Toivon täyttymys Kristus tulee kunniassaan

Syksy hiljentää. Elämä asettuu talviteloilleen. Nurmikon kasvitkin valmistautuvat tulevaa lepokautta varten.  Koko maailman menossakin ollaan valmistautumassa tulevien haasteiden kohtaamiseen.  Varaudutaan tulevaan.

Adventtiaikakin on valmistautumisen kautta. Valmistaudumme suuren juhlan, joulun, viettoon.  Tuleva on mielessämme, nyt teemme valmisteluja.

Toinen adventtisunnuntai siirtää katseemme ajallisesta valmistautumisesta yliajallisen tarkasteluun.  Katseemme kääntyy ikuisen Jumalan ikuisuutta kohti.  Kristuksen takaisin tulo on tähtäyspisteemme. Sitä kohti kurottaudumme.  Herramme tulee. Milloin? Sitä emme tiedä.  Mutta mielemme täyttää harras odotus. Vapahtajamme tulo on ilomme, toivomme, tulevaisuutemme turva. Ajan aherrusten keskellä mielemme täyttää ikuisuuden valo. Jumala tulee luoksemme. Jeesus palaa takaisin. Hänen saapumisensa uudistaa kaiken. Koko luomakunta uudistuu.  Siitä sanotaan, että luodaan uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu.

Vanhastaan itää on pidetty Kristuksen takaisin tulon esikuvana.  Niin kuin nouseva aurinko aamulla valaisee pimeän tienoon, samoin maailmamme pimeys väistyy ja Kristuksen kirkkaus tulee julki. Vertauksessaan Jeesus mainitsee, että silloin kaikki kansat kootaan hänen eteensä. Silloin pelastettujen ilo on rajaton.

Tämä tapahtuma on ennakoitu jo Barukin kirjassa:

Kohota katseesi itään, Jerusalem!

Jumala tuo eteesi riemukkaan näyn.

Lapsesi, — ovat kokoontuneet

yhteen idästä ja lännestä,

he tulevat Pyhän kutsua seuraten

ja iloitsevat Jumalan kirkkaudesta.

Ilmestyskirjassa kerrotaan lukemattomien ihmisten kokoontumisesta ristiinnaulitun Jeesuksen, Karitsan valtaistuimen eteen. Ilm. 7. luku.  Siinä sanotaan myös, että Jumalan kansan riemuun päässeet ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.  Ilmestyskirjassa tämä viittaa kasteen saamiseen. Kastepuku on valkea asu, vanhurskauden vaate.

Ilmestyskirja liittyy Barukin kirjan ajatuksiin:

Pue yllesi Jumalan vanhurskauden viitta,

kruunaa pääsi Ikiaikaisen kirkkaudella,

sillä Jumala näyttää sinun loistosi koko maanpiirille,

kaikelle mitä on taivaan alla,

ja antaa sinulle ikuisen nimen.

Barukin kirjan ikuisen -nimen ilmaus toistuu sekä Paavalin  että Ilmestyskirjan teksteissä Jumalan pelastuksen  osallisuudesta: Nimi on elämän kirjassa. Samaa perinnettä seurasi myös Vapahtajamme opetuslapsilleen:

Fil. 4:3

Pyydän myös sinua, uskollinen työtoverini, auttamaan näitä naisia, jotka ovat minun kanssani taistelleet evankeliumin puolesta samoin kuin Clemens ja muutkin työtoverini, joiden kaikkien nimet ovat elämän kirjassa.

Ilm. 3:5

Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.

Luuk. 10:20

 Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan

Eläkäämme siis rohkeasti. Suunnatkaamme katseemme tulevaa kohti.  Tulevaisuus on Jumalan käsissä. Hän  on luonut maailman. Hän myös huolehtii luomuksestaan ja kerran Kristuksen suurena päivänä, koko maailmankaikkeus näkee Jumalan suuruuden.  Jumala pitää omansa  mielessään,kuten jo Barukin kirjassa julki tuodaan. Pyhä, Jumala, on  koko maailman toivon täyttymys:

Nouse, Jerusalem, astu korkealle vuorellesi

ja katso kohti itää: lapsesi tulevat!

Pyhän kutsusta he ovat kokoontuneet yhteen idästä ja lännestä,

ja he riemuitsevat siitä, että Jumala on pitänyt heidät mielessään.

Jumalan lapsina meillä on ihana tulevaisuus edessämme. Virren 30 sanoin tunnustamme Jumalan suurta kaitselmusta elämme suunnasta:

Maailman kautta

kuljemme laulain,

taivasta kohti matka vie.

SUNNUNTAI  4.12.2022 

2. adventtisunnuntai

Sen aiheena on Kuninkaasi tulee kunniassa,

latinaksi adventus glorificationis.

Viikon apokryfiteksti: Bar. 4:36–5:9

Kohota katseesi itään, Jerusalem! Jumala tuo eteesi riemukkaan näyn. Lapsesi, joista jouduit luopumaan, ovat kokoontuneet yhteen idästä ja lännestä, he tulevat Pyhän kutsua seuraten ja iloitsevat Jumalan kirkkaudesta.

Riisu surupukusi, Jerusalem, ota yltäsi ahdingon vaate ja verhoudu ikiajoiksi Jumalan kirkkauteen! Pue yllesi Jumalan vanhurskauden viitta, kruunaa pääsi Ikiaikaisen kirkkaudella, sillä Jumala näyttää sinun loistosi koko maanpiirille, kaikelle mitä on taivaan alla, ja antaa sinulle ikuisen nimen. Sinun nimesi on oleva Oikeudenmukainen rauha, Hurskas kunnia.

Nouse, Jerusalem, astu korkealle vuorellesi ja katso kohti itää: lapsesi tulevat! Pyhän kutsusta he ovat kokoontuneet yhteen idästä ja lännestä, ja he riemuitsevat siitä, että Jumala on pitänyt heidät mielessään. He lähtivät luotasi jalan, vihollisten vieminä, mutta kun Jumala tuo heidät takaisin, heitä kannetaan kunniasaatossa kuin kuninkaan valtaistuimella. Jumala on käskenyt jokaisen korkean vuoren madaltua, jokaisen ikivanhan kukkulan alentua ja kaikkien laaksojen täyttyä, jotta maa tasoittuisi ja Israel voisi vakaasti kulkea Jumalan kirkkauden suojassa. Jumala käskee myös, että metsien ja kaikkien tuoksuvien puiden tulee suoda varjonsa Israelille. Kirkkautensa valolla Jumala johdattaa kansaansa, ja Israel riemuitsee hänen laupeudestaan ja oikeamielisyydestään.

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Tästä osoitteesta Barukin kirjan voi lukea suomeksi, venäjäksi ja ruotsiksi. Sivustolle päästyään pitää vain vaihtaa esille haluamansa käännös.

    https://raamattu.fi/raamattu/KR92,SYNOD,B2000/BAR.1/

    Tästä osoitteesta voi tutustua vanhempiin Barukin kirjan käännöksiin suomen kielellä. Panen viittauksen 1642 käännökseen:

    https://www.finbible.fi/Biblia1642/Apokryfikirjat/Baruchin_kirja1.htm

    • Tarja

      Kiitos hyvästä kysymyksestäsi.

      Kääntäisin mielelläni asian toisin päin. Tapahtuman päähenkilönä on Jeesus itse. Kun hän tulee niin koko maailmankaikkeuden olemus muuttuu. Silloin näemme hänet Jumalana.

      Hän kokoaa kaikki maailman ihmiset keikkialta maailmasta ja koko historian ajalta eteensä ja silloin hän saattaa voimaan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden koko uudistamalleen luomakunnalle.

      https://raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.25/Matteus-25

    • Tarja

      Asiaa voidaan tarkastella myös adventtiajan näkökulmasta.

      Adventti tulee latinan kielisestä sanasta ja tarkoittaa Kristuksen tuloa. Tätä Kristuksen tuloa tarkastellaan kolmelta eri näkökulmalta.

      1) Kristuksen ensimmäinen tulo tapahtui joulun sanomassa: Jumala otti ihmisyyden Jeesuksessa. Tätä tapahtumaa vietäaa juhlimme jouluna.

      2) Toinen tulo toteutuu jokaisessa messussa ja muussa kristikunnan kokoontumisessa kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Jeesus on luvannut olla läsnä jokaisessa tapahtumassa, missä hänen nimeensä kokoonnutaan. Aivan erityisesti tämä tapahtuu messussa, kun hän jakaa ruumiinsa ja verensä eli siis ristinkuolemassaan antamansa sovintouhrin todellisuuden meidän syötäväksemme ja juotavaksemme leivässä ja viinissä.

      3) Kolmas tulo viittaa Kristuksen takaisin tuloon kunniassaan. Käsittelemäni toinen adventtisunnuntai puhuu tästä Jeesuksen paluusta täydessä voimassaan. Se merkitsee Jumalan kansalle vapautusta ja onnen esiintuloa.

      Tämä paruusian eli Jeesuksen takaisin tulon sanoma sanoma voidaan ilmaista Jeesuksen sanoin: ”Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

    • Tarja

      Kristuksen takaisin tulon sanomaa voidaan tarkastella myös siitä, mitä tämä on saanut aikaan kirkon toiminnassa.

      – Monet ihmiset ovat rohkaistuneet omassa elämässään elämään ihmisiksi, kun muistavat että tulevaisuus on Jumalan käsissä. Jumalan voima tulevaisuudesta käsin innostaa tekemään hyvää toisia ihmisiä kohtaan.

      – Moni on myös saanut innostusta lähetystyön tekoon. Jumalan valtakunnan sanoma on kuulutettava koko maailmalle, kaikille kansoille. Lähetystyö on tämän tehtävän mukana elämistä.

      – Aivan henkilökohtaisesti kerron yhden tapauksen siltä ajalta, kun ensimmäinen vaimoni vielä eli. Olimme suhteellisen nuori pariskunta ja kotitöiden tekemisessä vielä haimme omia roolejamme yhteistyötä molemmille sopivaksi rakentaaksemme.

      Eräänä päivänä totesin, että kotona oli vähän siivottavaa. Silloin tuli mieleeni, että siivoampa kotimme niin, että jos Jeesus jo tulee takaisin, niin ainakin kotimme on siisti. Toisinaan siis rakkaan Vapahtajamme takaisin tulon sanoma voi inspiroida jopa näin konkreettisiin toimiin.

      Olen nyt näillä kolmella kommentillani yrittänyt vastata sinulle Tarja hyvään kysymykseesi. En tiedä oliko tämä nyt vastaus siihen mitä kysyit vai meninkö aivan toisiin mietteisiin kuin niihin, mitä halusit tietää.

  2. Kristuksen takaisin tulo lopettaa kaiken pahan kun itse pahan alkusyy poistetaan, jolloin mikään pahuuden muoto ei millään tavoin voi estää ikuista ja täydellistä iloa Jumalan antamassa uudessa elämässä.

    Tunnustuskirjamme puhuvat siitä, että viimeisellä tuomiolla pahan valta kukistetaan lopullisesti, kun Saatana kaikkine langenneine enkeleineen ( Huomaa monikko!) heitetään pois Jumalan yhteydesta rangaistustaan kärsimään.

    On siis huomattava, ettei siellä täällä esiintynyt kuvitelma paholaisesta muka helvetin valtiaana ole kristinuskon mukaista.

    Augsburgin tunnustus 25.6.1530 sanoo näin

    XVII Kristuksen tuomiolle tulo

    Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.

  3. Matias

    Kysymys lienee kuninkaan paluusta, kun Jeesus sanoo: ”kaikki jotka eivät huolineet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni ”

    Voivatko ihmisoikeusjärjestötkin sokaistua kuninkaasta, samoin kuin kansa aikoinaan Hitleristä, että eivät puutu asiaan, vaikkka veri virtaa, vaan huutavat: ”voittoa ei koskaan saavuteta ilman veren vuodatusta.”

    En halua olla näkemässä, vaikka toisaalta, olis kiva kysyä Jeesukselta, että sanoitko noin ja noin mitä evankeliumi väittää. Voihan olla, että hän on muuttunut mies, kaiken sen jälkeen mitä kahdentuhannen vuodea aikana on tapahtunut, tai, hän ei ole sanonut mitään, vaan joku muu on puhunut hänen puolestaan, vaikka hän ei ole valtakirjaa kirjoittanut.
    Se onkin vakava paikka heille, jotka ovat hänen suullaan puhuneet, Jeesus sanoi, Jeesus sanoi, vaikka hän ei ole niitä lähettänyt.

    Jos puhutaan Daavidin jälkeläisistä, niin eikö Daavidin Dynastia sammunut Jeesukseen koska hänellä ei ole jälkeläisiä, toisin sanoen tänne ei tule ketään.

    Mutta messiaaninen aikakausi voisi tulla, jolloin myös antisemitismille tulee loppu, ihmisten viisastumisen kautta, ja näin viisaus on pelastaja. Myös muille, koska heidän ei enää tarvitse herjata omaksi kuvitelluksi pelastumisekseen, vaan vapautuvat tämän synnin tekemisestä.

    Kun näkymätön virtaa näkyväiseen, ja se on viisaus, niin toki muutosta tapahtuu. Yksi ihminen ei voi suuria tehdä, mutta pyytäkää viisautta, niin moni asia voi valaistua.

    • Tarja

      Kiitos kommentistasi

      1) Aluksi puhe viisaudesta

      Viisaus on suuressa arvossa pyhässä Raamatussamme.

      Viikon apokryfitekstin edelläkin on ihana viisauden ylistys:

      Baruk 4

      1 Viisaus on Jumalan käskyjen kirja,

      laki, joka on voimassa ikuisesti.

      Kaikki, jotka seuraavat viisautta, saavat elää,

      mutta ne, jotka sen hylkäävät, ovat kuoleman omat.

      2 Käänny, Jaakob, tartu viisauteen,

      kulje kohti valoa, joka siitä loistaa.

      3 Älä anna toiselle kunniaasi,

      älä kalleintasi vieraalle kansalle.

      4 Hyvä on meidän osamme, Israel,
      ¨
      sillä me tiedämme, mitä Jumala tahtoo.

    • Tarja

      2) Toiseksi puhetta messiaanisuudesta

      Viittaamasi puhe kuninkaasta on Jeesuksen vertauksesta. Siinä hän puhuu Messiaan aikakaudesta, samasta josta jo Barukin kirjasta oleva viikon apokryfitekstimmekin puhuu. Jumalan kirkkaus ja kunnia tulee esille, kun Messiaan aika koittaa.

      Messias -sana on hepreasta peräisin. Vastaava kreikasta peräisin oleva sana on Kristus. Kristitty siis on messiaaninen. Sanallisena arki-ilmaisuna se tarkoittaa ”Voideltu”, siis sellaista joka on saanut virkansa, asemansa, tehtävänsä, olemuksensa Jumalalta. siis Pyhän Hengen voitelun.

      Puhdasoppisuuden aika tarkasteli Jeesusta Messiaana eli siis Jumalan voitelemana kolmesta eri tehtävästä käsin. Kaikissa näissä käytettiin öljyllä voitelua virkaan vihkimisessä Jumalaa avuksi rukoillen ja Pyhän Hengen voima toimituksella välittäen.

      1) Kuninkaallinen virka

      Tämä tarkoittaa, että Messias on Jumalan valtakunnan hallitsija. Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

      2) Ylimmäispapillinen virka

      Papiston tehtävänä oli uhrata kansan syntien sovitukseksi. Ylimmäinen pappi oli pappien johtaja, tärkein pappistehtävä Aaronista alkaen. Hänen tehtävänsä oli erityisen merkittävä siinä, että vain hän saattoi mennä kaikkein pyhimpään ja vain kerran vuodessa. Hän siis oli tässä mielessä ainutlaatuisessa asemassa.

      Jeesuksen tehtävänä oli toimittaa yksi ainoa uhri koko maailman syntien sovitukseksi. Ristin kuolemallaan hän sovitti kaikkien kansojen kaikkien aikojen synnit yhdellä ainoalla uhrillaan. Uhraten oman itsensä. Tästä sovintouhrista riittää kaikille.

      3) Profeetallinen virka

      Profeettojen tehtävänä oli julistaa Jumalan tahto eri elämän tilanteita varten.

      Jeesus toi esiin Jumalan opetuksen täyteyden. Hän saattoi Jumalan ilmoituksen historian täyttymyksen. Siksi hän on kaiken Jumalan sanan huipentuma ja täyttymys.

      Näillä kolmella eri tarkastelukulmalla puhdasoppisuuden aika sai selkeän opetuksen siitä mitä Jeesuksen työ Messiaana eli Kristuksena merkitsee meille ihmisille, koko ihmiskunnalle.

    • Tarja

      3) Kolmanneksi. Kirkon virka on Jeesuksen valtuuttama

      Jeesus oli saanut rabbin virkaan siunaamisen. Tämä voidaan todeta siitä, että hän toimi julkisesti synagogassa saarnaamassa. Se oli mahdollista vain sellaiselle, joka oli virkaansa vihitty. Rabbin virkaan voitiin vihkiä vasta 30 vuotiaana. Tästä syystä Jeesuskin aloitti julkisen toimintansa vasta 30 vuotiaana.

      Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan hänen puolestaan. ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Tämä lähettäminen jatkui siten, että nämä puolestaan jatkoivat valtuutuksen ketjua eteenpäin.

      Successio apostolica eli apostolinen seuraanto on katkeamaton ketju Jeesuksen tekemästä virkaan asettamisen ketjusta koko kirkon historian kuluessa. Suomenkin piispat voivat osoittaa tämän saman ketjun todellisuuden meidänkin päivinämme.

      Raamatussa kerrotaan Pietarin virkaan asettamisesta, kun Jeesus kolmesti kysyi Piearilta rakastaako tämä häntä ja saatuaan vastauksen kolmesti ilmaisi tämän tehtävän huolehtia kirkosta, kaita laumaa.

      Sama kolminkertainen kysymysten ja siihen liittyvä virkaan asettamisen sarja jatkuu yhä edelleen kirkossamme piispan vihkimyksen yhteydessä.

      Niin kuin aikoinaan juutalaisuudessa synagogan esimies asetti rabbin virkaansa, niin vielä nykyaikanakin vastaavan viran haltija eli piispa vihkii papit ja diakonit virkaansa.

      Ylösnoussut Kristus on yhä edelleen kirkkonsa keskellä. Hän elää ja vaikuttaa kristikunnan keskuudessa.

      Joten tämä vastauksena väitteellesi, ettei Jeesus muka olisi valtuuttanut nykyajan sananjulistajia.

    • Tarja

      4) Daavidin dynastiasta

      Daavidin dynastia maallisena kuninkaana lakkasi Jerusalemin valtaukseen ja sitä seuranneeseen pakkosiirtolaisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tehnyt loppua hänen jälkeläisistään pyhän kansan keskuudessa. Tietoisuus Daavidin sukuun kuulumisesta säilyi sukujen parissa.

      Herodeksen tultua valtaan alkoi muutamia Daavidin sukuja vastaan ajojahti. Osa näistä joutui siirtymään pääkaupunkiseudulta Jerusalemin ja Beetlehemin tienoilta Galileaan. Nasaret oli yksi näistä kaupungeista, joihin heitä meni. Joosef näiden joukossa. Kihlaus eli evioliittolupaus oli tuon ajan juridinen avioliitto. Niinpä Joosefin kihlatun neitsyt Marian lapsikin syntyi juridisessa mielessä Daavidin sukuun. Tästä seurasi myö Jeesuksesta käytetty nimitys Jeesus Daavidin poika.

      Tämän sukuhistoriaan lisäksi tulee ideologinen ja teologinen Daavidin saaman siunauksen liittoon kuulumisen linja. Jokainen opetuslapsi, jokainen kristitty on liitetty Jeesuksen sukuun, Jeesuksen omien joukkoon, Jumalan kansaan. Erittäin hurskaana tunnettu ja juutalaisten suuresti arvostama Jerusalemin professori David Flusser sanoi kerran Lapinjärvellä seminaaria pitäessään, että ei-juutalaiset kristityt ovat liitetyt Israelin kansaan Daavidin liiton kautta. Hän siis tarkoitti että Kristuksen kanssa elävät ovat pyhän kansan jäseniä Daavidin sukukuntaan kuuluvan Jeesuksen kautta.

    • Tarja

      5) Antisemitismistä

      Antisemitismi leviää siellä missä kirkon keskeinen sanoma unohdetaan eikä sitä enää oteta todesta.

      Onhan kristikunta alati rukoillut juutalaisten puolesta. Nytkin netistä Inkerin kirkon jumalanpalvelusta kuunnellessani totesin heidänkin kirkkonsa esirukouksessa lukeman vanhan kirkkokäsikirjaamme kuuluneen rukouksen Jumalalle muistamaan omaisuuskansaansa Israelia.

      Viime aikoina olen kuullut, että maassamme on lisääntynyt valitettavia vihapuhetta vähemmistöjä kohtaan. Näiden joukossa on sekä juutalaisia että saamelaisia. Ykri näkökohta muutamien muiden joukossa on se, että kirkon sanoma lähimmäisen rakkaudesta ei enää ole tavoittanut samassa määrin kuin aikaisemmin. Itsekeskeisyys ja oman edun häikäilemätön tavoittelu on siitä syystä lisääntynyt: Hedelmistään puu tunnetaan.

  4. Matias
    ”Jeesuksen tehtävänä oli toimittaa yksi ainoa uhri koko maailman syntien sovitukseksi. Ristin kuolemallaan hän sovitti kaikkien kansojen kaikkien aikojen synnit yhdellä ainoalla uhrillaan. Uhraten oman itsensä. Tästä sovintouhrista riittää kaikille.”

    Pavalin mukaan ”Kristus on tullut palvelemaan juutalaisia, hän on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset, todistaakseen, että Jumala pysyy sanassaa.”
    En ole kuullut, että tämä vahvistus olisi tullut esille.

    Mitä ne isille annetut lupaukset sitten olivat ?

    Tässä muutama:
    Jesaja. 65:9 Minä tuotan Jaakobista siemenen ja Juudasta vuorteni perillisen ja minun valittuni saavat periä maan ja minun palvelijani saavat siinä asua.

    Ps 69: 36-37 Sillä Jumala on pelastava Sionin ja rakentava Juudan kaupungit niin, että he asettuvat niihin ja omistavat ne. Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

    Ps 102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

    On sanottu, että vanha testemntti ei ole enää voimassa, vaikka jokainen näkee, että kansa on palannut, kääntynyt takaisin. Ja lupaukset ovat täyttyneet.

    Väärennetyn uuden testamentin perintö selviää sitten kuoleman jälkeen, en ota siihen ja sen uhreihin nyt tässä kantaa, kun mysteerit ja uhrit eivät ole kiinnostavia edes satuina. Tai ehkä satuina kyllä, mutta ei totena.

    • Tarja

      6) Väitteeseesi: ”On sanottu, että vanha testemntti ei ole enää voimassa”, voidaan todeta, että tätä esitti jo gnostilainen Markion toisen vuosisadan puolivälissä. Se torjuttiin päättäväisesti.
      Vanha testamentti oli Jeesuksen, apostolien, apostolisten isien ja seuraavien sukupolvien AINOA Raamattu. Vasta vähitellen Uuden testamentin tekstit tulivat yleisemmin tunnetuiksi ja pääsivät laajemmille piireille jakeluun.

      Nykyaikana ainoastaan erittäin voimakkaasti yleisestä linjasta poikkeavat lahkolaiset kieltävät Vanhan testamentin aseman Pyhän Kirjan ensimmäisenä osana. Kieltäytymisen syynä on useinkin se, että heidän äkkiväärät käsityksensä kumoutuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun niiden vanhatestamentillinen tausta tulee näkyviin. Tätä he eivät halua myöntää.

    • Tarja

      Vielä yksi kommentti tähän yhteyteen

      7) Uhreista

      Oletko tietoinen, että roomalaisessa yhteisössä kaikki vähääkään merkittävämmät kokoontumiset aloitettiin aina uhrin toimittamisella. Näin uhrien toimittaminen oli osa kaikkea julkista elämää kaikessa yhteiskunnan toiminnassa. Pakanallisessa yhteisössä se toimitettiin heidän omien jumaliensa kunniaksi.

      Juutalaiset olivat saaneet roomalaisilta erivapauden niin, ettei heidän tarvinnut toimittaa tätä uhria, vaan saivat itse valmistaa koseria ruokaa.

      Sen jälkeen kun kristittyjen ja synagogajuutalaisuuden teit olivat lähteneet eri teille, tämä kohta roomalaista yhteiskunnan julkista elämää toi kristityille suuria ongelmia. He joutuivat syrjään tai vainotuiksi näistä epäjumalien palvonnan menoista kaikkien kokousten yhteydessä.

      Toreiltakaan ei voinut ostaa minkäänlaista lihaa ilman ettei sitä ensiksi ollut uhrattu jonkun epäjumalan nimeen toimitetussa uhriliturgiassa. Tämä puolestaan toi kristityille ongelmia, kun toiset pakanuudesta uskon yhteyteen kääntyneet eivät menneet noin valmistetun lihan syöntiin mukaan, mutta toiset taas menivät niihin mukaan. Näistä ongelmista Paavali puhuu kirjeissään.

      Kaikkea hyvää sinulle Tarja, hyvää yötä ja Jeesus myötä!

  5. Matias,

    ”Yleinen linja” ei ole asiallinen perusta. Ei myöskään teologia-sanalla perustelu.

    Ainoastaan Kirjoitusten mukainen, kuten Jeesus vastasi Saatanalle, ”Kirjoitettu on”.

    Kolmas olemattomuus, ”Paavalin teologia” kertoo, että jopa Paavalilla ratsastetaan, niinkuin Pietari viittaa niihin vakiintumattomiin, joilla ei ollut tai eivät sallineet Uskon vaikuttaa tietämystä (ei itseymmärrystä). Paavali tähän vastaa, 2. Kor.1:13, ”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme , ole muuta, kuin mitä siinä on luettavana, ja minkä myös tiedätte, ja toivon teidän loppuun asti tietävän.” kuin mitä siinä on luettavissa ja toivon teidän loppuun asti tietävän.

    Vanha Testamentti sopii evankeliointiin yhtä hyvin kuin Filippukselle, kun hän hoviherralle selitti Jesajan ennustusta Jeesuksesta, tai kun Pietari julisti helluntaina Jerusalemissa, tai kun Stefanus julisti Jeesuksesta. Jos ei tajua, mitä siellä kirjoitetaan, eli jos VT: varjokuva ei saa sisältöä, on vastaanotettava se Usko mitä Vanha Liitto, ilman Jeesusta ei avaa.

    • Reijo

      Kiitos kommentistasi

      Puheenvuoroosi sisältyy useampi näkökohta, joihin vastailen siihen tahtiin kuin muihin toimiini parhaiten sopii.

      Kritisoit ilmaisuani ”yleinen linja”. Käytin tätä ilmausta kuvaamaan aidon kristillisen perinteen säilyttäneistä kirkkokunnista yhteisen kristikunnan edustajista, jotka avoimesti ja rehellisesti pitäytyvät ”koko maailman laajuiseen yhteiseen” eli siis ”katoliseen” = kreikan kielisen alkuperäisen ilmauksen mukaisesti ”kautta koko maailman yhteisen” uskoon eli siis kristinuskoon.

      Kuten Lutherkin Vähässä katekismuksessa toisen pääkappaleen kolmannen uskonkappaleen selityksessään toteaa Pyhän Hengen vaikuttavan pyhässä kristikunnassa. Hän siis tarkoittaa Jumalan kansaa eli siis kirkkoa, joka on Pyhän Hengen työväline Jumalan evankeliumin valistamiseen ja uskon synnyttämiseen ja ylläpitämiseen sanan ja sakramenttien välityksellä.

      Ef. 1: 22-23 kertoo, että kirkko on Kristuksen ruumis.

      Kaikkea hyvää sinulle, hyvää yötä ja Jeesus myötä!

    • Reijo

      Jatkoa kommenttiisi

      Aivan hyvin tuot esille Jeesuksen sanat Perkeleelle: ” Kirjoitettu on —.”

      Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, Jumala jo ikuisuudesta asti ja ihminen sikiämisestään saakka. Vaikka hän oli sataprosenttisesti Jumala kaikella Jumalan voimalla, niin paholaista vastaan hän käytti Jumalan sanaa, kaikkien juutalaisten ryhmien Pyhänä sanana kunnioitetusta Toorasta eli Laista, tarkemmin sanoen Viidennen Mooseksen kirjan lainauksia. Hän ei siis lisännyt tuon aikaiseen Raamattuun mitään yli sen mitä oli kirjoitettu. Juuri tuo sana karkoitti Perkeleen hänen luotaan ja julkinen julistus kaikkien saatanallisten valtojen kukistamiseksi pääsi liikkeelle.

      Koko julistuksensa oli yhtä johdonmukaista. Vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Vanhan testamentin kertoma uskon isä Aabraham sanoo piinaan joutuneelle rikkaalle miehelle, että Toora ja Nivi’im, Laki ja Profeetat, sisältävät kaiken sen mitä tarvitaan kääntymykseen. Jos pohatan veljet eivät usko Vanhan testamentin sanomaan sisältyvää pelastussanomaa, niin ei edes kuolleista herääminen pysty heitä kääntämään. Tuossa siis Jeesus sanoo, että ensiksi tulee Jumalan sana ja vasta sitten sanan saarnan kautta tulee usko. Usko siis on seurausta Jumalan sanan saarnasta eikä Raamatun sanan arvovalta pelastuksen välineenä ole seurausta ihmisen uskosta. Sen sijaan pyhä sana luo uskon.

      Otan tähän keskusteluumme liittyvät Jeesuksen sanat rikas mies ja Lasarus -vertauksesta.

      Luukkaan evankeliumi:

      16:29 Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.’

      16:30 Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.’

      16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'”

      Jumalan sana sisältää koko pelastuksen, jonka Jeesus on tehnyt. Tätä julistaa ylösnoussut Jeesus ilmestyksissään.

      Emmauksen tiellä Kleopaalle ja eräälle toiselle, mahdollisesti Joosefin veljelle ja tämän pojalle Simeon Jerusalemilaiselle, Jerusalemin toiselle piispalle vuosina 63-107 apostoli Jaakobin jälkeen.

      Heidän palattuaan Jerusalemiin Jeesus ilmestyi uudelleen, tällä kertaa koko opetuslasten joukolle.

      Näissä ilmestyksissä ylösnoussut Jeesus selostaa, miten koko hänen elämäntyönsä sisältyy Vanhan testamentin sanomaan. Hän viittasi Tooraan eli Lakiin, Nevi’imiin eli Profeettoihin sekä Psalmeihin eli siis yhteen Ketuvimin eli Kirjoitusten teokseen. Tässä siis Vapahtajamme kertoo elämänsä olevan Vanhan testamentin täyttymys.

      Luukkaan evankeliumi:

      24:44 Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.”

      24:45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

      24:46 Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,

      Edelleen on huomattava, että näissä kummassakin tapauksessa Jumalan sana arvovalta oli todellisuutta jo ennen opetuslasten uskon ymmärrystä sekä on myös huomattava, että oppilaiteen ymmärrys avautui sakramentin vietossa. Kummassakin tapauksessa pyhä ateria, pyhä ehtoollinen, missä Jeesus itse on kaiken keskus, avasi uskon silmät näkemään että ylösnoussut Jeesus ON reaalisesti läsnä, heidän keskellään pyhää ateriaa vietettäessä.

    • Reijo

      Vielä kolmas kommentti kommenttisi herättämänä

      Puhut mielestäni vähättelevästi teologiasta.

      Teologiahan on vain mistä tahansa ilmauksesta tehtävä ajatuksellisesti käsitteitä selvittävä sisällön tutkiminen uskon ja sen ilmausten näkökulmasta tarkasteltuna.

      Tämän mukaisesti voidaan tutkia ateismia nimenomaan sen julistaman ei – ole jumalaa väitteen uskonnollisesta ulottuvuudesta. Sehän sisältää puhtaan uskon varassa olevan väitteen: ”Uskon, etten usko jumalaan.” Teologisessa mielessä sillä ei ole yhtään sen enempää eikä vähempää totuusarvoa. Kuvitelmat että muka joku luonnontieteellinen ilmiö todistaisi sen puolesta on pelkkää kategiahyppy kahden täysi eri ulottuvuuden välisten todellisuuskuvausten välillä tarkastelutavasta toiseen ilman, että huomaa yrittävänsä käyttää autoa lentokoneena tieltä ilmaan lentäessään liian liukkaalla tiellä hurjastellessaan.

      Raamattututkimuksessa puhutaan myös Vanhan testamentin ja Uuden testamentin teologiasta. Näissä tutkitaan yksittäisten kirjoittajien teologisten lauselmien sisältämiä uskon -lauseita.

      Niinpä mainitsemasi Pietarin ja Paavalin teologiat ovat vakavan tieteellisen teologian selkeitä tutkimuskohteita, joistä kirjoittavia teoksia luin omien opintojeni aikana jo aivan Uuden testamentin eksegetiikan alkeiden aikana.

      Eihän Jumalan sana ole mikään taivaasta tipahtanut arkisen historiamme todellisuuden ulkopuolelta putkahtanut teksti. Sellaista teologista mallia edustaa islam, jollle Muhammed on vain ikään kuin välitysväline, eräänlainen postilaatikko tai puhelinlanka tai TV vastaanotin jostain toisaalta tulleelle sanomalle.

      Sen sijaan Raamatun sisältö on reaalisen historian tapahtumien keskellä vaikuttaneen ja edelleen vaikuttavan Jumalan suurten tekojen kuvausta ja Hänen ikuisen armonsa pelastuksen väline alati keskuudessamme työtä tehdessään. Siksi myös kaikkiin niin Raamatun kuin kaikkiin sen jälkeenkin esiintyviin uskon lauselmien tutkimiseen erikoistunut teologinen tutkimus on erinomainen väline tuomaan esille sekä uskon väittämien sisällön että näiden sisältönä olevien väittämien historiallisen alkuperän.

      Niinpä olen suhtautunut sinunkin teksteihisi paitsi sinun omina henkilökohtaisina mielipiteinäsi, myös ilmauksena milloin miltäkin historian ajalta peräisin olevien aatteiden vaikutuksesta.

      Ollas siunattu Vapahtajamme hyvyydestä, joka ei tullut kumoamaan Lakia ja Profeettoja vaan täyttämään niiden sisältämän pelastuksen ja vapautuksen sanoman.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25