ahneus alkaa? Honoré de Balzacin mukaan siitä, missä köyhyys loppuu.
Yritän kovasti ymmärtää niitä seikkoja, jotka olisivat saattaneet toimia mahdollisina yllykkeinä ”miltei taivaasta tipahtaneitten rahojen” luvattomalle haltuun otolle. En kuitenkaan liian vähin tiedoin pääse puusta pitkään enkä eläkeläisenä koskaan pääse asettumaan tämän kavaltajapapin nahkoihin eli kieriskelemään isoissa rahoissa kuin Roope Ankka. Niin kauan kuin minulla itselläni ei ole omakohtaista kokemusta pyytämättä ja yllättäen saapuneesta puolen millin ylläritilillepanosta, minulla ei ole ratkaisua tähän dilemmaan. Tahtoisin tuon ongelman tässä elämässä selvittää, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäänee rikoksen rekonstruktio epätavallisine raha-anomuksineen:
Arvoisa Vantaan seurakuntayhtymä: Voisitteko lähettää tililleni miljoona euroa ASAP, jotta voitaisiin testata, miten tämän bloggaripapin käy, selviänkö kiusauksesta voittajana vai lankeanko heti törsäämään viidenneksen viekkauvella ja vääryyvellä hankituista rahavaroista? Lupaan kertoa tällä palstallani avoimesti, kuinka sitten kävikään: sumeniko järki, iskikö hulluus, tuliko minusta sijoittaja vai rahanlainaaja…
Keskustelukysymyksiä: Mitä rahalla saa ja ei saa? Onko sinulla tarpeeksi rahaa vai ei? Millainen rahan käyttäjä olet, tarkka vai lepsu? Onko sinulla varaa antaa mitään hyväntekeväisyyteen? Onko Balzacin arvio ahneuden alkamisajankohdasta oikeaan osunut?
Martti Lutherin VÄHÄ KATEKISMUS selittää seitsemättä käskyä:
ÄLÄ VARASTA
Mitä se on?
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme ota lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä saata sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä, vaan autamme häntä enentämään ja varjelemaan tavaraansa ja elatustansa.
Hmmm, seurakuntayhtymien rahoista tässä ei kyllä puhuta mitään.
Miten varastaminen ja kavallus liittyvät toisiinsa? Oliko tässä Ota tai jätä-tilanne, joka teki varkaan vai kenties viekkaaseen suunnitelmallisuuteen pohjaava kavala kavallus?
Olen kuvitellut, että kavallus ei ole yleensä kertasuoritus vaan alkaa pienestä lainasta ja, kun ei pysty heti maksamaan takaisin lainataan lisää. Kun lainasumma ylittää toistuvuudessa ja summissa jonkin määrätyn rajan ja ihminen huomaa, että asiat rullaavat eikä kiinnijäämisen riskiä näy olevan, kunnes tulee huolimattomuus tai joku toinen huomaa outoja seikkoja. Varkaudessa on suoraan vastikkeettoman voiton etsintä eikä alkuunkaan ole suunnitelmaa maksaa takaisin.
Lauri: Ihan hyvä määritelmä, mutta miksi tässä tapauksessa puhutaan kavalluksesta eikä varastamisesta? Lakitekstistä en tiedä, mutta sananlaskun mukaan tilaisuus tekee varkaan…
Suomalainen oikeustaju on joskus kummallista. Jos kolhin toisen autoa, ei tarvitse jättää yhteystietoa, kosa itseä ei tarvitse ilmiantaa. Kristillinen ajatus on toinen. Esimerkiksi rippitilanteessa annetaan ilmi asioita yleensä, joita toiset eivät tiedä.
Tilaisuus teki varkaan. Jos olisi ollut läpeensä hengellinen ihminen, niin olisi kuulostellut jonkin aikaa, kuka alkaa kyselemään niitä rahoja, kun sellaista palkankorotusta ei yleensä tule.
Lauri: Eiväthän ne mitään pimeää rahaa olleet, joten helposti olisi satunnainen vastaanottaja voinut selvittää lähettäjän.