Tietämisen tuskast’ pois

Jos keski-suomalainen kyläkauppias ei olisi niin avopuheinen eikä mediahakuinen, pappien vihkimisoikeuden ”porsaanreikä” olisi pysynyt muutaman väestörekisteriasioihin perehtyneen hallintojuristin ja harmillisiin yllätyksiin törmänneiden pappishenkilöiden tiedossa niin kuin ennenkin. Maistraatista olisi vain ilmoitettu, että vihkipapin nimikirjoitus on väärässä paikassa ja pyydetty laittamaan paperit oikein ja sillä siisti. Ja rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Nyt sen sijaan ilmeni että ne korkeat kirkonmiehet ja –naiset, jotka tomerasti sanoivat avioliittolain muutoksen yhteydessä, ettei ratkaisulla ole vaikutusta kirkon vihkimisoikeuteen tai –käytäntöihin, olivat yhtä pihalla kuin Tuurin kyläkappelin vaivaisukko. (Eikä tämän blogin kirjoittajakaan ihan parhaan ymmärryksen varassa ole ollut).

Yksinkertaistetusti selitettynä ev.-lut. kirkon papit, samoin kuin muut vihkimisoikeuden saaneet toteuttavat vihkiessään valtion viranomaisvaltaa. Pappien vihkimisoikeudella on historialliset, viime vaiheessa valtiokirkolliset juurensa. Asia voidaan esittää myös niin, että valtio tunnustaa kirkon pappisoikeudet omaavan henkilön suorittaman vihkimyksen, mikäli se on toimitettu valtion lainsäädännössä vihkimykselle asetetut ehdot täyttäen. Sikäli kuin kirkko itse on asettanut lisäehtoja vihkimiselle – tai kirkollisessa lainsäädännössä niitä on kirkolle asetettu – niistä kantaa huolta kirkko yksin, eikä valtiovaltaa kiinnosta valvoa niiden noudattamista. Pappi voi siis vihkiä kirkkoon kuulumattomat tai pelkästään kirkon omin säännösten voimin vihkimisoikeuden ulkopuolelle muutoin suljetut avioliittoon. Pappi voi silloin syyllistyä virkavirheeseen, mutta avioliitto tulee voimaan ja lailliseksi. Potkuja pappi ei siitä hetimiten saa, mutta jos sitten kirkon omia sääntöjä rikkova toiminta yltyy jatkuvaksi tai systemaattiseksi, pappeuskirja voi päätyä tuomiokapitulin asiakirjasilppuriin.

Ja kääntäen: Kirkko, puhuessaan avioliiton puolesta, tosiasiassa puhuu maallisen eli yhteiskunnallisen avioliiton puolesta. Mitään velvoitetta ottaa kirkollista vihkimystä kirkon jäsenellä ei ole, vaikkakin kirkkojärjestyksen sanamuoto niin on valtiokirkkoaseman unohtuneena jäänteenä kirjoitettu. Ev.-lut. kirkko tunnustaa siviilivihkimyksen myös omien jäsentensä osalta silloinkin kuin vihittävät voisivat saada kirkollisen vihkimyksen.

Nyt kirkko on päätymässä – ehkä jopa huomaamattaan – tilanteeseen, jossa se kehottaa samaa sukupuolta olevaan parisuhteeseen aikovia jäseniään solmimaan avioliiton maistraatissa ja eri sukupuolta olevia pariskuntia tulemaan kirkkoon vihittäviksi. Molemmat avioliitot kirkko kuitenkin tunnustaa – ellei se muuta säännöksiään ja tulkintojaan – laillisiksi avioliitoiksi, mutta vain ”perinteiset avioliitot” se vihkii, mutta muita se ei edes siunaa. Mutta jos pappi vahingossa tai tahallaan tulee vihkineeksi, vihityssä avioliitossa ollaan ja siunauksen saattelemina. Ja todistuksessa sanotaan, että papin vihkimänä tämä on tapahtunut.

Mitä tästä sitten pitäisi ajatella. Toistan sen, mitä vajaat pari vuotta sitten sanoin. Kirkko tekisi viisaasti luopuessaan oma-aloitteisesti vihkimisoikeudesta ja kehittäessään kiireesti ajanmukaiset, seurakuntalaisia ja kirkon perussanomaa palvelevat toimitukset parisuhteiden siunaamiseen. Siitä olisi monta etua. Kirkko voisi kehittää siunaustoimituksesta todella halutun, mutta kirkon itsensä näköisen, erilaisia vaihtoehtoisia menettelyjä sisältävän perhejuhlan. Kirkko vapauttaisi pappinsa ja kanttorinsa hääjärjestelijöiden toivomuksien seassa luovivien temppumaakarien roolista, kun kirkkohäitä halutaan ”maallistaa” kaikenlaisia kotkotuksia sisältäviksi spektaakkeleiksi.

Mutta tekee kirkko mitä tahansa, se ei voi laittaa päätään pensaaseen ja kuvitella, että se ei joudu viimeistään avioliittolain muutoksen voimaan tulon päivänä kohtaamaan uutta todellisuutta. Mitä valmistumattomampi kirkko siihen hetkeen on, sen onnettomampi on lopputulos.

  1. En mitenkään puolusta Hamasin toimintaa mutta Israelin iskut YK:n alaisiin pakolaiskeskuksiin ovat täysin järjetäntö ja yliampuvaa. Lehtitietojen mukaan niissä on jopa kuollut YK:n työntekijöitä. Ei ole ollenkaan ihme jos antisemitismi ilmiö alkaa taas herätä henkiin.

    Egyptin toiminta saa kiitoksen ja toivottavasti herättää myös muut lähi-idän valtiot tajuamaan sodan mahdolliset seuraukset. Myös USA:n toiminnan olisi muututtava huomattavasti kriittisemmäksi Israelia kohtaan. Tässä on alkua laajempaan sotatilaan kun vielä huomioidaan Ukraina ja muut tulenarat kohteet.

    Tässä on kyllä aihetta hieman maalata ” pirua ” seinälle.

    Lopuksi, ei ole mikään ihme jos juutalaiset itsekin Euroopassa kavahtavat tilannetta.

    Ps. Kaikki ihmiset ovat Korkeimman , Jumalan, edessä lähtökohdaltaan samanarvoisia.

    • Osmo Kauppinen.

      Olet oikeassa. Siksi heidän vieterinsä venyy mielestäni liian pitkälle. Juutalaissyntyisillä on siellä voimakas vaikutusvalta Uskoisin kuitenkin maailmanrauhan järkeistävän mentaliteetin.

    • Leo Saari.

      Näin varmasti on. Kysymys on kuitenkin siinä, kykeneekö Hamas käyttämään näitä kätköjään ilman YK:n edustajien huomiota. En usko. Uutinen on todennäköisesti YK:n edustajien ilmituoma.

    • Leo Saari.

      Vielä. Aseita on varmasti joka paikassa mutta se ei mielestäni oikeutta tuhoamaan mitä tahansa. En usko , että esim. sairaaloita ja muita YK:n valvomia paikkoja käytetään rakettien lähtöpaikkana.

    • Alla ote HS:n uutisesta 24.7.:

      ”Israel on selittänyt siviiliuhrien määrää sillä, että Hamas käyttää siviilejä ihmiskilpinään. Tästä on näyttöä.

      Kun HS:n toimittajat viettivät viime viikolla yön al-Shifan sairaalassa Gazassa, sairaalan pihalta ammuttiin raketti. YK:n mukaan kahdessa tyhjässä koulussa on säilytetty raketteja. Kumpikin on kansainvälisen oikeuden vastaista, sanoo Korhonen.”

    • Osmo, en ole sanonutkaan, että toiminta on Jeesuksen opetuksen mukaista. Kommenttini on vastaus Reino Sunin ”En usko , että esim. sairaaloita ja muita YK:n valvomia paikkoja käytetään rakettien lähtöpaikkana. ” kommenttiin.

    • Salme Kaikusalo.

      Koska ei ole sotarintamaa niin valitettavasti siviilit ovat normaalia enemmän mukana kärsimässä. Korostan vielä että en pidä ollenkaan mahdollisena YK:n hallitsemia paikkoja käytettäisiin pysyvinä rakettien ampumapaikkoina. Yksittäinen teko missä tahansa on aina mahdollista.

      Kansainvälisen oikeuden vastaista on kummankin osapuolen toiminta puhumattakaan Jeesuksen sanomasta.

    • Sellaiset kommentit kuin uskoisin, luultavasti, oletettavasti, en usko jne. ovat hyvin epäperäisiä totuudelle. Lisäksi tiedämme että kaikenlainen informaatio ja disinformaatio konflikti tilanteissa sotkeutuvat tai sotketaan hyvin tehokkaasti. Myös helposti otamme oman puolemme riita osapuoliin nähden joita puolustamme vaikka tosiasiat sanoisi toista.
      Tässä Gazan konfliktissa nämä asiat tulevat nyt erityisesti esiin. Kysehän on tietyssä määrin kaksi hengellistä rintamaa ja lisäksi maallisen politiikan ja vallan hamuamista.
      Omalla puolellani katselen historiaa, ensin yli sadan vuoden päähän tähän päivään, mutta myös Raamatun totuuteen Israelin kansasta kansana

  2. Suoranaista antisemitismiä en ole omassa arjessani kohdannut. Uusnatseja kyllä. Eilen Roskapankin terassilla tuttu basisti kertoi, miten kaksi maahanmuuttajataustaista isompaa poikaa oli kuristusotteella uhaten muutama päivä sitten ryöstänyt hänen omalta pojaltaan juuri hankitun älypuhelimen. Poliisi ei ehdi eikä voi auttaa. Kaveri osoitti kahta vihaisen näköistä kaljupäistä miestä vastapäisellä urheilukentällä. Sanoi lähettävänsä tutut uusnatsit asialle.

    • Niin no, niin valitettavaa kuin se onkin, niin tyhjiöt täyttyvät aina. Kun poliisivoimissa on säästetty niin että tyhjiöitä on siellä ja tuolla, niin joku sen järjestys- ja kurinpitovallan tyhjiön täyttää. Vaikka sitten rikollisjengit, mutta aina joku käyttää voimaa ja valtaa.

      Yleensäkin puhutaan liian vähän siitä, kuinka suomalaiset joutuvat omassa maassaan nykyään rasismin uhreiksi. Siitä tuossakin kännykkävarkaudessa on kyse, ajatelkaapa jos osat tarinassa olisivat toisinpäin niin olisiko rasistinen rikos vai eikö olisi?

  3. Kiitos kirjoituksesta. Alkaa maallikollekin hissukseen melkein, siis melkein selvitä, mistä tässä koko hössäkässä on kysymys.

    ”Pappi voi siis vihkiä kirkkoon kuulumattomat tai pelkästään kirkon omin säännösten voimin vihkimisoikeuden ulkopuolelle muutoin suljetut avioliittoon. Pappi voi silloin syyllistyä virkavirheeseen, mutta avioliitto tulee voimaan ja lailliseksi.”

    Eli pappi voi rauhassa vihkiä keitä haluaa kunnes tuomiokapituli herää?.

    En muuten tiennytkään, että näin on vaan nyt selvisi ja selvisi varmaan monelle muullekin.

    Aika villiä. Jos joku pappi hissukseen jossain vihkii keitä haluaa eikä tieto mene tuomiokapitulille, kun kukaan ei älyä tai halua valittaa, niin liitot ovat ihan laillisia?

    Eikös olisi kirkkomme aika päivittää systeeminsä johonkin järjelliseen tolaan tai sitten todella luopua vihkimisoikeudesta, jonka säännöt näyttävät olevan aika hatarat? Monissa maissahan maistraatti riittää ja sitten kirkon siunaus, jos pari niin tahtoo. Miksi ihmeessä Suomessa tässä rähinää synnyttävässä systeemissä pitää roikkua? Eihän avioliitto ev.lut. kirkossa ole edes sakramentti.

  4. Ehkä kirkon olisi hyvä luopua vihkimisoikeudestaan. On tietysti ongelmallista jos kirkko hoitaa viranomaistehtävää ja sitä hoitaessaan kohtelee ihmisiä eriarvoisesti seksuaalisen suuntautumisen perusteella. En usko että se tulee onnistumaan.

    Mutta vaikka kirkko luopuisikin vihkimisoikeudestaan, tämä ei toki vielä poista syrjimisongelmaa, jos kirkko jatkaa käytäntöään vihkiä/siunata kirkolliseen tai kristilliseen avioliittoon vain heteroita. Kirkko on niin suuri ja merkittävä instituutio että sen harjoittama eriarvoinen kohtelu tulee kyllä aiheuttamaan kritiikkiä, etenkin kun yhä suurempi osa ihmisistä alkaa olla sitä ehdottomasti mieltä että homot kuuluvat ”meihin” (eikä enää niihin ”vinksahtaneisiin toisiin”) eli toisin sanoen niiden ihmisten joukkoon, joita ei saa kohdella eriarvoisesti sellaisten ominaisuuksien kuten ihonväri, etninen tausta jne. perusteella.

    • uskonnonvapaus toki mahdollistaa yhtä ja toista, mm. ehkäisykiellot, ortodoksipappien erottamisen papinvirasta jos he leskeksi jäätyään menevät uusiin naimisiin, ja myös moniavioisuuden (esim. islamilaisille, vaikka maallinen laki ei tunnustakaan kuin vain yhden vaimon). Ortodoksikirkon ja katolisen kirkon tulevaisuudesta naisten aseman ja seksuaalietiikan suhteen ei kuitenkaan voi sanoa mitään varmaa, niissäkin esiintyy omaa sisäistä kritiikkiä. Katolinen kirkko on myös menettänyt aika lailla uskottavuuttaan seksuaalieettisenä auktoriteettina, mikä näkyy mm. siinä että perinteisesti erittäin katolinen maa Irlantihyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot kansanäänestyksessä tänä vuonna. Katolinen kirkko ja ortodoksikirkko ovat tietenkin varsin hitaasti muuttuvia. Ne ovat hyvin harvainvaltaisia ja epädemokraattisia instituutioita; valta on keskitetty hierarkkian huipulla olevien miesten käsiin.

    • Sari Roman-Lagerspetz :”Katolinen kirkko ja ortodoksikirkko ovat tietenkin varsin hitaasti muuttuvia. Ne ovat hyvin harvainvaltaisia ja epädemokraattisia instituutioita; valta on keskitetty hierarkkian huipulla olevien miesten käsiin.”

      Johtuneeko siitä, että Jeesuksen opetuslapset olivat miehiä, joiden usko oli erilainen kuin esim. kaikkien jumalien äidiksi sanotun Kybelen orgiastinen kultti, äitijumalatar Meter megale Rhean palvonta, Dionysoksen Liber pater-kultista omaksutut palvontamenot tai Dionysoksen kultin mukaiset Bacchuksen bakkanaalit?

    • Itse en usko ollenkaan että spn.avioliitto ajettiin läpi ”juuri sen takia, että kirkko pakotettaisiin vihkimään”. Ihmiset nyt vaan ovat sitä mieltä että se ei riitä, että homoilla on ”lähes samat oikeudet” kuin heteroilla. Sitäkään ei hyväksyttäisi että mustilla tai juutalaisilla olisi ”lähes samat oikeudet” yhteiskunnassamme kuin valkoisilla tai ei-juutalaisilla

Risto Voipio
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.