Aikak. 6:28, ”Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva”
Kun Salomonin rakennustyöt valmistuivat niin kansa kokoontui temppelin vihkimisjuhlaan. Salomon puheessaan ja rukouksessaan painotti Jumalan apua ja armollisuutta, kun nälänhätä, taudit ja heinäsirkat ovat syömässä satoa ja kun he lankevat syntiin Jumalaa vastaan. Rukous kuullaan taivaassa, kun Jumalan Seurakunta, yksi tai useampi, rukoilee koko sydämestään ja tunnustavat syntinsä.
Salomonin rukous on yhä ajankohtainen ja tie taivaaseen. Se on yksinkertainen, selkeä vastaus langenneelle, 38. jae, “.. palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan.. “ ja sen seurauksena seuraavassa jakeessa Salomon pyytää, “.. anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan.”
Raamatun ulkopuolella ei ole hengellistä ravintoa. Ulkopuolella Kirjoitusten voidaan vai vahvistaa mitä kirjoitettu on.
Teologia, oppi jumaluuksista ja sen opiskelu ei johdata juomaan sitä vettä minkä Jeesus tarjoaa eikä tarjoa sitä leipää, mikä on todellista ravintoa uudestisyntyneelle hengelle. Teologisessa tiedekunnassa opiskelu tuhoaa Todellisen Ravinnon. Sen ovat lukuisat itseymmärrykset, heinäsirkkojen lailla, syöneet.
Helluntaiherätyksissä kaikkialla maailmassa on aina ollut sen verran oppineita, kuin suhteessa yhteiskunnassakin on. Helluntalaisuuden viimeinen aalto, Asusa-kadun Hengen vuodatus mullisti sen, mitä nk. kirkollisuus tarjosi. Helluntalaisuus kasvoi, koska ‘heinäsirkoille’ ei ruokaa annettu. Edistyneimmissä yhteiskunnissa kasvu on alkanut pysähtymään heinäsirkkojen ruokintaan. Näin on Suomessa.
Ok Reijo, yritän muotoilla kysymyksen uudestaan eli kysyin:
Reijo Mänttäri 21.02.2019 18:08 kirjoitti;
” Helluntaiherätys” alkoi v. 33, Jerusalemissa helluntaipäivänä. Sitten ‘helluntalaisia’ on nimitelty eri nimillä, ja kun on vainottu niin vainooja on ollut kirkoiksi kutsutut yhteisöt. N. v. 1900 oli nk. helluntalaisuuden viimeisin aalto. ”
Reijo osaatko asemoida itsesi ja tulkintasi johonkin historian kohtaan vaikka ensimmäiset 1000 vuotta jkr. .Eli missä opetettiin kuten helluntailaiset opettivat. Sano lähteet ja maanosa, ryhmittymä, mahdollinen paikkakunta ja opettajat. > Aloita vaikka 200 luvulta niin on helpompaa!
Sami,
Ihmettelen ettet mitenkään huomioi vastaustani kokonaisuudessaan, koska siinä on jokaiseen kahdeksaan kohtaan vastaus tai kommentti. En lähde jankuttelemaan, tai jankutuksia perkaamaan.
Eli et oikein yllä edes lukemaan, vaikka näin kohtalaisesti vaivaa pitkässä vastauksessani. Uskon, että niihin on nyt sinun tyytyminen.
”Aikaisemmat aallot on jätetty kirjaamatta tai kirjattu erilaisina kapina- ja harha-liikkeinä.” Tämä lienee Reijo Mänttärin tarkoittama vastaus Sami Paajasen kysymykseen. ’Kirjaamatta jätetyt aallot’ voinee ohittaa epähistoriallisina. ’Erilaiset kapina- ja harhaliikkeet’ taas viittaa siihen, että Reijo Mänttäri pitää lähes kaikkea laitoskirkkoa vastaan asettuvaa ’helluntailaisuutena’.
Reijo,
Tarkoitatko, että et osaa tai halua vastata mihin historian kohtaan hengellisesti asemoit helluntailaiset. Vai oletko ajatellut tätä kysymystä, joka on eri kysymys kuin ne 9. mihin hienosti vastasit.
Sami,
Ei ole kysymys tietokilpailusta, vaan Raamatusta ja Sanan valossa vaeltavasta Jumalan Seurakunnasta. Minun vastaukseni on vastauksia kysymmyksiisi, mutta haluat toisenlaisia vastauksia.
Voit lukea blogini, ”Helluntalaisuuden alku”, joka kertoo Jumalan Seurakunnan (johon helluntalaisuus kuuluu) vaelluksen tähän päivään asti.
Sanoin näisä ’hienoissa vastauksissani’, että tuo ensimmäinen Uuden Liiton Kristuksen Ruumis on ollut ja toiminut eri nimien ja nimittelyjen alla, kuten ’helluntalaisuus’. Oleellista on koko ajan ollut, että se on tuomittu kaikissa 21 kirkolliskokouksessa harhaopiksi ja sitä on vainottu kaikin mahdollisin tavoin. – Vaikket ihailisikaan hienoja vastauksiani, niin niihin sinun on tyytyminen, kuten jo sanoin.- Kaikkeen olen vastannut, mutta en halua niitä uudelleen selittämään. Ymmärrät ja hyväksyt sen, mikä sinun pirtaasi sopii.
Kirkko-käsite on Raamatun ulkopuolelta ja edustaa epäraamatullista hierarkiaa, nikolaiittain oppia, jota Jeesus vihaa, vt. Ilm.2:15. Tämä kaiken muun harhan lisäksi. Kun puhutaan kirkkojen harhoista ne ovat ao. laitosten virallisia oppeja, joihin johdatellaan ekumenian kautta näitä kirkollisia komeuksia silittelevät helluntalaisetkin. Yksi, ehkä tehokkain airut on ollut V-M. Kärkkäinen, ekumeniaa opettava professori, joka vihittiin luterilaiseksi papiksi 2015, kahden kuuluisimman homopiispan, luterilaisen, alaisuuteen. Kärkkäisen homoudesta ei ole kysymys, käsittääkseni, vaan osallisuudesta kirkkolaitoksen oppien kautta muutaman kerran maailmaa tuhonneeseen syntiin, joka toimii ja voi hyvin etenkin RKK:ssa ja evlut kirkoissa.
Vaikka näistä edellämainittujen kirkkojen synnillisestä opista ja elämästä pysyisikin erossa ja ’alkaisi’ helluntalaiseksi, niin se ei ole ’se juttu’, joka vie taivaaseen asti. Kertoo ensihätään vain siitä, mistä on halunut pysyä erossa.
Mielestäni voit taas laittaa ”pillisi pussiin”, ja yrittää paremmin tulevaisuudessa.
Reijo, luin tuon kirjoituksen, helluntailaisuuden alku. Siitä ei löydy tietystikkään vastausta siihen mitä kysyin. Mihkä asemoit helluntailaisuuden. Selvästi et ole pohtinut tätä. 21 kirkolliskokousta ekumeenisia kokouksia on vain seitsemän en tiedä mihin viittaat tuolla 21. Missään ekumeenissa kirkolliskokouksessa ei ole tuomittu helluntailaisia. Tämä siitä syystä, että helluntailaisuus liikkeenä syntyi vasta 1900 luvulla. Joten tietosi ei pidä paikkaansa.
Mutta jos ajatellaan väitettäsi, niin voitko kertoa mihin viittaat, kun sanot että kirkolliskokoukset ( 21), ovat tuominneet helluntailaiset.
Vastaanhan asiallisesti, ei mitään heittoja ”pillit pussiin ” !
Sami,
nyt tässä yhteydessä ja tuossa blogissani yritän selittää mitä tuo nimittely ’helluntalaisuus’ sisältää.
Nyt puhutaan helluntalaisista, pentecostals jne. Aina vuoden 33 on ollut ’helluntalaisia’. Se ei sinulle ole auennut. muille se käsittääkseni aukesi. Jankuttaa ja jämpyttää voit jatkaa ja kiertää itse asiaa. Siksi mielestäni ’pillisi’ kuuluu pussittaa.
Ei helluntalaisuus ole mikään avain, vaan yksi nimittelyistä niille, joita 21 kirkolliskokouksen päätökset vainosivat. Niihin kokousten asioihin voit mennä ja jankuttaa niistä, mutta mielestäni ei ole liian vaikeaa ymmärtää, ketä tai keitä paavi-johtoinen koostuma vainosi. Voit päätellä itse ja jos et löydä ketään niin sen pitäisi tyydyttää pyrkimyksiäsi.
Perustelin, miksi pillisi kuuluu pussittaa.
Vastaamisosaamiseni on tullut ilmi viimeisten 8 vuoden aikana tällä foorumilla. Ne ei sinun kriteerejäsi täytä tai ei miellytä, eli voit antaa tasoni tulla esille ilman kommenttejasi.
On aivan sama vastaanko hyvin tai huonosti, niin sinun päämääräsi näyttää olevan paljastaa minut tietämättömäksi. Uskon, ettei sinun enempää tarvi sen eteen nähdä vaivaa.
Reijo, itse sanoit aikaisemmin että sinulla on kompetenssiä. Luulin niin olevan, mutta olen ilmeisesti väärässä. Jos väität asioita mitä et pysty todentamaan ja faktoilla perustelemaan, niin silloin ei pitäisi tietenkään heittää ilmaan sanoja jotka eivät ole tosia.
Sami,
Sinun käsityksesi minun osaamisestani on tullut selkäksi. Et tarvi siihen enää sanaakaan lisätä. Huomaa, että olen nyt antanut puheenvuorosi jäädä. Eli sinun hinkusi teologiksi tai teologiaan on ilmeinen, enkä sitäkään arvostele. Tyydy siihen mitä olet sanonut ja mitä sinulle on sanottu. Niissä kummassakin on osaaminen ilmoittanut itsensä.
Käytän blogistin oikeuttani ja pussitan pillisi, jos vielä tässä blogissa soittelet.
Aivan muutama kommentti tähän keskusteluun liittyen.
1) Ekumeenisia eli koko maailmanlaajuista eli katolista kirkkoa koskevia kirkolliskokouksia on ollut seitsemän, kuten Sami sanoo. Tämän lisäksi on ollut erittäin monia paikallisia eli yhden alueen tai valtion tms. kirkolliskokouksia, joissa on käsitelty tuon alueen kannalta merkittäviä kysymyksiä.
2) Helluntailaisuus on liikkeenä syntynyt vasta runsas sata vuotta sitten. Aivan aatehistoriallisesti liike sisältää niin monia erityispiirteitä, että ne eivät olisi edes olleet mahdollisia aikaisemmin vallinneiden yhteiskunnallisten aatteitten keskuudessa.
Esimerkiksi liikkeen korostetusti individualistinen korostus syntyi aatehistoriassa vasta 1800-luvun loppupuolella. Esimerkiksi suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa individualistinen aate tuli esille vasta 1880 -luvulla.
Tämä ilmiö näkyy helluntailaisuuden teologiassa siinä, että korostetaan yksityisen ihmisen uskoontuloa ikään kuin koko uskonyhteisöä perustavana tapahtumana. Yhteisön perustana on yksityisten ihmisten ratkaisut eikä perinteisen kirkon oppi siitä että yhteisö synnyttää jäsenensä. Vanhan kirkon oppiin nimittäin kuuluu se että samoin kuin ikuinen neitsyt Maria synnytti Jeesuksen neitsyenä, niin kirkkokin Jumalan kansana ja Pyhän Hengen työvälineenä synnyttää lapsensa neitseellisesti eli Jumalan sanan ja pyhien sakramenttien avulla liittää ihmiset yhden, pyhän, yhteisen eli katolisen kirkon uskon yhteyteen.
Pelkkä karismaattisuus nimittäin ei ole ollut perinteiselle kirkolle vierasta. Armolahjat ovat toimineet kaikkina aikoina. Perinteisessä kirkossa ne vain ovat toimineet nimenomaan kirkon yhteisöllisyyden palveluksessa. Näin myös meidänkin aikanamme.
Esimerkiksi kaikki minun elinaikani paavit ovat aivan ensimmäisten toimiensa joukossa aina allekirjoittaneet erilaisia julistuksia, joissa on erityisesti korostettu armolahjojen merkitystä kirkon yhteisöllisyyden rakentajana sekä evankeliumin eteenpäin viemisessä lähetyksen palveluksessa.
Myöskään kielillläpuhuminen ei ole ollut vierasta perinteisille kirkoille. Jumala on antanut tuon armolahjan siellä missä sitä on tarvittu.
Jos ”kielilläpuhuminen” muka olisi ”helluntailaisuuden” erityismerkki, niin suomalaisen körttiläisyyden pitäisi olla ”helluntailaisuutta”, koska Paavo Ruotsalaisen lähipiirissä harrastettiin ”kielilläpuhumista”, olipa eräs hänen tärkeimmistä sielunhoitajistaankin varsinainen ”kielilläpuhuja”.
3) Pietarin helluntaisaarna oli juutalaisten suuren kansallisen juhlan yhteydessä pidetty juhlasaarna aamun klo 9 hetkirukouksen yhteydessä. Kuulijoita oli tullut juutalaisuuden kansainyhteisön eri puolilta eri puolilta Rooman valtakuntaa, Parttian valtakuntaa Rooman valtakunnan itäpuolelta ja Etiopian valtakuntaa eli Egyptin provinssin eteläpuolelta.
Juutalaiseen perinteeseen kuuluu vanhoja kuvauksia siitä, miten Shekina eli Jumalan pyhyyden läsnäolo toisinaan ympäröi Raamatun tutkijoita, niin että ikään kuin tulisia liekkejä on ilmennyt. Useimmiten nuo kuvaukset ovat kertoneet, että tämä on tapahtunut kolmannen tekstinlukemisen eli Tooran eli Lain lukemisen ja tätä seuranneen Nevi-imin eli Profeettojen lukemista seuranneen Ketuvimin eli Kirjoitusten lukemisen aikana. On siis huomattava että nämä ilmiöt on noissa kuvauksissa liitetty Raamatun lukemiseen eli resitoimiseen eli laulamiseen.
Tuon Pietarin helluntaisaarnan yhteydessä pidetyn kieli-ihmeen erityispiirre oli siinä että evankeliumi julistettiin ymmärrettävästi kaikille kuulijoille. Kyseessä siis oli niin selkokielinen sanoma, että kaikki ymmärsivät sen omalla kielellään. Tässä siis kumottiin Baabelin tornin kirous ja uuden ihmiskunnan yhteyden toivo evankeliumin yhdistävästä voimasta yhtenä Jumalan kansana eli yhtenä kirkkona kansoja yhdistävänä voimana.
Kuten hyvään saarnaan kuuluu niin Pietarinkin juhlasaarnan vaikutus oli valtaisa. Noin kolmetuhatta ihmistä otti vastaan kutsun liittyä kirkkoon pyhän kasteen välityksellä. Tässäkin kuten muuallakin tuo kaste annettiin kokonaisille perheille samalla kertaa vauvasta vaariin koko talonväelle samalla kertaa: ” — teille ja teidän lapsillenne.”
Vanhaan juutalaiseen perinteeseen nimittäin kuului ettei yhdestäkään perheestä ketään, ei ainoatakaan, saanut kastaa ellei koko perhe samalla kertaa vauvasta vaariin saakka ja palveluskunta yhdessä isäntäväen kanssa liittynyt pyhän kansan yhteyteen.
On nähtävä ainakin muutama piirre tässä helluntai-ihmeessä, jotka toimivat toisin kuin nykyaikaisessa helluntailaisuudessa: 1) liittyminen kansalliseen juhlaperinteeseen, 2) tapahtuman liittyminen päivittäiseen liturgiseen elämään ja 3) tapahtuman hedelmänä syntyneen kansanliikkeen erittäin voimakas yhteisöllisyys ja selkeä organisaatio apostolien johdolla.
Mussolinin Italiassa helluntaiherätys koki vainoa. Katolinen kirkko myötäili silloin fasistihallintoa, mutta on myöhemmin pyytänyt anteeksi. Tämä on toistaiseksi ainoa todennettava asia, minkä olen löytänyt Reijo Mänttärin ’21 kirkolliskokouksen’ takaa. Toinen asia on se, että hän ymmärtää lähes kaikki kirkkohistorian kerettiläiskiistat laitoskirkon hyökkäyksiksi aitoa kristillisyyttä vastaan.
Kun näitä kommentteja lukee, niin tulee väistämättä mieleen, että on selviö, että esillä on kahtalaista opetusta, jotka ovat toisiaan vastaan. Jokainen voi arvioida itse lukemaansa ja tehdä saman havainnon.
Yksi asia näitä lukiessa, ja mikä eritysesti nousi mieleeni on opetuksen merkitys, sillä Raamatusta nousee selkeästi esiin Pyhä Henki, joka toimittaa nimenomaan opetusta seurakunnassa. Opetuksen merkitys on siis erityisen tärkeää, varsinkin kun puhutaan vielä opetuslapsista. Kaikki todistaa, että Pyhä Henki on myös Kirkon opettaja. Voiko Pyhä Henki opettaa väärin? Näin ei voi olla.
On siis varmaa, että kaikki jotka opettavat Kristuksessa, ovat myös itse saaneet Pyhän Hengen opetusta ja ovat tulleet Hänen opettamiksi. Kun Jeesus antoi kastekäskynsä, niin myös Hän käski opettamaan (Matt. 28:19-20)
Väitänkin seuraavaa: Kun vanhemmat opettavat lapsillensa iltarukouksen ja luottamuksen Kristukseen ja näin välittävät oman luottamuksensa Jumalaan Kristuksen kautta (uskon), niin tuo luottamus syntyy juurikin kastetuissa lapsissa sen Sanan mukaan joka Evankeliumista välittyy. (”Uskosta uskoon” Room.1:17) usko syntyy siis kuulemisesta.
Kysynkin seuraavaksi: Onko lapsen turvautuminen Jumalaan rukouksessa Pyhän Hengen aikaan samaa uskoa lapsessa, vai onko lapselta vaadittava vielä erikseen Pelastuksen kannalta jotain merkityksellistä tekoa, vai riittääkö tuo usko?
Voiko lapselle, vai pitääkö kertoa Jeesuksen Armotyöstä maailmassa ja syntien sovituksesta, jonka Jumala on luvannut kaikille, jotka ovat kastettu Kristukseen?
Eikö juuri se ole ymmärryksen avaamista lapsille, kun kerromme sen tiedon jonka olemme itse saaneet Jumalalta evankeliumina Kristuksen kautta? Eikö kaste ja opetus kuulu yhteen? Kastamme lapsemme ja opetamme heille Jumalan Valtakunnan ja Tien, joka kulkee yksin Kristuksen kautta ja Hänen tähden, Hänen Armonsa, Korkeutensa ja Lahjansa Kristuksessa. Eikö se tee lapsista Kristittyjä, että heidät on kastettu ja he tuntevat Lunastajansa nimeltä, kääntyvät rukouksessa Jumalan puoleen ja antavat Hänelle kunnian?
Jos lapsi kasvaa kaikessa Jumalan viisaudessa ja Armossa, niin sekö ei riitä meille?
Seuraavat lainaukset sopivat mielestäni yhtä hyvin lapsille, kuin aikuisille:
”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol.3:16
”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.”
Ismo,
”.. jotka ovat kastettu Kristukseen?”
Tässä väljässä kerronnassasi mainitset erilaisia tapoja ja asioita, jotka eivät haittaa tai edesauttavat taivaaseen pääsyä. Uskon, että on tärkeää, että vahvistat, mikä on ’kaste Kristukseen’. Vielä, jos voit sen tehdä muutamalla rivillä, niin merkitys korostuu.
Myös väljässä lausumassasi, ”niin tuo luottamus syntyy juurikin kastetuissa lapsissa sen Sanan mukaan joka Evankeliumista välittyy. (”Uskosta uskoon” Room.1:17) usko syntyy siis kuulemisesta.”, on suuri sekavuus. Enemmän kuin yksi, mutta Roomalaiskirjeen ”Uskosta uskoon”- tulkinta pitää mielestäni ’paljastaa’. Tarkoitan, että jos tarkoitat toisen uskon siirtymisestä toiseen, niin siitä siirrosta Raamattu kieltäytyy ja todella jo Vanhan Liiton puolella sitä harhaa vastustaa. Ei ole nyt kysymys esimerkistä ja sillä rohkaisusta.
’Uskosta uskoon’ merkinnee ihmisen elämänkaarta yksinkertaisesta lapsenuskosta aina kilvoituksensa päättävää kristittyä kuolemassa lohduttavaan uskoon kotiin pääsemisestä.
Niin, tarkoitan siis sitä, että jokaisen Kristityn usko on lähtöisin Jeesuksesta, joka on tullut alas taivaasta. Jokainen Kristukseen kastettu on siis syntyisin ylhäältä. Näin on aina opetettu, tai siis ainakin alussa opetettiin. Seurakunta tomii näin siis Kristuksen uskon kautta, eihän meitä oman uskomme tähden pelasteta, vaan Jumalan Pojan uskon kautta meidät Lunastetaan ja tehdään vanhurskaaksi.
Kristuksen Uskosta me tulemme uskoon, Usko on siis jatkumona ja aina Kristuksesta lähtien vaikuttava ihmisessä kaiken mitä Jumalisuuteen vaaditaan, ilman ihmisen omaa operointia
Ismo,
Kristukseen kastaminen on tulla uskoon. Eli, kaikissa ‘kasteissa’ ei ole vettä. Tämä Kristukseen kastaminen on uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä, eli vesikaste ei ole kaste Kristukseen. Vesikaste on kaste niille, jotka ovat jo kastetu Kristukseen, siis tulleet uskoon, uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä, Ylhäältä. Kun ihminen tulee uskoon alkaa vaellus tiellä, jonka nimi on Jeesus. Sen ensimmäinen etappi, yleensä, on ottaa, pyytää tulla kastetuksi vedessä. Näin noudatettiin tätä Jeesuksen käskyä, kun ensimmäinen Seurakunta perustautui Pietarin helluntaisaarnan tuloksena. Tämä sama malli jatkui ja näin toimitaan vielä tänäänkin. Miksi? Koska ohje ja esimerkki on erittäin yksiselitteinen.
Kun Ihminen tulee uskoon, hän saa sen uskon lahjana ja se kasvaa Kristuksen yhteydessä. Tämä Pyhän Hengen vaikuttama usko saa aikaan tahtomista ja tekemistä. Ensimmäinen tahtominen on samaa kuin 3000 piston saannutta kysyivät Pietarilta, ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Pietari neuvoi ottamaan vesikasteen, joka tuolloin toimi todistuksena, että he halusivat seurata Kristusta. Sitten Pietari ilmoitti, että kaikki se minkä näitte tapahtuvan sadallekahdellekymmenelle, toteutuu teidänkin kohdallanne, eli “niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”.
Näin toimi alkuseurakunta siitä lähtien, eikä muuta mallia annettu. Näin on oppi tänä päivänäkin nk. helluntalaisuudessa.
Mielestäni “uskon jatkumo” on totuutta hämäävä ilmaisu. Sellaista ei Raamattu opeta, vaikka se ja muutkin jatkumot, on kirkkolaitosten perusta.
Usko saadaan uudestisyntymässä, eikä se ole jatkumo, vaikka Kristus, Jumala, Pyhä Henki sen vaikuttaa jokaisessa, joka tulee uskoon, joka antautuu pelastettavaksi. Minun usko on minua varten, vaimoni ja lapseni saavat uskonsa uudestisyntymässä. Usko ei siirry, eikä se ole “uskosta uskoon”- ilmentymä. Kukin uskova kulkee omassa uskossa, minkä hänessä vaikuttaa Jumala. Se, että puhutaan yhteisestä uskosta tarkoittaa, että jokaisen usko on Jumalasta, kun Pyhästä Hengestä uskoon tulleista on kysymys. Minun uskoni on samaa Jumalan vaikuttamaa uskoa kuin vaimossanikin. Voimme vain iloita ja rakentua yhteisestä uskostamme Jeesukseen ja Jeesuksesta.
“Ilman ihmisen omaa operointtia” johdattaa “sylttytehtaalle”. Tällä lausumalla miinoitat pelastuksen tien alun, jonka alussa Jeesus kysyy “tahdotko”. Sakramentaalisessa alussa ei kysytä, mitä pelastettava on mieltä. Korkeintaan kysytään ‘kummeilta’ mitä he ovat mieltä. Mielestäni hyvin epäraamatullista. Toisaalta lasten kaltaisten on Taivasten Valtakunta, eli ainakin lapset ovat sen kansalaisia.
Kiitän kohtuullisen koukerottomasta vastauksestasi mutta olen pahoillani, etten näe siinä mitään oikeaa, mitä Raamatun perusteisiin tulee.
”Tämä Kristukseen kastaminen on uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä, eli vesikaste ei ole kaste Kristukseen.” Miksi vesi ja Henki pitää erottaa toisistaan, vaikka Jeesus mainitsee ne yhdessä? ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.”
Kiitos Reijo selkeästä vastauksesta ja ymmärryksesi mukaisesta kasteen tulkinnasta, se ei ole minulle vieras ja ymmärrän siinä olevan johtoajatuksen.
Tämä kaste asia on monintavoin tulkittavissa ja itselleni sen merkitys on vuosikymmenien saatossa kirkastunut ja olen myös kanssasi erimieltä, mutta se sinulle jo onkin varmasti selvinnyt. Enkä toivo sinun siitä pahastuvat, itsekin olin aikoinaan kanssasi samoilla linjoilla, tosin hämärässä siltä osin, että opetusta on niin moneen… Ja on vieläkin. Nykyisin olen vahvistunut siinä, että kaste tosiaan on ylhäältä ja sen suorittaa Jumala Sanan mukaisesti vedessä ja Hengessä ja näin sen myös Jeesus mainitsee. Eli vettä ja Henkeä ei voi erottaa toisistaan, kun puhutaan Kristillisestä kasteesta. (Näin sen myös alkukieli tulkitsee)
Henki kaste sellaisena erillisenä kasteena saivat vain nuo Helluntaina paikalla olleet ja heidän kauttaan alkoi Taivasten Valtakunta leviämään ympäri antiikin maailmaa, lopulta saavuttaen myös Suomen täällä pohjolassa. Kristikunta on pian levinnyt kaikkeen maailmaan.
Uskon myös, että kukaan ei maailmassa voisi olla Kristitty, ilman, että Jumala oli päättänyt Lähettää Poikansa Evankeliumin maailmaan, joka myös täydellisesti tapahtui kuten on kirjoitettu.
Näin myös Pyhä Henki, jonka Jeesus lupasi maailmaan lähettää, tuli kerran Helluntaina ja on sen jälkeen saattanut monet uskomaan Jumalan Pojan sanoman ja saanut näin aikaan sen, minkä tähden Jumala Poikansa maailmaan Lähetti.
Ymmärrän ajatuksen jokaisen henkilökohtaisesta uskosta, mutta ajattelen myös, että Usko on tuosta samasta Lähteestä peräisin, eli uskosta uskoon, jonka jatkumona Kirkko edelleen maailmassa vaikuttaa ja toimii. Kaikki eivät ole pysyneet siinä opissa, että Jeesus Lähetti Pyhän Hengen seurakunnan keskelle opettamaan kaiken, vaan paljon on niitä, jotka ovat omineet Pyhän Hengen vain omaksi ja oman yhteisönsä palvelijaksi, vaikka Pyhä Henki Lähetettiin koko maailmaan ihmiskunnan tähden.
Kaikkiensa mielenkiintoisia aikoja eletään ja itse soisin kaikkien maailman Kristittyjen liittyvän yhteen, mutta se näyttää olevan jostain syystä mahdotonta ja ehkä näin onkin Jumalan tarkoitus.
Ismo,
Vaikka annoinkin maininnan, että viimeistä edellinen vastauksesi olisi voinnut olla konstikkaampikin, niin ainekset ovat samat kuin tässä viimeisessäkin. Kysyin, että ”mitä tarkoittaa: “.. jotka ovat kastettu Kristukseen?” Kastetut ovat jo Kristukseen kastettuja, uskoontulleita. Se ei sinulle eikä sakramentaaliselle perustukselle selviä.
Vastauksesi ei kohdistu mihinkään Jesuksen käskyyn, jota Pietari ensimmäiseksi alkoi opettamaan ja toimimaan, niinkuin teki alkuseurakuntakin. Se mikä on Raamatussa. on selkää ja noudatetttavissa. Se mitä esimerkiksi sinä tulkitset ei ole selkeää, koska et toista järjestystä ja opetusta, niinkuin se on Raamatussa.
Tätä Raamatun opetusta noudattaa kaikki todelliset Jeesuksen seuraajat, eikä sitten vuoden 33 jälkeen ole ollut eroavaisuuksia. Et muuten ota ollenkaan huomioon, että esim. paikallisessa helluntaiseurakunnaksi kutsutussa uskovien Seurakunnassa opetetaan aivan täsmällisesti niinkuin on Alkuseurakunnan opetus ja oppi ollut. Oppi on lyhyt ja kaikille ymmärssytasoille selkeä. Se on hyljätty, väännelty ja lisätty ja annettu Jumalan Seurakunnalle kirkko-nimi, Augustinuksen merkityksineen.
Nyt tarvitaan jumaluuksista oppineita (teologeja) mihin sinullakin on kova hinku, tulkitsemaan kaikki se ulkopuolelta Raamatun opetus, eli selittämään niinkuin sinäkin tässä teet. Ei olekkaan enää selvää, miten ja miksi lapsi kastetaan ja kuinka pitkälle se riittää. Riittää ainakin niin kauan kuin lapsi tulee ymmärtämään hyvän ja pahan, mutta vaikket käytönnössä Kristuksen seuraaja jatkaisikaan, niin iskulause ”olen pelastettu olen kastettu”, riittää, – Lutherin mukaan.
Tarkoitukseni oli ottaa esille tämän päivän ’heinäsirkka’- ilmiö, eli ihmisoppi, joka syö Raamatun opetuksen.
Martti,
Sinun ’kalikkasi’, mitkä heittelet ovat lauseita Raamatusta ja elävöitetään tulkintojen kautta sakramentaalisen pelastusopin tueksi.. En niinkään paheksu sitä, että puolustat evlut kirkon olemisen perustusta, mutta tuollainen jatkuva sabotointiyrityksesi minun kirjoittamaani kohtaan edustaa suorastaan pakkomiellettä, joka ei toimi edes edustamasi ’vihaliikkeen’ tarkoitusperien hyväksi. Pariin otteeseen olen pyytänyt lopettamaan jankutuksesi, koska viestisi on jäänyt kaikkien luettavaksi, eli olen yrittänyt näyttää, etten vastusta mitään esim. helluntalaisuutta mullistavaa totuutta. Eli nytkin mielestäni olet siinä pisteessä, että pasuunasi on antanut kirkkaan sakramentaalisen äänen ja joka tokaisujasi haluaa seurata, niin viesti on toistojen kautta selkeä.
Se minua harmittaa, että vihan nuolesi ovat sammumattomia ja eivät koskaan perusteltuja, vaan kunhan tokaiset ja joku sitten sanoo, että aivan oikein, koska onhan se Raamatussakin.
Eli vedä henkeä ja alota vaikka aihe ’helluntalaisuuden harhaopit’. Perustele vaikka viimeisellä tulkinnallasi Joh. 3:3. Uskon, että saat kommentointiseuraa ja lupaan, etten häiritse menoa.