Olen ensimmäistä päivää lomalla ja kiukuttaa. On kiukuttanut jo kauan, mutta nyt on aikaa ottaa kansi kattilasta ja päästää paineet pihalle.
Siis: minua kiukuttavat autoilijat, jotka ovat lopettaneet suuntavilkun näyttämisen. Mistä tämä uusi muoti on tullut? Vai onko niin, että uusissa autoissa vilkku on vaikea käyttää tai sitä ei ole lainkaan!
Haluamatta olla sosiorasistinen, valtaosa piittaamattomista kaistanvaihtajista ja kääntyilijöistä ajaa Audilla. Tai vastaavilla roimasti-yli-keskihintaisilla autoilla. Pullistetuilla city-maastureilla ja mitä näitä elintasopaiseita nyt onkaan. Näin ainakin täällä syntisen Helsingin ydinkeskustassa (ja näkyy olevan sama virsi kaupungin ulosmenoteilläkin).
Toivon, että muualla Suomessa kiukutukseni aihe on täysin tuntematon.
Mutta meille tänne Stadiin on syntynyt vilkuttomien valtakunta. Toivon mukaan ainakin haja-asutusaleilla vielä vilkut räpsyvät ja tuikkivat kuin tähtitaivas kun kansa autoilee hupenevien palveluiden perässä ja kaartaa ABClle edestakaisin…
Vilkuttomuus on piittaamattomuutta. Kuplan sisällä elämistä – ikään kuin se mitä teen olisi vain oma asiani.
Vilkun käytöstä, omien aikeiden ilmoittamisesta etukäteen muille, saisi myös hengellisesti puhuttelevan vertauksen, mutta nyt lomalaisena en ilkeä…
Minä lähden vilkutellen maalle!
Vilkuttomuutta esiintyy joka puolella Suomea. Minulle ei näin tapahdu ainakaan silloin kun vaimo on kyydissä etupenkillä. Monesti vilkun käyttämättämyys harmittaa silloin kun olisin päässyt kääntymään ajoissa jos toinen olisi vilkkua käyttänyt. Mitä nuorempi kuski, sitä vähemmän taidetaan vilkutella. Välinpitämättömyytta. Sama on kerrostalojen roskikset: ei viitsitä lukea pöntön ohjeita: pahvia heitetään sanomalehtipisteeseen tai sanomalehtiä pahvispönttöön. Tällaisilla pikkuasioilla ei viitsitä aivojaan käyttää. Antaa vilkun olla ja pääasia on että pääsee jätteistä eroon vaikka eivät osuisi oikeaan säiliöön.
Jatkan narisemista.
Minua potuttavat autoilijat, jotka laittavat vilkun päälle heti ruvettuaan kääntymään. Hei haloo, eikö sen vilkun ole tarkoitus olla ennakkovaroitus, ennakko siis.
Lisäksi potuttavat autoilijat, jotka ajavat suojatielle seisomaan ja odottamaan vuoroaan. Suojatie saattaa olla myös pyörätien jatke. Siinä sitten lastenvaunujen työntäjät ja pyöräilijät seisovat odottamassa, että autoilija suvaitsee vapauttaa kulkuväylän. Joskus vielä tahallani pyöräilen sellaisen seisojan kylkeen.
Vielä potuttavat kääntyvät autoilijat, jotka eivät kunnioita suoraan jatkavia jalankulkijoita tai pyöräilijöitä vaan hurauttavat suuremman oikeudella eteen. Arvatkaa onko pari kertaa ollut pyöräilijän henkiriepuni höllässä.
Kännykkäkorvalla ajavista, liikennevaloista piittaamattomista tai epäasialliseen aikaan päällä olevista liikennevaloista en viitsi enää puhuakaan.
Onneksi enemmistö liikenteessä olijoista on fiksuja. Yksikin tollo voi pilata tosin jonkun elämän. Eilen olin todistamassa, kun Jukolan viestissä yönsä valvonut oli nukahtanut rattiin ja nokkakolarin syyttömänä vastapuolena oli raskaana oleva rouva. Lehtitietojen mukaan vammat ovat onneksi lievät, liekö ollut varjelusta.
Hyvää lomaa, Olli.
Itse rakastan myös autoilijoita, vaikka mieluummin hevosten vetämillä postivaunuilla kulkisinkin
Pistä maija vilkkumaan, sanoi partiopoliisi.
Minua suututtavat sellaiset mukakohteliaat autoilijat, jotka eivät käytä etuajo-oikeuttaan risteyksessä, vaan viittoilevat toiselle, että tule vain ensin. Aiheuttavat vaaratilanteita.
Minua taas kärsimättömänä ihmisenä ärsyttävät sellaiset autoilijat, jotka ajavat hädin tuskin neljääkymppiä kuudenkympin nopeusrajoituksen alueella.
Kyllä, kyllä tuo Jarin kertoma nyppii. Mutta myös tämä poliisin lehdessä kertoma tositarina.
Kallansiltojen kohdalla tehdään tietöitä ja rajoitus on 70. Autoilija päräytti tutkaan 170. Poliisi kysyi syytä. ”No kun potutti tuo toisten hidastelu.” Poliisi valisti, että sellaista hidastelua kutsutaan nopeusrajoitusten noudattamiseksi sekä pyysi ajokortin haltuunsa joksikin aikaa.
Em. asioiden lisäksi minua ottaa päähän ne autoilijat, jotka ajavat 75 km/h 80:n alueelle, tai 95 km/h 100:n alueella. Mutta annas olla kun lähdet ohittamaan, niin jo nousee vauhti kymmenen pykälää heilläkin. Toki tällaiset ovat harvinaisia, mutta joskus tähän törmää.
Kuten myös siihen, että ajetaan alle nopeusrajoituksen, mutta kun vastaan tulee ohituskaista, niin vauhti nousee taas sen verran, ettei muut pääse kunnolla ohi. Ja ohituskaistan jälkeen hidastetaan taas.
Kyllä helpotti!
Mä niin tunnistan tuon ilmiön, Juha Vihriälä!
Itselläni meinaa maltti pettää erityisesti silloin, kun liikenneympyrään menoa harkitsee ja pohtii kuski, jonka mielestä ympyrään voi ajaa vasta sitten, kun se on kokonaisuudessaan tyhjä. Eräitäkin kertoja olen ollut todistamassa melkoista ruuhkamuodostusta tällaisen kuskin perässä.
Oikein hyvää lomaa Olli!
Liikenneturvallisuutta vaarantavia tapoja kaikki edellä kerrotut. Lisäisin vielä yhden: Ajaja, jota potuttaa. Nuorena kuskina harmitti muiden töppäily. Nyt yritän oppia ajamaan kaikista ja kaikesta huolimatta.
Totta, Jouko: Ärtynyt kuski on myös liikenneturvallisuusriski. Tempoilee helposti ja tekee harkisemattomia liikkeitä ärtymyksensä vallassa.