Toivon hymy ei sammu

Hymyilevät kasvot kutsuivat juttelemaan. Tapasin Toivo Virkin pari kertaa viime vuoden lopulla Kaunialan sotavammasairaalassa. Ymmärsin, että avoin, hymyilevä katse johtui oikeasta silmästä, joka oli lasia. Tosin kyllä karjalaismies hymyili muutenkin. vastoinkäymiset eivät olleet lannistaneet.
_ _ _
Toivosta tuli 14-vuotiaana kotitilan isäntä Vuokselan pitäjässä kun isä kuoli. Yhdeksän vuotta myöhemmin nuori luutnantti johti jalkaväkijoukkuettaan JR 50:n riveissä. He olivat juuri taistelleet Hyrsylän mutkassa ja edenneet kohti Petroskoita Säämäjärvelle. Siellä räjähtävä luoti katkaisi 25.8.1941 Toivon tien. Oikea puoli kasvoja hajosi siruiksi. Kymmenet leikkaukset läpikäyneenä hän palasi puolisokeana elämään.

Toivo osallistui kansanedustaja-äitinsä Helenan kanssa itsenäisyyden 30-vuotispäivänä 1947 presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlaan – sotainvalidipoika ja leskiäiti. Perhe oli jättänyt evakkoina kotipitäjänsä Vuokselan. Toivosta oli tullut rappiotilan isäntä Karkkilan Vaskijärvellä. Uutteruudellaan hän teki siitä edistyksellisen mallitilan, jolla kaikki kuusi lasta työskentelivät. Toivo itse toimi yrittäjänä ja lukemattomissa luottamustehtävissä. Vaikea uskoa, että kaiken tuon sai aikaan 75-prosenttinen sotainvalidi. Hän ei jäänyt surkuttelemaan itseään, vaan toimi sinnikkäästi isänmaansa ja perheensä puolesta. Toivon hymy sammui Kaunialassa 5. heinäkuuta 97 vuoden iässä.
_ _ _
Tänään vietetään Sotainvalidien veljesliiton 75-vuotisjuhlaa. 96 000:sta sotainvalidista vielä kolme ja puolituhatta on hengissä. Saman verran kaatui sodissa. Kaatuneet pääsivät kirkkomaahan – tai jäivät kentälle – invalidit pääsivät maatöihin. Käsi- tai jalka-amputoidut kuokkivat soita pelloiksi ja kaivoivat laskuojia, kylvivät siementä ja leikkasivat satoa.

Heitä rohkaisi ylipäällikkö Mannerheimin puhe veljesliiton perustamisjuhlassa: ”Nähdessäni sen hinnan, millä te isänmaan vapauden lunnaat olette maksaneet, kouristaa sydäntäni ja lämmin myötätunto täyttää mieleni. … vain sitkeällä työllä ja kaikki voimamme yhdessä ponnistaen voimme jälleen luoda tuleville sukupolville samanlaiset elämänehdot, joista meidän itsemme on suotu nauttia.”
_ _ _
Saarnasin Helsingin tuomiokirkon juhlajumalanpalveluksessa fariseuksesta ja publikaanista. Publikaanin nöyrä rukous ja armon pyyntö ovat meille esikuvana. Presidentti Niinistö puhui Messukeskuksen pääjuhlassa 1200 vieraalle. Hän siteerasi edellä mainitsemaani ylipäällikkö Mannerheimin puhetta. Siteerauksen kohta oli erityinen. Mitä tämän hetken ylipäällikkö halusi sanoa viestikseen meille, jotka elämme sotien jälkeen ehkä vaikeinta aikaa maamme historiassa? Hän lainasi seuraavia Mennerheimin sanoja sotainvalideille (18.8.1940): ”Tietäkää kuitenkin, että teissä itsessänne, sisimmässänne asuu se voima, joka auttaa teitä eteenpäin, että te ette ilman omakohtaista voimakasta halua ja yrittämistä pääse tulokseen edes suurenkaan ulkoa tulleen tuen varassa.”

Ulkoa tuleva tuki ei millään riitä tänäkään päivänä tai jatkossa yksin pitämään elämässä kiinni kaikkia avun tarvitsijoita, jos he eivät samalla voimiensa mukaan auta itseään ryhtymällä töihin ja hoitamaan perheitään. Siksi tarvitaan samaa sinnikkyyttä kuin sotainvalideille oli aikanaan. He saivat toki ja saavat edelleen yhteiskunnan tukia vammaprosenttinsa ja tarpeensa mukaan. He ovat kuitenkin lähtökohtaisesti suuntautuneet työelämään ja rakentaneet tätä yhteiskuntaa.

Presidentin sanoissa oli lämmin myötäeläminen ja kiitos sotainvalideille sekä samalla heidän elämänsä asettaminen esikuvaksi meille jälkipolville siitä, kuinka maan on mahdollista selvitä vaikeimmistakin vaiheista. Toivon hymy ei sammu.

3 kommenttia

  • Marja Vilkama sanoo:

    Arvoisa Pekka Särkiö

    Lämpimät kiitokset hyvästä ja isänmaallisesta kirjoituksesta! Sekä muistakin tällä palstalla olleista! Lisää näitä!

    kiittäen Marja Vilkama Lahti ( isäni , joka nukkui pois viime keväänä, 94- vuotiaana, oli kaikki sodat käynyt mies. Myös hänen isänsä oli upseeri jne., joten olen saanut isänmaallisen kasvatuksen. Kotona oli arvossaan ne kolme hyvää perusarvoa : koti, uskonto ja isänmaa)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.