Kristinuskon sovelluksia II
Miljoonien uskonvainoissa murhattujen ja kidutettujen ihmisten kohdalla puhuminen Jumalan rakastavasta armosta on irvokasta pilaa, ja lienee oikeus vie1ä ihmetellä, minkä ihmeen Jeesuksen Opin perusteella kirkot puolustavat ihmisiltä vuosisatojen aikana nyhtämiään suunnattomia rikkauksia. Autuaita ovat hengessä köyhät, opetti Jeesus, mutta autuaita ovat hengessä köyhät, painottavat kristilliset kirkot. Ja keräävät puhtain tunnoin edelleen miljardinsa, kerskarakentavat temppelinsä, kietovat johtajansa silkkiin ja samettiin, sekä nousevat yltäkylläisinä yhteiskuntajunamme viimeiseen salonkivaunuun vaivautumatta juurikaan kyse1emään, mitä sinne veturimiesten tai kolmannen luokan vaunujen puolelle kuuluu. Maiseman vaihtuessa ikäväksi, voi ikkunan eteen vetää opillisin iskulausein kirjaillut samettiverhot ja ottaa pienet unet.
Näin matka menee mukavasti, mutta tämäkö oli Jeesuksen ja
Jumalan tarkoitus ?
Lutherin mukaan Kultaisessä Säännössä (Minkä tahdot ihmisten tekevän teille, tehkää se ensin heille) ja Rakkauden Kaksoiskäskyssä ilmenevien lakien olisi tullut yhdessä luonnollisten lakien kanssa tuottaa yksi kokonaisuus, sydämen laki, jonka vaatimusta puhdas henki kirjoittaisi joka hetki ihmisen sydämeen. Tuon lain täyttymys tuli olla rakkaus ja se olisi muodostanut kristillisen etiikan perustan.
Tämä etiikka olisi korvannut luonnollisen lain ja muuttanut mailman. Kultainen sääntö oli Lutherin sosiaalieettisen argumentoinnin tiivistelmä. Mutta kirkoille sosiaalieettiset painotukset ovat aina olleet toisarvoisia, kosmeettinen hyväntekeväisyys on delegoitu maallikoille tai pienpalkkaisille diakoniatyöntekijöille samalla kun johtajat tekevät siistiä sisätyötä odotellen, että vuoret tulisivat Muhammedin luo. Uskontojohtajien asenteet ja vallan mahdollistavat ylikorostuneet opit armosta ja sovituksesta sekä ihmiseen iskostettu syyllisyys ja toive; mukana ahneen itsekäs halu elää ikuisesti. Näin Paavalin tunnetun tripletin (Usko, toivo, rakkaus) arvojärjestys on vaihtunut, suurin ei enää olekaan lähimmäiselle osoitettu rakkaus, vaan rakkaus, jota Jumalalta ja lähimmäiseltä saadaan.
Onko tämän päivän kristitty siis armon varassa vai armon varas? Epäilen, että varas. Kuitenkin ihmisen elämän toimivana voimana voivat olla Jumalaan ja 1ähimmäiseen kohdistuvat rakkauden dynamiikat. Parhaimmillaan Jumalaankin kohdistuva dynamis on silloin, kun Jumala nähdään 1ähimmäisessä ja Kristus löydetään itsestä, jotta kristitty voisi todella olla, kuten Luther olisi tahtonut nähdä, lähimmäiselleen Kristus. Tällöin hän on sytyttänyt phosporoksen sydämeensä ja voi olla Valona, mitä aamutähti Venus/Lucifer/Helel,Phosporos symboloi, maailmalle.
42 kommenttia
Sydämen lakina Rakkaus tarvitsisi toisenlaista ohjausta kirkolta. Kirkkommehan todistaa perisynnin kautta sen olevan mahdotonta niin töissä kuin ajatuksissa.
Kirkko kyllä saarnassaan muistaa edellistä mutta ohjaus opetuksessa ja tiennäytössä ei yllä sinne missä Jäsen haastettaisiin itsereflektion kautta muutosprosessiin aina sinne asti mistä kirkko ei puhu ollenkaan, eli Itse kieltäymyksen haastavaan orientaation minkä kautta syntyisi niin moraalista edistymistä kuin kasvua henkisessä tasossa.
Tämän täytyy olla kirkossa tietoinen valinta perisynnin takia.
Näin kirkko samalla lukiessaan Ihmiselle Armonlupauksista kasteeseen liittyen tai muistuttamalla Jumalan Armosta se viimekädessä vie pois ja sulkee Ihmisiltä Jumalan lahjat kurottautua elämässään kohti parempia päämääriä kilvoittelussaan elämän haasteissa.
Yllättävää on että kirkko voi toimia Ihmisarvon vastaisesti.
Ei se ole irvokasta. Jumala rakastaa, mutta ihminen tekee kaikki hirmutyöt.
Seppo Heinola hyvää pohdintaa, mutta mutta siinä menee lapsi pesuveden mukana eli kun rakkautta etsitään sieltä missä sitä ei ole, siis kirkon piiristä, koko blogi tuo juuri esille ettei kaiken ahneuden, väkivallan seasta voi löytää rakkautta, Jumalaa, kuten Jeesus sanoo että hedelmästä puu tunnetaan, eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä, eihän?
Rakkaus näyttäytyy kristinuskossa hyvin vastenmielisellä tavalla, naisnäkökulmasta katsoen, Isä voi tappaa poikansa rakkaudesta viheliäisiin ihmisiin, joita ei saa panna vastuudeen teoistaan, vaan siihen tarvitaan ihmisuhri. Rakkautta on käytetty sen jälkeen myös oikeuttamaan lasten kuritus, risuilla, vöillä ja vitsoilla. ” Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan. ” Jos ei äitejä ja äitien helmoja olisi ollut, niin moni lapsi olisi kuollut isien rakkauden osoituksissa.
Kraikkalaisessa Dionysos kultissa oli niin sanottu Farmakos-riitti, jos maalla meni huonosti, sen uskottiin tapahtuneen siitä syytä, että jumalia oli pilkattu tai heihin oli suhtauduttu välinpitämättömästi, halveksivasti, ja huonosti meneminen oli jumalan rangaistus. Silloin tarvittiin mies, joka uhrattiin. Yleensä sotavanki, tai vammainen, rampa, tai joku vastaava. Kuka milloinkin tuli valituksi. Tämän uhrin piti suorittaa rangaistus kaikkien puolesta, antamalla henkensä pois.
Saman tyyppinen on kristinuskon tragedia, joka toistuu vuosi vuodelta. Ensin synnytetään lapsi, sitten tapetaan se kiduttamalla, mutta jumalan poikana hän oli kuolematon, eikä siis oikeasti anna henkeään vaan ottaa sen takaisin. Sillä kuitenkin uskotaan saatavan sovitus maalle, jossa kaikki ovat aina syntisiä. Kun vielä juodaan viiniä verenä ja syödään valkoista kakkua ruumiina. On se kaikkinensa hyvin alkukantaista ja pakanallista.
Eräässä toisessa kultissa uskottiin, että jos uhrtaan viaton, vanhurskas, oikeamielinen satanukselle, se antaa kaikkea mahdollista maallista hyvää vastapalvelukseksi, koska tämä uhri vahvistaa sen valta-asemaa. Se haluaa tällaiset pois tieltään, koska ne voivat sanoa, että noin ja noin ei saa tehdä. Antavat siis käskyjä ja satanus vihaa niitä yli kaiken.
Vaihtaisin sanan Rakkaus Jalomielisyyteen siksi, että Rakkaudessa on niin paljon erilaisia variaatioita.
Seppo. On sanonta olemassa, että luet Raamattua kuin piru. Kun luet Raamattusi oikein, niin Jumala ei puhu Sodomasta ja Gomorasta mitenkään myönteiseen sävyyn. Minun mielestäni Luojalla on kirjoittamaton sääntö päättää mitä Hän luoduilleen tekee, siihen meillä ei pitäisi olla nokan koputtamista. Meidän kannattaa pysyä sovinnossa Ĺuojamme ķanssa, eikä arvostelemassa Hänen tekojaan. Aikanaan kaikki selviää, jos ja kun pääsemme kysymään kasvokkain asioita, joita emme ymmärrä.
Sepolta osittain aiheellisia huomioita… On hyvä muistaa, että Jeesus nimenomaan tuli vapauttamaan ihmisen ”uskonnoista” fariseusten ja tekopyhien uskonnollisesta ikeestä. Hän osoitti omalla elämällään Tien, joka on ihmiselle sovelias, eli luottamaan yksin Jumalaan, kuten Hän teki. Ihmisen väkivaltaisuuden ja murhan himon Jumala käänsi voitoksi sovittamalla koko maailman vääryyden Pojassaan. Lunastus on maksettu, mutta ihmisen ylpeys ei anna myöten, sitä tunnustaa.
Rakkaudettomuutta, pahuutta ja vääryyttä ei maailmasta puutu ihmisen synnin tähden, sen sijaan armoa ja laupeutta saa etsiä… Kristinuskon ytimessä on edelleen nöyryys Luojan edessä, joka ei kehoita kohtelemaan ketään väärin vaan päinvastoin, kehottaa meitä palvelemaan toisiamme.
Kristinusko on luottamusta Jumalaan ja toimimista uskon mukaan, se ei ole alistamista, eikä tuomitsemista, vaan armoa armon päälle.
Uskonto järjestelmät ovat aina ihmisestä ja kovin helposti ihminen vääristää oikeuden omaksi edukseen. Sitä synti meissä juuri saa aikaan.
Kääntyminen Jumalan puoleen alkaa oman vääryyden tunnustamisesta ja Jumalan syyttäminen maailman vääryydestä on ymmärtämättömyyttä johtuu ihmisen ylpeydestä. Jumala on antanut Lakinsa, että me emme tuhoaisi itseämme.
Lain päämäärä on rakkaus, mutta ihmisen ylpeys ja vääryys näkee, ne vain Jumalan mielivaltaisuutena, joka kieltää meiltä kaiken… Tosiasiassa Laki on annettu ihmiselle suojaksi ihmisen omaa vääryyttä vastaan.
Jeesus sanoi: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita”, mutta mitä me teemme?
Tuomitsemme Jumalan, koska mielestämme hän on tehnyt meistä vääriä ja vaatii meiltä mahdottomia. Ihminen valittaa sorron suuruutta, mutta kukaan ei kysy mitä Jumala sanoo.
Onko jokin ideologia olemassa, joka todistetusti on historiassa osoittautunut kaikiin puolin täysin hyväksi (kunhan”hyvä” ensin määritellään perusteellisesti ja siten, että siitä ei synny riitaa saati ”sotatilaa”)?
Ylen hurskaita vaatimuksia (yleensä toisille) on toki esitetty mutta koko ihmiskunnan historia on varsin ”karmaiseva”, oltiinpa sitten uskonnollisia tai epäuskonnollisia (ja viimeksi mainittuihinkin alkaa yleensä syntyä uskonnollissävytteisiä piirteitä – vaikka jumaliin ei julkilausutusti uskottaisikaan – jostain tulee ennen pitkään ”jumala”. Jostain asiasta tehdään ”kaiken perusta”, jolla voidaan omat vallantahtoiset toiveet tai utopiat oikeuttaa.)
Se on toki totta, että nykyään julistetaan ns. halpaa armoa (eli ”hyväksymistä”) – kirkoissakin; toisaalta myös jonkinlaista uus-lakihenkisyyttä eli eihyväksymistä. On sinänsä mielenkiintoista, että ihan ”oikeasa” työelämässä armollisuus oikein ymmärrettynä on osoitettu parhaaksi tavaksi saavuttaa hyvää laatua – näin ainakin teollisuuden laatuasiaintuntijoilta olen kuullut. Mutta ei se toki tarkoita ”sormien läpi” katsomista.
Uskonto tai uskonnottomuus ei ihmiskuntaa pelasta. Moralismi ei myöskään ole osoittautunut toimivaksi – ei uskonnollinen eikä epäuskonnollinen. Valistuskin ei yksin ole osoittautunut riittäväksi todellisen hyvyyden valtakunnan saavuttamiseksi – ei väellä ja voimallakaan yritettynä.
”Mitä lisäarvoa kristinusko on siis isossa kuvassa ihmiskuntaan tuonut jos se mukanaan tuoma tosiasiallinen pahuus on laadullisesti ja määrällisesti täysin verrattavissa muuhun pahuuteen?” Seppo Heinola
Ihmiskunta on saanut esim. Satoja tuhansia sairaaloita, jotka kantavat nimeä, jotka alkavat St.(saint) etu liitteellä… Miljoonia kirkkoja, jotka ovat ottaneet suojiinsa köyhiä ja huono-osasia ynm. Maailman eri maissa on katutyötä, joita ei tee kukaan muu, kuin Kristityt diakonit. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.
On naivia ja totuudelta silmiä sulkevaa ajatella, että ilman Kristittyjä maailma olisi parempi paikka.
Kristus on itse Totuus. Mistä tietää, että Kristus on Totuus?
Siitä, että ihmiset kääntyvät ja saavat anteeksiannon ja Elämän Sanansa kautta. Ei tarvita mitään tulkintaa kun Sana toimii itse. Ihmiset sotkevat asioita, ja sekoittavat omiaan, vääryyttä puhtaaseen, se on surullista.
Hän sanoo:”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Joh.10:9-10
Kyllähän maailmassa on myös ollut kautta aikojen kaikenlaisia hirmuhallitsijoita ja diktaattoreja, jotka todellakaan eivät ole olleet mitään uskovaisia. He ovat tappaneet miljoonittain ihmisiä. Mainitaan nimeltä vain Stalin, Hitler, Mao ja Pol Pot.
Ilmoita asiaton kommentti