"Jeesus VAI Paavali?"
Syvä kiitollisuuteni dosentti Niko Huttuselle, joka Kotimaa-lehdessä 25.11.22 ottaa näkyvästi esille viimeisimmän, tänä syksynä ilmestyneen kirjani. Aloin jo pelätä, että kirja tällä kertaa sivuutetaan ankarimmalla mahdollisella kritiikillä, nimittäin vaikenemalla. Ja kuitenkin olen yksityisesti monelta saanut palautteen, että kysymys ”Jeesus VAI Paavali?” on ollut henkilökohtainen ja tärkeä. Hyvä ystävä välitti kirjan julkistamisen jälkeen sitaatin Mauno Koiviston kirjasta, hänen kirjeestään isälleen sodan aikana: ”Voi sanoa, että kristinusko on ollut minulle enemmän Paavalia kuin Moosesta,, jopa enemmän Paavalia kuin Jeesusta”. Itse olen tästä Paavalin opetuslapseudesta epäillyt Päivi Räsästä.
Niko Huttusen kirja-arviossa on joku asiavirhe, hän m.m. väittää minun pitäneen Jeesusta kovana ja karkeanakin puhujana. Mutta, rapatessa roiskuu ja kuten sanoin, olen dosentti Huttuselle kiitollinen.
Kotimaan kirjoitus on palauttanut elävästi mieleen kirkkohistorian graduni vuodelta 1974: ”Antti Kaarne, kristitty sosialisti Suurlakosta Kansalaissotaan” Kaksi siitä saamaani yliopillista arvostelua. Professori Pentti Laasonen arvioi työn merkinnällä cum laude, kiitoksella hyväksytään. Toinen arvioija oli korkeasti kunnioitettu Martti Parvio (vuoteen 1919 Pehrsson). Hänen sanallista arviotaan en saanut, mutta hän oli huolellisesti käynyt läpi graduni, josta myöhemmin julkaisin dokumenttiromaanin ”Agitaattorin virka” (Otava 1975). Ei siis sanallista palautetta, mutta Parvio oli korjannut kymmeniä kertoja graduni virkkeitten sanajärjestystä, verbin paikkaa.
Myöhemmin kirjoitin Antti Kaarneesta vielä toisenkin romaanin, kuten nyt jo toisessa kirjassani käsittelen Paavalia. Yliopistoteologiaa en jatkanut, vaikka arvostamani Mikko Juva siihenkehotti, jatkamaan ”ainakin lisenssiaattiin asti”.
170 kommenttia
Martti Pentti 04.12.2022 06:55 Henki tekee ruumiin eläväksi. Sehän kerrotaan luomiskertomuksessa. Ihminen muovattiin maasta ja häneen puhallettiin henki, jolloin hänestä tuli elävä sielu. Lihan ja hengen jyrkkä vastakkainasettelu ei nähdäkseni ole kristillistä vaan heijastumaa Platonin ideaopista.
——————————-
Martti,
Henki ”asuu” elävässä ruumiissa. Siksi Jeesus sanoi, Joh. 3:3-6
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
4 Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Olet monasti osallistunut keskusteluun missä on lihan ja hengen ero käsitelty. Viittaan lähinnä omaa kirjoittamistani. Tokaiset jotain ja sitten hyppäät pois kelkasta.
Laitoin tämän usein toistetun kohdan ihmiseksi ja syntymisestä. Kun ihminen luotiin hän oli elävä ruumis, johon Jumala puhalsi oman Henkensä, jonka jälkeistä tilaa 1Moos. 3:7 kutsuu ”elävä sielu”. Tämän Paavali tuo selväksi 1Kor.15:
46 Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
Tässä tomusta luodussa kotelossa pitää majaa Jumalan ihmiseen puhaltama henki kun se tähän maailmaan syntyy. Sitten kun ihminen itse tulee ikään missä hän voi käsittää hyvän ja pahan hän voi siirtyä henkilökohtaisesti seuraamaan Jeesusta, niinkuin minäkin olen tehnyt. Sen jälkeen on ihmisen vallassa ketä hän haluaa seurata.
Ikäänkuin et olisi tästä tietoinen, aivan niinkuin Platon’kin. ”Te eksytte, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan Voimaa.”
Siskot ja Veljet, Hyvät Ystävät! Kotimaa24:n blogeilla keskustelijoiden ja keskustelun seuraajien määrät vaihtelevat suuresti. Olen oikein iloinen ja kiitollinen siitä, että tällä kirjaani ”Jeesus vai Paavali?” pohjaavalla blogilla sekä keskustelijoita, että seuraajia oli niin paljon.
Omasta puolestani vielä toistan jonkun keskustelun lopun ajatuksen:
Pekka Pesonen: ” Jeesus vai Paavali ja Jumala vai ihminen? Miten näiden kahden oppi voidaan asettaa rinnakkain tai jopa vastakkain? On kai syytä tutustua kirjaan.” Oli ilo, iso ilo lukea tämä puheenvuoro.
Martti Pentti, jonka kanssa itse koen olevani jokseenkin samalla aaltopituudella, kirjoitti: ”Jeesus vai Paavali ja Jumala vai ihminen? Jeesus, ihmiseksi tullut Jumala ja Paavali, vain ihminen.” Eikö tässä ole tiivistettynä koko pitkä keskustelumme?
Ja Kari Paukkunen kysyy: ”Mikä on tavoite, minne eteenpäin? Minne pääsemme lopulta?” Tässä ja nyt, tässä hetkessä emme vielä pääse mihinkään lopulliseen. Kaikki on kesken ja todennäköisesti meiltä jää kesken. Mutta tässä ja nyt voimme jo Jeesuksen opettamin sanoin rukoilla, että Jumalan hyvä ja pyhä tahto toteutuisi myös tässä maailmassa, jo meidän elämässämme ja myös meidän kauttamme. Ettei uskomme näivettyisi pelkkiin sanoihin, vaan johtaisi myös Jumalan työtoveruuteen. Jumala on yksi, hän on meidän Isämme ja me olemme sisaria ja veljiä. Aamen.
Ilmoita asiaton kommentti