"Tiede", teologia, syö Sanan ruoan
Aikak. 6:28, "Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva"
Kun Salomonin rakennustyöt valmistuivat niin kansa kokoontui temppelin vihkimisjuhlaan. Salomon puheessaan ja rukouksessaan painotti Jumalan apua ja armollisuutta, kun nälänhätä, taudit ja heinäsirkat ovat syömässä satoa ja kun he lankevat syntiin Jumalaa vastaan. Rukous kuullaan taivaassa, kun Jumalan Seurakunta, yksi tai useampi, rukoilee koko sydämestään ja tunnustavat syntinsä.
Salomonin rukous on yhä ajankohtainen ja tie taivaaseen. Se on yksinkertainen, selkeä vastaus langenneelle, 38. jae, “.. palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan.. “ ja sen seurauksena seuraavassa jakeessa Salomon pyytää, “.. anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan.”
Raamatun ulkopuolella ei ole hengellistä ravintoa. Ulkopuolella Kirjoitusten voidaan vai vahvistaa mitä kirjoitettu on.
Teologia, oppi jumaluuksista ja sen opiskelu ei johdata juomaan sitä vettä minkä Jeesus tarjoaa eikä tarjoa sitä leipää, mikä on todellista ravintoa uudestisyntyneelle hengelle. Teologisessa tiedekunnassa opiskelu tuhoaa Todellisen Ravinnon. Sen ovat lukuisat itseymmärrykset, heinäsirkkojen lailla, syöneet.
Helluntaiherätyksissä kaikkialla maailmassa on aina ollut sen verran oppineita, kuin suhteessa yhteiskunnassakin on. Helluntalaisuuden viimeinen aalto, Asusa-kadun Hengen vuodatus mullisti sen, mitä nk. kirkollisuus tarjosi. Helluntalaisuus kasvoi, koska ‘heinäsirkoille’ ei ruokaa annettu. Edistyneimmissä yhteiskunnissa kasvu on alkanut pysähtymään heinäsirkkojen ruokintaan. Näin on Suomessa.
88 kommenttia
Olen sen jo sanonut aikaisemminkin monia kertoja eri yhteyksissä, mutta toistan sen silti, jotta aivan aatehistoriallinen tapahtumien kulku palautuisi mieleemme.
Käsitys sellaisesta kasteesta, mikä voisi toimia ilman vettä, on syntynyt vasta 1875 pidetyssä Keswickin konferenssissa. Siellä oli useampi teema esillä, mutta nuo toiset eivät tuoneet mitään varsinaisesti uutta rohkeaan herätyspuheeseen.
Sen sijaan se kohta, missä alettiin puhumaan syvemmästä pyhityksestä ”henkikasteena”, eli sellaisena kokemuksena, jossa ihminen saavutti pyhityksen syvemmän tuntemuksen ilman, että tuossa yhteydessä tarkoitettiin konkreettista vettä, tuotiin esille ensimmäisen kerran koko kristinuskon historiassa.
Tuo vedestä irroitettu ”kaste” oli sanallisesti epäonnistunut ja harhaanjohtava. Aikaisemmin ”Pyhän Hengen kaste” oli aina kertonut Hänestä, joka kasteen kautta antaa ihmiselle pelastuksen ja Pyhän Hengen täyteyden, rohkaisee uskonelämässä, tukee ja lohduttaa, valaisee ja johdattaa uskovaa uskossa ja uskon tiellä. Nyt tämän uuden ja sisäisen ristiriidan sisältävä sanonta ”Pyhän Hengen kaste” eli lyhennettynä ”henkikaste” irroittaessaan Jumalan johdatuksen ja armollisen huolenpidon kasteen veden suuresta ja siunatusta lahjasta jätti uskonelämän ilmaan roikkumaan, ilman kiinteää kosketuskohtaa pelastuksen suureen sanomaan, josta Raamattu sanoo, että kaste pelastaa. 1. Piet. 3:21.
Toivon, että sopii, ettei tähän blogiini enää kirjoitella. Tavataan toisaalla, minun tai muiden blogeissa.
Tarkoitan, että jos ei sovi, niin poistan kommentit. Minulle voi suoraan kirjoittaa: begra1@hotmail.com
Martti,
Poistin viimeisen kommenttisi, mikä ei ollut pahempi kuin muutkaan ja olihan se analyyttisempikin, mutta: Haluan laittaa pisteen tälle kanssasi sanailulle tässä blogissani. Odotellaan tuota mahdollista kaiken helluntalaisuudesta paljastavaa blogiasi, sikäli kuin ylläpito sen sallii.
Ilmoita asiaton kommentti