Tiede, usko ja epävarmuudessa eläminen

Karanteenissa yhä elävän riskiryhmäläisen (s. 1946, insuliinihoitoinen diabetes, pallolaajennus, hengitysmaskilla hoidettava uniapnea jne.) elämään antaa radio ja TV välillä lohtua ja virikettä. Tarkemmin sanottuna YLE:n Radio Yksi ja television monet hyvät elokuvat ja dokumentit. Sekä korkeatasoiset keskusteluohjelmat, kuten TV1:n A-Studio.

Kuten äsken nähty ”Koronan jälkeen” keskustelu. Kannattaa katsoa Arenasta vaikka jälkikäteen. Annika Damströmin vieraina olivat Erkki Liikanen, Ina Mikkola, Mari K. Niemi ja Jaakko Heinimäki. Erityisesti jäin miettimään yhtä keskustelun teemoista, mihin luottaa, kun asiantuntijatkin ovat eri mieltä. Miten tulla toimeen keskellä epävarmuutta, joka ei ole hetken poikkeus, vaan näyttää jatkuvan.

Radio Ykkösessä lempiohjelmiini kuuluu Kalle Haatasen pohdiskelevat keskustelut eri sisällöntuottajien ja asiantuntijoiden, usein kirjailijoiden kanssa. Muistin tueksi hain hänen äskettäistä keskusteluaan filosofi Timo Airaksisen kanssa uskontojen, lähinnä kristinuskon vaikutuksista reaalimaailmassa. En löytänyt tunnin keskustelua ArenaAudiosta, en myöskään googlaamalla, joten tämä on nyt muistini varassa. Muistini on hyvä, mutta lyhyt.

Haatasen ja Airaksisen keskustelussa oli oikein paljon naurua, siis naurua kristinuskolle. Hiukan riman alitukselta tuntui, kun haastattelija lopuksi hörönauraen kysyi, kuinka kauan vielä joudumme kärsinään kristinuskon vaikutuksista? Jos en nyt aivan väärin muista, oli filosofin naurava vastaus että vielä kauan, koska ihmiset nyt ovat pinnallisia ja taikauskoisia. Mietin, onko Airaksisen filosofian historiassa mitään tilaa esimerkiksi Kierkegaardille ja hänen Torsti Lehtisen suomeksikin kääntämälle teokselle ”Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus”?

Siunatuksi lopuksi joku omakin ajatuksen poikanen, ehkä filosofin näkökulmasta naurettava, eikä ehkä täysin omakaan.

A-Studiossa vilahtanut Esko Valtaoja arveli, että koronan jälkeen kaikki jatkuu ennallaan. En usko siihen. Uskoni ja toivoni on, että ihminen, mutta myös ihmiskunta kykenee oppimaan kokemustensa kautta. Usko ja tiede eivät ole vastakkain, vaan rinnakkain. Jos ne nähdään leireina, on kummassakin leirissä sekä eteenpäin, että taaksepäin katsovia. Yksi fakta on elämän epävarmuus, jatkuva epävarmuus. Se ei poistu, emmekä selviä sen kanssa sinisilmäisyydellä, vaan kriittisyydellä, kyseenalaistamisella, rohkeudella kulkea eteenpäin.

78 kommenttia

  • Kari Roos sanoo:

    Jerusalemin ja Israelin tilanne lienee poikkeuksellisen vaikea, koska kaikki kolme aabrahamilaista uskontoa näkevät tilanteen omalta kantiltaan ja kuitenkin sinne pitäisi saada maa-alueiden ja asukkaiden osalta ns maallinen ratkaisu. Miten sovittaa maalliset ja uskonnolliset asiat yhteen? Vai pitäisikö ne pitää täysin erillään toisistaan? Pitääkö ihmisten jotenkin “auttaa” Jumalan tahtoa tapahtumaan vai tapahtuuko se ihmisten ratkaisuista huolimatta? Alueen ja kansojen historiastakin taitaa olla monta versiota.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Tuntuu, että mitä globaalimmaksi tiedonvälitys ja koko maailma kehittyy, sitä sekavammaksi ja ristiriitaisemmaksi kaikki muuttuu. Yhteisymmärrys tuntuu yhä mahdottomammalta saavuttaa niin poliittisesti kuin maailmankatsomuksellisestikin. Kehitys ei tunnu kulkevan rauhaa kohti, pikemminkin päin vastoin.

    Enkä usko, että voimme näissä suurissa linjoissa sen paremmin auttaa kuin estääkään Jumalan pelastushistorian toteutumista. Hän vie itse suunnitelmiaan eteenpäin meidän sekoiluistamme huolimatta. Omassa pienessä elinpiirissämme voimme kuitenkin kantaa vastuutamme. Virheitä ja laiminlyöntejä teemme siinäkin, mutta ehkä voimme olla myös Jumalan työn välikappaleita.

    Perhosefekti kaaosteoriassa toteaa, että perhosen siiven heilautus voi aiheuttaa myrskyn toisella puolella maailmaa. Kuvannee sitä, että yksi tavallinen ihminenkin voi jotain vaikuttaa. Syntiinlankeemus on tästä hyvä esimerkki: parin ihmisen pieni lankeemus mullisti koko maailman tuhansiksi vuosiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Mitä Israelin tilanteeseen tulee, ihmettelen, miten palestiinalaiset ovat saaneet asua yli 50 vuotta Israelin valloittamilla alueilla. Kun Neuvostoliitto valtasi Karjalan, ei tullut kyseeseenkään, että karjalaiset olisivat saaneet jäädä asumaan entisille alueilleen. Heti oli lähdettävä, ja Suomen valtio pystyi asuttamaan heidät. Eikä Suomi edes ollut hyökkäävä osapuoli. Israel on tehnyt paljon myönnytyksiä.

    Mutta pian on heinäkuun 1.pv , jolloin nähdään mitä tapahtuu. Taipuuko Israel vai seuraako uusi intifada.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      ANITA,

      Mitä Israelin tilanteeseen tulee, oletko todella sitä mieltä, että miehitetty, sodalla voitettu maa kuuluu voittajalle. Näinhän se usein on mennyt, mutta ei mitenkään johdonmukaisesti eikä aina. Eli toisin sanoen: Hyväksytkö periaatteessa sodat ja elintilan laajentamisen sodan avulla? Minä en hyväksy, minusta YK olisi parempi vetämään rajoja Lähi-Idässä, kuin alueen sotilaallisesti vahvin, valloitustensa mukaan.

      Mitä Karjalan tilanteeseen tulee, ei sekään ollut ihan niin yksinkertainen kuin kuvaat. Halusivatko suomalaiset mielestäsi jäädä sinne, valloittajan turvaamiin oloihin? Ainakin inkeriläisiä NL houkutteli takaisin ja osa palasi, osa ei.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Heikki. Sodalla se maa aikoinaan valloitettiin juutalaisiltakin. Mielestäni on mahdotonta sanoa, kenelle maat oikeasti kuuluvat. Tässä maailmassa alueita jaetaan milloin mitenkin, enimmäkseen sotien kautta. Eikä pidä unohtaa, että Israel ei valloittanut sodalla nykyistä aluettaan v 1948. Se annettiin heille 2.maailmansodan jälkeen.

      Mitä tulee nyt kiisteltäviin alueisiin, Israel ei aloittanut sotaa. Se ei ollut valloitussota. Sen aloittivat arabimaat melkoisella ylivoimalla. Israelin kannalta katsoen se oli puolustussota, jossa he osoittivat voittonsa saamalla uusia alueita. Arabimaat aloittivat sodan ja haluavat sitä edelleen voidakseen tuhota Israelin kokonaan. Ja nyt palestiinalaiset vaativat itselleen v.67 sodassa omasta syystään menettämät alueet. Absurdia!

      Sitäpaitsi Israel luovutti takaisin osan valloittamistaan alueista, mitä vastapuoli ei olisi koskaan tehnyt. On ilmeisesti Israelin hyväntahtoisuutta, että se on antanut palestiinalasten jäädä valloitetuille alueille.

      Ehkä karjalaisetkin olisivat halunneet jäädä kotiseuduilleen, ovathan he sinne kaipailleet edelleenkin. Mutta Neuvostoliiton vallan alle eivät halunneet jäädä.

      Minusta olisi tietenkin parempi, ettei olisi yhtään sotaa eikä miehityksiä. Mutta nyt niitä vain on. Miksi tässä yhdessä tapauksessa pitäisi toimia aivan toisin kuin yleensä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Lisään vielä, että periaatteessa hyväksyn puolustussodan mutta en hyökkäyssotaa. Nykyisten valtioiden ja kansojen alueet ovat hyvin pitkän historian aikana muotoutuneet, psim sotien kautta. Onneksi on kansoja, jotka ovat saaneet pysytellä kutakuinkin rauhassa alkuperäisillä alueillaan.

      Suomikin oli välillä muiden hallussa, mutta onneksi pystyi irtautumaan ja puolustussodan avulla säilytti alueensa. USA on sutullinen esimerkki siitä, kuinka eurooppalaiset riistivät intiaaneilta asuma-alueet, mutta peruuttaminen on täysin mahdotonta. Saamelaiset menettivät alueensa usealle maalle, tosin onneksi ei sotimalla. Vain pari eimerkkiä mainitakseni

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Nokelainen sanoo:

    Ymmärtämättömyydesta tai naiviudesta täytyy mielestäni olla kysymys, jos kuvittelee, että Israel on yksin syypää alueen tilanteeseen, myös mainitsemasi Gazan suhteen. Laitapa googleen haku Hamas ja tutustu sen peruskirjaan niin ymmärrät, ettei rauha valitettavasti vaan ole mahdollista niin kauan kuin päämääränä on vain ja ainoastaan maailman ainoan juutalaisvaltion tuhoaminen. On näyttöä, että Israel on valmis rauhaan, jos sen olemassaolon oikeus tunnustetaan jos uhkaikailut poistaa se maailman kartalta lopetetaan (vrt. Egypti ja Jordania). Sinä otit Raamatun esille, en minä. Mutta varmasti Jumala tulee toteuttamaan omassa aikataulussaan sen, mitä Hän sanassaan on luvannut, halusimmepa sitä tai emme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Timo. Kommenttisi ei varmaan ollut vastaus minulle, mutta vastaan silti, että olen kanssasi samaa mieltä. En ole lukenut Hamasin peruskirjaa, mutta vähänkin asioita seuraamalla sen tavoitteet Israelin suhteen selviävät.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      TIMO, mielestäsi olen ymmärtämätön tai naiivi kuvitellessani, että Israel on yksin syypää alueen tilanteeseen. Sellaista en toki kuvittele. Syypäitä ovat tietenkin kiistan ja taistelun kummatkin osapuolet. Hamas on syypää moneen, ei kuitenkaan siihen, että kun USA:n ja YK:n ja Euroopan ajama kahden valtion malli oli lähellä, äärioikeistolainen israelilainen tappoi Israelin pääministerin. Omasta mielestään tietysti hyvin perustein ja tulihan hänestä monelle kansallissankari.

      Kosto on yhtenä vakiovälineenä niin Koraanissa kuin Raamatussa, ei kuitenkaan enää Uuden testamentin puolella. Niin kauan kuin tätä taistelua käydään kostamalla väkivallalla ja aseilla, se ei voi ratketa. Mitä Timo ajattelet Irlannin käyttämästä sovintomallista. Onko se mahdollinen Lähi-Idässä ja jos ei niin miksi ei?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    TIMO vielä:

    Joskus olen lehtien välityksellä saanut hiukan tutustua koulukirjoihin, lasten koulukirjoihin Israelin rajojen kummallakin puolell. Karmeata tekstiä, vihapuhetta, vihollisen halveksuntaa – jota siis opetetaan lapsille. Jos tähän ei saada mitään muutosta, mitään liennytystä, silloinhan koston kierre vain jatkuu ja muuttuu ikiliikkujaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Nokelainen sanoo:

    Edellä olevasta olen aivan samaa mieltä. Tosin puntit eivät ole läheskään tasan tässäkään asiassa. Ainakin muutamat arabi/palestiinalaiskoulut ovat ihan omassa sarjassaan. Ja tätä opetusta on ja kirjojen painamista on ikävä kyllä toteutettu eurooppalaisella rahoituksella, Suomi mukaan lukien. Toisaalta olen nähnyt, että arabi ja juutalainen voivat tulla hyvinkin toimeen keskenään. Olen ollut eläkkeellä olevan israelilaisen kenraalin matkassa, jolla oli runsaasti arabiystäviä, joita hän tervehti iloisesti jatkuvasti. Tankkasimme arabin pitämällä huoltoaaemalla, mentiin syömään arabiravintolaan jne. Kohtaamiset olivat mutkattomat ja lämminhenkiset.

    Mutta yksi toivo on ylitse muiden. Ei ole asioiden ylihengellistämistä vaan realismia, että Jeesus Kristus sydämen Herrana voi yhdistää arabin ja juutalaisen ennen näkemättömällä tavalla, poistaa vihan ja katkeruuden ja saada veriviholliset rakastamaan ja kunnioittamaan tosiaan.

    Laitan tähän yhden dokumentin, siinä on täyttä asiaa, pitipä esitystyylistä tai ei. https://www.tv7.fi/vod/player/32782/

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kiitos vinkistä, Timo. Kävin vilkaisemassa sarjan yleisesittelyn, ja tuntui kiinnostavalta. En kuulu Israelin ystävät -yhdistykseen enkä muihinkaan vastaaviin, mutta Israelin ja juutalaisten rooli pelastushistoriassa on niin oleellinen, että mielestäni on tärkeää ottaa selvää, missä juuri nyt mennään. Israel News kuuntelen joka ilta. Antisemitistinen henki leviää, enkä halua sen pääsevän vaikuttamaan itseeni. Me kristityt olemme velassa juutalaisille monella tavalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Luther toteaa Kirkkopostillansa 1:ssä osassa mm:

    “Vielä juutalaiset kerran sanovat Kristukselle: »Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!» Samaa on Mooses ennalta sanonut 5. Kirjansa 4. luvussa (5. Moos. 4:30 ja s. jakeessa): “Aikojen lopulla sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupeas Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut”. Samoin Hoosea-3. luvussa (Hoos. 3:4 ja s. jakeessa): ”

    “Kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia. Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa —toisin sanoen, Kristusta. Vapisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla»; ja Asarja 2. Aikakirjan 15. luvussa (2. Aik. 15:2 ja ss. jakeissa): “Jos hylkäätte Jumalan, niin hän hylkää teidät. Kauan aikaa on Israel ilman oikeata Jumalaa, ilman opetusta antavaa pappia ja ilman lakia. Mutta kun he ahdistuksessaan palaavat Herran, Israelin Jumalan tykö ja etsivät häntä, niin he löytävät hänet.”

    500 vuotta myöhemmin juutalaiset ovat palanneet maahansa. Lupaus on siltä osin toteutunut, vaikka Jeesus messiaana on juutalaisten enemmistöltä vielä peitetty.

    Luther viittaa myös tässä yhteydessä Paavalin Roomalaiskirjeesen (Room. 11:25 -29), joka hän toteaa juutalaisista: “Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.” Aabarahamin jälkeläiset ovat valittuja Iisakin kautta ei Ismaelin. Toki Kristuksessa me olemme uskossa Häneen kaikki valittuja.

    Rauhaan Israelin ja arbien välillä minun on suuremmassa määrin vähän vaikea uskoa. Tuossa ylläolevassa tekstissä päinvastoin viitataan juutalaisten ahdinkoon. Toivotaan kuitenkin parasta. Valinta ei kuitenkaan Jumalan sanan mukaan poistu juutalaisilta, vaikka akateeminen teologia yrittää tulkita juutalaisten valinnan tilalle “sorretut tai palestiinalaiset tai jotkut muut.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    KYSYMYKSIÄ:

    Onko Israelin valtion politiikan ja sen armeijan toiminnan arvostelu antisemitismiä?

    60-lukulaisten sloganeja oli Mc Luhanin “Väline on viesti”. Mikä on Israelin nykyhallituksen viesti? Eiko se ole roomalaisten “Si vis pacem, para bellum? Voiko rauhantyön perustaa asevoimalle ja lisäksi kostolle, joita esiintyy Koraanissa ja Vanhassa testamentissa?

    Kannattavatko Suomen Israelin ystävät esimerkiksi sotilasoperaatiota, jossa Israelin armeija ampui tykillä Suomalaisten YK-sotilaiden asemaa, vaikka tiesi, että siellä on rauhanpuolustajia. Siis YKn rauhanturvaajia.

    Voiko Jumalan pelastussuunnitelman välineenä olla islaminuskoisten ja kristittyjen arabien sorto ja heidän kotiensa tuhoaminen? Vanhalla testamentilla tätä toki voi perustella, mutta voiko Uudella?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      1.kysymys. On, jos arvostellaan yksipuolisesti Israelin armeijaa, mutta ummistetaan silmät islamilaisten terroristien toiminnalta, joka on paljon aggressiivisempaa kuin Israelin. Tätä antisemitismiä ilmenee YKssa, EUssa ja mediassa yllin kyllin. Yksipuolinen arvostelu on antisemitismiä.

      2 kys. Israelilla on pakko olla vahva armeija, jos mielii säilyä elossa. Kysyn vaan, kummalta puolelta jatkuvasti ammutaan raketteja, Gazasta vai Israelista? Hamasin Gazan sotilaallinen johtaja Siwar uhosi al Aksa-kanavan haastattelussa, että jos Gazasta loppuvat hengityskoneet, Hamas takaa, että sen jälkeen 6 milj.israelilaista ei enää hengitä – vaikka Israelin ambulanssit päivystävät jatkuvasti Gazan rajoilla viedäkseen apua tarvitsevat koronapotilaat Israelin sairaaloihin. Hamasin uhoilua ei ole tainnut kukaan YKssa edes paheksua.

      3. Jumalan pelastussuunnitelman välineenä ovat varmasti myös poliittiset ratkaisut, niin hyvät kuin pahatkin, mutta me emme tietenkään saa pyhittää mitään väärää siihen vedoten. Me emme tiedä, miten hän mitäkin käyttää. Hän ei käytä vain oikealla tavalla uskovia. Jos hänen pelastussuunnitelmansa olisi meidän oikeiden ratkaisujemme varassa, siitä ei koskaan tulisi valmista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    VASTAUKSIA:

    Ei ainakaan minun lähtökohtani ole se, etteikö Israelin valtion politiikkaa voisi arvostella, mikäli se ei sitten tarkoita sitä, että palestiinalaiset ja Hamas ovat kaiken arvostelun yläpuolella. Eihän se tietenkään niin mene. Itse otin nimenomaan kantaa siihen, että juutalaiset ovat valittu kansa alusta lähtien. Vanha Testamentti todistaa sen ja Paavali Uudessa Testamentissa sen vielä vahvistaa:

    “Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu ja valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden” Tätä ei myöskään saa uusi tanskalainen raamatunkäännöskään kumotuksi, vaikka yritys on hyvä 10. Juutalaiset ovat kyllä saaneet kauhistuttavasti maistaa sitä, että he hylkäsivät Jumalan kutsun, mutta valintaa se ei poistanut. Valinnasta on siis kysymys. Se on täysin varma siksi, että Jumala on se, joka valitsee. Eikö ole niin, että Jumalan valinta on aina armovalinta, myös Paavalin kohdalla.

    Tottakai rauhantyön voi ja pitää perustaa asevoimalle. Toisin sanoen “Si vis pacem, para bellum”. Tarkoitan tällä puolustussotaa. Se on suorastaan välttämätön ehto, muuten mekin olisimme joutuneet asuttamaan Siperiaa ja Israel olisi jo kauan aikaa sitten ollut meressä, jos he olisivat luottaneet arabien “rauhantahtoisuuteen.” En tosin ole lukenut Hamasin peruskirjaa, mutta kaiketi “Israel ja meri” ovat yksi ja sama heidän ajattelussaan. Kosto on eri asia. Se lienee molemminpuolista polittiikkaa? Eu:n vasallivaltiot (ainakin osa) yrittävät katkaista sitä soveltamalla palestiinalaisiin “akateemista teologiaa”. Ei taida onnistua.

    Tosin, mistä saa sen objektiivisen tiedon, kuka milloinkin kostaa ja kenelle? Israelilaiset ovat siis mustia lampaita ja palestiinalaiset puhdasta villaa, joita Iran vielä valkaisee. Voiko se nyt ihan näinkään olla?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Reilu viikko sitten Palestiinan itsehallinnon korkein uskonnollinen auktoriteetti, eli korkein sharia-lakia tulkitseva tuomari Mahmoud alHabbash julkisti Palestiinan tv-lähetyksessä, että Koraanin mukaan muslimilla on oikeus 10 eti syystä tappaa israelilainen milloin ja missä ikinä sellaisen kohtaa.

    Onkohan YKn ihmisoikeustuomioistuin puuttunut lausuntoon, julkistanut sitä tai tuominnut sen? Epäilen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Aivan, kyllä tuollaisten lausuntojen jälkeen rauha katoaa kauas horisonttiin. Tuskin Yk:n ihmisoikeustuomioistuin uskaltaa ottaa julkisesti kantaa tuomari Mahmoud alHabbashin Koraanin tulkintaan. Ihme olisi, jos näin kävisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu
    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.