Kylmä kesä näyttää tuottavan paljon puhetta avioliitosta ja sen juhlimisesta. Avioliitto on maallinen, yhteiskunnallinen järjestys, se tunnetaan kaikkialla maailmassa. Keskustelussa näillä palstoilla on korostunut juristeria, lakipykälät Suomen laissa ja kirkkojärjestyksessä. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut pykälistä ja pykälien viidakoista, niinpä en siihen keskusteluun lähde. Maailmalla on tässäkin asiassa kaksi vaaraa:kaaos ja järjestys.
Hurskaat veljet messuavat avioliiton 2000-vuotta vanhasta järjestyksestä. Sellaista ei ole. Sen tietävät niin rehelliset historijoitsijat kuin myös kirkkohistorian tuntijat. Avioliiton kirkollinen järjestys on muotoutunut vähitellen, satojen vuosien kuluessa, eri tavoin eri puolilla kristikuntaa. Muutos ei ole loppunut, kaikki yhteiskunnalliset järjestykset ovat jatkuvan muutoksen tilassa.
Mikä olisi meille nyt sopiva järjestys? Mielestäni malliksi sopisi hyvin Saksan nykykäytäntö: Kaikki parit muodostetaan yhteiskunnan viranomaisen edessä, onhan avioliitto ytimeltään yhteiskunnallinen perusjärjestys. Ja mikä sitten on kirkon rooli? Kirkko siunaa juhlallisesti solmitun liiton ja rukoilee sille Jumalan siunausta niiden parien kohdalla, jotka sitä pyytävät.
Tämä voi tuntua ensin yksinkertaiselta, mutta asia onkin hyvällä tavalla yksinkertainen. Liitto solmitaan yhteiskunnan säätämän järjestyksen mukaan, laillisesti. Ja ne jotka sitä haluavat. kokoontuvat yhdessä juhlaan, pyytämään solmitulle liitolle Jumalan siunausta. Järjestelmä toimii hyvin Saksassa, 80 miljoonan ihmisen maassa, jossa katolinen ja evankeelinen kirkko ovat yhtä suuria. Se toimii hyvin myös ekumeenisissa avioliiton siunaamisissa.
Olen ikuisesti kiitollinen pappi Adulle osoitteessa { https://solutiontemple.info } {priestadu@gmail.com}, hän teki jälleennäkemisen rakkausloitsun ja mieheni palasi luokseni. Minusta keskustellaan ikuisesti hänen kanssaan, hän on todella tuonut rauhan avioliittooni. Arvostan todella siitä, mitä olet tehnyt perheeni hyväksi…